Arvonlisäverojärjestelmä

Alv-järjestelmä on direktiivien perusteella yhteisömaissa yleensä samanlainen. Joitakin kansallisia tulkintaeroja on ja yleinen verokanta vaihtelee, samoin maiden sisällä voi tuotteilla ja palveluilla olla yleisestä verokannasta poikkeava, alhaisempi verokanta. Suomessa yleinen verokanta on 24%.

Poikkeavan 14%:n veronkannan piiriin kuuluvat elintarvikkeet (lukuun ottamatta, eläviä eläimiä, vesijohtovettä, alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuja alkoholijuomia ja tupakkavalmisteita), rehut ja rehuseokset sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitetut raaka- ja lisäaineet, eläinten ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala.

Alinta 10 %:in verokantaa sovelletaan henkilökuljetuksiin, majoitustilan tai käyntisataman vuokraamiseen, palvelulle, jonka tarkoituksena on antaa mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksuille, virallisiin televisiolupamaksuihin, lääkelaissa tarkoitetuille lääkkeille sekä lääkelaissa tarkoitetuille eräille valmisteille, joita saadaan luvanvaraisesti myydä vain apteekeista, kliinisille ravintovalmisteille ja perusvoiteille silloin, kun ne oikeuttavat sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen, sekä lisäksi kirjoille.

Yhteisökaupassa käytetään Y-tunnuksen asemesta arvonlisäverotunnusta (VAT-tunnusta). Arvonlisäverotunnus perustuu Suomessa Y-tunnukseen.

Y-tunnus 0123456-7
Alv-tunnus kansainvälisessä muodossa FI01234567

Y-tunnuksen omaava yritys ei automaattisesti ole arvonlisäverorekisterissä, rekisteröinti hoidetaan veroviranomaisten kanssa.

Arvonlisäveronumero

Arvonlisäverotuksen valvonta tapahtuu yhteisössä atk-perusteisen tietojenvaihtojärjestelmän VIES (VAT information exchange system) avulla. Järjestelmä sisältää tiedot kaikkien yhteisömaiden arvonlisäverovelvollisista. Järjestelmä edellyttää, että jokaisella arvonlisäverovelvollisella on oma tunnus. Jotta tavaran ja palvelun myynti jäsenmaasta toiseen olisi verotonta, myyjän on pyydettävä ostajalta hänen alv-numeronsa ja merkittävä kauppalaskuun sekä ostajan alv-numero että myyjän oma alv-numero (VAT-tunnus). Ostajan alv-numeron oikeellisuus tulee varmistaa verohallinnosta. Ns. kolmikantakauppa kolmen eri jäsenmaan arvonlisäverovelvollisten kesken mahtuu myös unionin käänteisen verojärjestelmän piiriin, mutta nelikanta- ja useamman osapuolimaan keskeinen kauppa ei enää onnistu.

Jos liikeyritys haluaa itse myydä tavaroitaan toisessa jäsenmaassa, on sen välttääkseen kaksinkertaisen arvonlisäverotuksen hankittava itselleen joko tuon maan VAT-tunniste tai nimettävä tuossa maassa alv-rekisteröity veroedustaja.

Tavaran ja palvelun myynnin arvonlisävero

Yhteisömyynti

Jos kaupan osapuolet ovat alv-rekisteröityjä yrityksiä, on myynti verotonta. Vero siirtyy silloin ostajan maksettavaksi ostomaan verokannan mukaan. Kauppalaskussa täytyy olla ostajan alv-tunnus. Yhteisötavaramyyntiin liittyvä kuljetusasiakirja tai kopio on oltava myyjän hallussa, jotta tavaran lähtö maasta voidaan tarvittaessa todistaa veroviranomaisille. Riittävä näyttö on myös rahdinkuljettajan erätiedot sisältävä rahtilasku. Vuonna 2014 useissa EU-maissa on aloitettu miettiä johtuen todetuista väärinkäytöksistä miettiä tiukempia yhteisömyynnin todisteita. Esimerkiksi Saksassa on yritetty saattaa voimaa tiukempaa asiakirjatodistusta (ns. Gelangenbestätigung) tavaran toimittamisesta toiseen Unionin jäsenmaahan. Todistus on tosin saatettukin voimaan, mutta toistaiseksi kelpaavat Saksassakin entisen malliset näytöt mm. sähköiset todisteet tavaran toimittamisesta vastaanottajalleen.

Yhteisöhankinta

Ostettaessa tavaraa tai palveluita toisista yhteisömaista siirtyy arvonlisävero kotimaan verotuksen yhteyteen. Mikäli sekä ostaja että myyjä ovat verovelvollisia, saa ostaja verottoman kauppalaskun, jonka loppusummasta hän itse laskee arvonlisäveron ja merkitsee sen kirjanpitoonsa vähennettäväksi ostoveroksi. Mikäli ostaja ei ole arvonlisäverorekisteröity eli ei omaa alv-tunnusta, on myyjän lasku verollinen; veroprosentti määräytyy myyntimaan verokannan mukaan. Yhteisökauppaa harjoittavan yrityksen kannattaa hakeutua verovelvolliseksi. Useimmat rekisteröityneet yritykset käyvät kauppaa vain toisten, rekisteröityneiden yritysten kanssa.

Esimerkit:

1) Tavaran osto Saksasta, normaali verokanta, ostaja alv-rekisteröity, myyjä alv-rekisteröity.

Vuoden 2014 alv-verokantojen mukaan

Kauppa-arvo: 10.000 euroa.
Ostaja laskee arvonlisäveron 24% = 2.400 euroa kirjanpitoonsa, joka alv on ostovähennettävää veroa.

2) Tavaran osto Saksasta, normaalin verokannan tavara, ostaja ei alv-rekisteröity, myyjä alv-rekisteröity.

Kauppa-arvo: 10.000 euroa
johon lisätään Saksan alv 19% = 1.900 euroa.
Laskun loppusumma = 11.900 euroa
ostajalla ei ole verovähennysoikeutta

Lähtömaan halvemmalla verolla ostaminen on pääsääntöisesti sallittua vain omaan käyttöön tapahtuvissa yksityishenkilöiden ostoissa. Kaupallista tai muuta vastaavaa toimintaa (esim. yliopistot, sairaalat) harjoittavan tulee hakeutua Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi, vaikkei vähennysoikeutta muuten synnykään. Muussa tapauksessa on vaarana arvonlisäverottaminen molemmissa maissa.

Kaupan osapuolten alv-tunnuksen voimassaolon voi tarkistaa verohallinnon Internet-sivujen (http://www.vero.fi/) kautta, oikopolku oikeassa reunassa ”VAT-numeroiden tarkistus”, josta pääsee suoraan (VIES = Value added tax Information Exchange System) tarkistuspalvelimen Internet-sivuille.

Mikäli halutaan tarkistaa useita tunnuksia yhdellä kyselyllä, suositellaan käytettäväksi sähköpostiyhteyttä eu.vies(at)vero.fi, jolloin vastauksen saa excel-tiedostona.

Tarkistuskysely suoritetaan muodossa:

”Onko arvonlisäverotunnus DE999999999 voimassa?”

Kyselyssä on siis mainittava haluttu numero maatunnuksineen ja kaikki merkit yhteenkirjoitettuina. Saatava vastaus ilmoittaa vain numeron voimassaolon kyselyn vastauksen hetkellä, rekisteröidyn yrityksen nimeä vastaus ei tuo.

Tavaran kuljetus- ja liitännäispalvelut

Tavaran kuljetuspalvelut jäsenmaiden välillä verotetaan siinä maassa, josta kuljetus alkaa. Jos palvelun ostaja on kuitenkin toisessa EU-jäsenvaltiossa hakeutunut arvonlisäverolliseksi, tapahtuu kuljetuspalvelun verotus siinä maassa, jonka alv-tunnusta laskutuksessa halutaan käyttää. Samoin käsitellään kuljetuksen välityspalveluja sekä yhteisökuljetukseen välittömästi liittyviä muita palveluja.

Esimerkki: Suomalainen yritys ostaa yhteisökuljetuspalveluita suomalaiselta kuljetusyritykseltä. Molemmat ovat alv-rekisteröityneitä Suomessa. Kuljetusliike laskuttaa verollisella laskulla asiakasta, olipa kuljetussuunta Suomeen tai toiseen yhteisömaahan. Samoin verotetaan kuljetukseen liittyvät muut palvelut, kuten terminaalipalvelu, etu- ja jatkokuljetus jne.

Vuoden 2010 alusta voimaan astuneet arvonlisäverotuksen muutokset koskettavat merkittävästi myös huolinta- ja kuljetusalaa, koska myös palvelumyynnissä ryhdytään soveltamaan vastaavia ilmoitusvelvoitteita kuin tavaramyynnissäkin; samoin käyttöön tulee laaja käännetty verovelvollisuus alv-rekisteröityjen yhteisötoimijoiden välille. Suomi ryhtyy soveltamaan käännettyä verovelvollisuutta myös varastointipalvelun myynnille.

Arvonlisäveromenettely sisäkaupassa

Sisäkaupan arvonlisäverotus tapahtuu kotimaan verotuksen yhteydessä. Yhteisömyynnit ja -hankinnat ilmoitetaan kotimaan kaupan kuukausi-ilmoituksessa, minkä lisäksi on annettava yhteenvetoilmoitus ja vuosi-ilmoitus.

Kausiveroilmoitus

Kausiveroilmoituksessa on annettava tiedot yhteisömyynneistä ja yhteisöhankinnoista. Yhteisömyynti ja yhteisöhankinta ilmoitetaan toimitus- tai vastaanottokuukauden kausiveroilmoituksessa.

Kausiveroilmoitus on annettava sähköisenä viimeistään tapahtumakuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä, joka on myös maksettavan veron erääntymispäivä. Tammikuun tapahtumien kuukausi-ilmoitus on annettava verottajalle viimeistään maaliskuun 12. päivänä.

Mikäli jostain syystä sähköistä kausiveroilmoituksen antamistapaa ei pysty käyttämään voidaan myös käyttää paperi-ilmoitusta, joka silloin on annettava tapahtumakuukautta seuraavan toisen kuukauden 7. päivänä erääntymispäivämäärän säilyessä silloinkin 12. päivänä. Tammikuun paperimuotoinen ilmoitus on siten annettava verottajalle viimeistään maaliskuun 7. päivänä.

Vuoden 2010 muutoksen yhteydessä otettiin käyttöön myös ns. verotilimenettely ja hallinnoidaan kyseisen verotilin kautta vuoden 2010 alusta oma-aloitteisesti maksettavat työnantajasuoritukset, arvonlisävero, arpajaisvero, vakuutusmaksuvero, ennakonpidätys puun myyntitulosta, ennakonpidätys osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä, ennakonpidätys koroista ja muista osuuksista, ennakonpidätys osingoista ja osuuspääoman koroista, lähdevero osingoista (rajoitetusti verovelvollisilta), lähdevero koroista, rojalteista ja puun myyntitulosta (rajoitetusti verovelvollisilta) ja lähdevero korkotulosta.

Maksujen tai kausiveroilmoitusten myöhästyminen aiheuttaa tuntuvat viivästyskorot, jotka kirjautuvat suoraan verovelvollisen verotilille. Viivekorko on viitekorko + 7%.. Vuoden 2010 viitekorko on 1 %. Mikäli myös kausiveroilmoitus annettiin myöhässä, määrätään myöhässä maksetulle verolle kaavamainen, verolajikohtainen myöhästymismaksu 20 %:n vuosittaisella korolla minimin ollessa viisi euroa ja maksimin 5.000 euroa. Jos siis sekä maksaminen että kausiveroilmoituksen antaminen tapahtuu myöhässä tarkoittaa se vuonna 2010 27 %:n ja vuodesta 2011 eteenpäin 28 %:n vuotuista veronkorotusta. Verotilin positiiviselle saldolle maksetaan hyvityskorkoa vähintään 0,5 % ja korkeintaan viitekorko vähennettynä kahdella prosentilla.

Viivekorko on kalenterivuotta edeltäneen puolivuotiskauden korkolain 12§:ssä tarkoitettu viitekorko.

Pidennetyt ilmoitus- ja maksujaksot ovat mahdollisia (ei pakollisia) pienille yrityksille

  • joiden kalenterivuoden liikevaihto on enintään 50.000 euroa: ilmoitukset annetaan neljännesvuosittain (pl. kuitenkin vakuutusmaksuvero ja arpajaisvero, jotka on ilmoitettava kuukausittain)
  • joiden kalenterivuoden liikevaihto on enintään 25.000 euroa: arvolisäveron voi ilmoittaa ja maksaa kalenterivuoden jaksossa, ilmoitus ja eräpäivä helmikuun 28. päivä, ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksu ja lähdeverot ilmoitetaan neljännesvuosittain ja vakuutusmaksuvero ja arpajaisvero kuukausittain

Verottajan ylläpitämässä verotilipalvelussa (HTTP://www.vero.fi/verotili) verovelvolliset voivat nähdä verotilinsä tapahtumat ja myös antaa kausiveroilmoituksen.

Lomakemalli kirjan kappaleessa ”Arvonlisävero huolinta- ja kuljetusalalla”.

Yhteenvetoilmoitus

Yhteisömyyntiä harjoittavan yrityksen on annettava kuukausittain yhteisömyynnistä yhteenvetoilmoitus, jossa ilmoitetaan kaikkien kauden aikana esiintyneiden ostajien omasta maasta saamat alv-numerot, yhteisömyyntien kokonaismäärä sekä yhteenvetoilmoitusjakson aikana tapahtuneiden yhteisömyyntien ostajakohtaiset erittelyt. Ilmoitusvelvollisuus koskee vain rekisteröidyille ostajille tapahtuneita myyntejä Ilmoitus annetaan myyntimaan viranomaisille. Suomessa ilmoitus annetaan kotikunnan lääninverovirastolle. Yhteisömyyntinä on ilmoitettava myös valmistustyöt sekä tavaran siirrot. Yhteenvetoilmoituksessa ilmoitetaan omina riveinään myös palveluiden yhteisömyynnit. Valmistustyön tilaaja sekä kolmikantakaupan toinen myyjä ovat myös velvolliset antamaan yhteenvetoilmoituksen. Yhteisöhankinnoista ei tarvitse antaa yhteenvetoilmoitusta. Myyjän antamat tiedot välittyvät VIES-järjestelmän kautta ostajamaan viranomaisille, jotka vertaavat tietoja ostajan veroilmoituksessa antamiin tietoihin.

Yhteenvetoilmoitus on annettava viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 20. päivänä. Ilmoitettujen määrien muutoksista alennusten, hyvitysten, ylijäämäpalautusten yms. oikaisun tai muun johdosta on annettava korjausilmoitus.

Lomakemalli kirjan kappaleessa ”Arvonlisävero huolinta- ja kuljetusalalla”.

Kolmannesta maasta tuodun tavaran myynti yhteisössä

Jos tavaroiden lähettämisen tai kuljetuksen alkamispaikka on kolmannen maan alueella, tavara katsotaan myydyksi siinä jäsenvaltiossa, johon tavarat maahantuodaan. Jos tavarat edelleen kuljetetaan toiseen jäsenvaltioon, muodostaa tavaran kuljetus tuontimaasta toiseen jäsenvaltioon yhteisömyynnin ja vastaavasti määränpäämaassa hankintaa pidetään yhteisöhankintana.

Jos esim. Suomeen tuodaan Venäjältä tavaraa, joka tulliselvitetään Suomessa Suomeen alv-rekisteröidyn nimissä ja sen jälkeen viedään edelleen Tanskaan, tavarat katsotaan myydyksi Suomessa. Tällöin myynti Suomessa on veroton yhteisömyynti ja vastaavasti Tanskassa hankintaa pidetään verollisena yhteisöhankintana. Arvonlisäverolain 94 b §:n soveltamisesta on Euroopan unionin sisällä maakohtaisia eroavuuksia ja mm. eräissä maissa kuten Latvia sallitaan fiskaaliedustajan käyttö, ei kuitenkaan Suomessa..

Sovellettava valuuttakurssi

Ulkomaan valuutassa ilmaistu hinta vaihdetaan euroiksi käyttäen laskutusajankohdan mukaista viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tullauksessa edellytettyjä valuutan muuntokursseja.

Alv:n vähennysoikeus

Yhteisöhankinnan arvonlisävero saa edullisemman kohtelun, kun sitä ei vähennysoikeuden omaava tuoja koskaan maksa. Sen sijaan kotimaan kaupassa vero on lisätty myyjän laskuun ja se maksetaan myyjälle, joka tilittää veron valtiolle, ja vähennysoikeus toteutetaan vasta myöhemmin.

Kolmansien maiden tuontitullauksissa on tuontimaakohtaisia eroavaisuuksia: eräissä jäsenmaissa tuontitullauksen arvonlisäveroa ei makseta tullauksen yhteydessä, vaan se käsitellään kuten yhteisöhankintojen arvonlisävero kausiveroilmoituksilla. Suomessakin tällainen mahdollisuus on tutkinnan kohteena, mutta prosessi on varsin hidas. Jos tällainen järjestelmä on käytössä, se asettaa koko ulkomaankaupan edullisempaan asemaan kuin kotimaan sisäisen kaupan, jolloin tietenkin olisi järkevintä harkita myös kotimaan B2B (”Business to Business”) -kaupan muuttamista vastaavaan kausiveroilmoitusmenettelyyn, jolloin myös ns. ”kuittikauppa” arvonlisäveron ostovähentämiseksi loppuisi.