Arvonlisävero huolinnassa ja kuljetuksessa

Arvonlisäveron astuttua voimaan Suomessa 1.1.1994 alkaen valtaosa palveluista säädettiin arvonlisäverovelvollisuuden piiriin. Vastaavasti myös ostovähennysoikeus koskee näitä palvelujen tarjoajia. Huolinta- ja kuljetusala on näin ollen myös arvonlisäverovelvollista toimintaa.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että esimerkiksi kuljetuspalvelujen myynnistä on omat sääntönsä, joissa tärkeä merkitys on kuljetuspalvelujen alkamispisteellä, sanalla ”välitön” sekä käänteisellä verovelvollisuudella. Jottei kuvio olisi aivan liian helppo, tilanne on luonnollisesti erilainen yhteisökaupassa ja kolmannen maan kaupassa, jossa lisäksi on eroavaisuuksia viennin ja tuonnin osalta.

Kansainvälisen palvelukaupan arvonlisäverotusta koskevat säännökset kokivat merkittävän muutoksen 1.1.2010 alkaen, kun myös palvelukauppa siirrettiin laajemman ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja samanaikaisesti päätettiin muuttaa palvelukaupan arvonlisäverotusta siten, että elinkeinonharjoittajalle myytävät palvelut verotetaan pääsääntöisesti (poikkeuksiakin on) ostajan sijaintivaltiossa.

Elinkeinonharjoittajina pidetään kaikkia arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai vastaavaan merkittyjä oikeushenkilöitä. Palvelun myynti muille kuin elinkeinonharjoittajille eli kuluttajille arvonlisäverotetaan pääsääntöisesti entiseen tapaan siinä valtiossa, johon myyjä on sijoittunut/palvelu suoritettu. Tähänkin sääntöön on joukko poikkeuksia. Tässä huolinta-alan käsikirjassa pyrimme keskittymään niihin tilanteisiin, joissa suomalainen alv-rekisteröity huolinta- tai kuljetusliike laskuttaa asiakkaitaan eri maissa.