Huolinta-alaa sivuavia alv-säännöksiä

Arvonlisäverolain 94 b §

Arvonlisäverolain 94 b §:n mukaan on tavaran maahantuonti verotonta, jos tavaran tuontikuljetus päättyy toisessa jäsenvaltiossa ja jos tavara on yhteisömyyntinä veroton ja maahantuojana on elinkeinonharjoittaja. Säännöksen tarkoituksena on yksinkertaistaa yhteisökauppaan liittyvää maahantuontia tilanteessa, jossa tavara tuodaan maahan kolmannesta maasta yhteisön alueelle eri jäsenvaltiossa kuin missä se kulutetaan.

Säännöstä sovelletaan, jos maahantuojana on Suomessa arvonlisäverorekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja, joka on myynyt tavaran toimitettavaksi toiseen jäsenvaltioon siellä arvonlisäverorekisteriin merkitylle verovelvolliselle. Säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi myös, jos maahantuojana on tavaran määränpääjäsenvaltiossa arvonlisäverorekisteriin merkitty verovelvollinen, joka on myös Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisterissä ja joka siirtää tavaran yhteisömyyntiin rinnastettavana tavaran siirtona määränpääjäsenvaltioon siellä myytäväksi. Maahantuojan on näytettävä verottomuuden edellytysten olemassaolo vedotessaan arvonlisäverolain 94 b §:ään.

Arvonlisäverolain 94 b §:ää voidaan soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa suomalainen yritys maahantuo tavaraa Venäjältä ja myy – tai on jo myynyt – tavaran edelleen toimitettavaksi toiseen EU:n jäsenvaltioon. Samoin säännöstä voidaan soveltaa tilanteeseen, jossa saksalainen sekä Saksassa että Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitynyt yritys maahantuo tavaraa Venäjältä ja siirtää tavaran liikeomaisuuden siirtona Suomesta Saksaan.

Kyseisen mahdollisuuden käyttäminen eri EU-maissa vaihtelee, usein riittää, että ensimmäisessä EU-maassa ilmoittautuu joku arvonlisäverorekisteröity edustaja, jonka ilmoitusvelvoitteitten (mm. lähtevä Intrastat, alv-kirjaukset jne.) kautta hoidetaan valvonta tavaran jatkamisesta toiseen unionin jäsenmaahan. Direktiiviäkin on tältä osin tarkennettu siten, että maakohtaisin päätöksin voidaan sallia fiskaaliedustajan käyttö tuontitullauksissa. Asiaa harkitaan myös Suomessa.

Arvonlisäverolain 100 §

Arvonlisäverolain 100 §:n (29.12.1994/1486) mukaan arvonlisäveroa ei palauteta tullikoodeksissa tarkoitettua tullien palauttamista tai peruuttamista koskevalla eikä valitukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on arvonlisäverolain nojalla voitu vähentää taikka saada lain 122, 130 tai 131 §:n nojalla palautuksena. Säännöksellä on tarkoitettu vähentää edestakaista rahaliikennettä tilanteessa, jossa samaan lopputulokseen päästään arvonlisäveron vähennysoikeuden perusteella.

Koska arvonlisäverolain 100 §:n tarkoituksena on välttää turhaa rahaliikennettä, arvonlisävero palautetaan tullin ohella pääsääntöisesti vain selvästi perusteettomissa tullaustilanteissa tai selvissä virhetilanteissa. Esimerkiksi tullaus on selvästi perusteeton, jos sama tavaraerä on erehdyksessä tullattu kahteen kertaan. Tällöin arvonlisävero voidaan palauttaa tullin palautuksen ohella.

Myös, jos on kysymys selvästä kirjoitus- tms. virheestä, arvonlisävero voidaan palauttaa tullin palauttamisen yhteydessä. Virhettä voidaan pitää selvänä, jos erehdyksessä maksetun summan ja oikean summan välinen ero on huomattava. Jos virheen vaikutus on vähäinen, arvonlisäveroa ei kuitenkaan pääsääntöisesti palauteta.

Tulliviranomainen ilmoittaa arvonlisäveron palauttamisesta palautuksensaajan kotipaikan verovirastolle. Tämän perusteella verovirasto voi valvoa, että verovelvollinen oikaisee arvonlisäveron vähennyksen niissä tapauksissa, joissa yritys on jo ehtinyt vähentää arvonlisäveron verotuksessaan väärän suuruisena.

Palautusta vaativan on tarvittaessa ilmoitettava tullille asianomainen verovirasto, johon ilmoitus arvonlisäveron palautuksesta on tehtävä. Jos tullauksessa on käytetty edustajaa, on otettava huomioon, että asianomainen verovirasto on päämiehen kotipaikan verovirasto.

Vuoden 2010 alusta tilanne tältä osin helpottui arvonlisäverottajan ryhtyessä maksamaan kuukausittain takaisin verotilijärjestelmän kautta asiakkaan hyväksi koituvat palautukset. Käytännössä tullilaitos tämän jälkeen vain ani harvoin suostuu arvonlisäveron oikaisuihin alv-vähennysoikeutetun yrityksen kyseessä ollen.