Paluulogistiikka

Paluulogistiikkaan (reverse logistics) sisältyvät esimerkiksi asiakaspalautukset, takuu- ja huoltopalvelut sekä kierrätys. Paluulogistiikassa tuotevirta siirtyy asiakkaalta toimittajalle. Paluulogistiikka ei kuitenkaan ole päinvastainen toiminto kuin toimitusketjun hallinta. Paluulogistiikan kuljetus- ja jakelujärjestelmä tai -reitti ei useinkaan ole sama kuin yrityksen lähtölogistiikassa, jossa toimitusaika ja nopeus ovat ratkaisevan tärkeitä. Kaupan alalla tuotepalautukset, pakkausmateriaalit, rullakot ja lavat kuitenkin yleensä kerätään autoon jakelun yhteydessä. Asiakaspalautusten syynä voi olla muun muassa vialliset tai väärät tuotteet. Siksi paluulogistiikan ennakoiminen on vaikeaa.

Hallittu, hyvin hoidettu ja ohjeistettu paluulogistiikka parantaa liiketulosta ja asiakastyytyväisyyttä. Liiketuloksesta 3–6 % sitoutuu paluulogistiikkaan. USA:ssa puolestaan arvioidaan, että kymmenisen prosenttia logistiikan kustannuksista aiheutuu paluulogistiikasta. Paluulogistiikan monivaiheisuutta ja työläyttä kuvaa se, että yksi askel lähtölogistiikassa vastaa 12 askelta paluulogistiikassa. Paluulogistiikan ulkoistamisen uskotaan parantavan organisaation kilpailukykyä. Paluulogistiikka onkin yksi ulkoistetuimmista logistiikkatoiminnoista suomalaisten teollisuuden ja kaupan alan yritysten keskuudessa.

Paluulogistiikan hallinta on erityisen tärkeää silloin, kun jo toimitetuissa tuotteissa havaitaan vikoja tai puutteita. Korjaamattomina ne voivat aiheuttaa onnettomuuksia tai terveyshaittoja. Toisinaan loppuasiakkaita pitää varoittaa tiedotusvälineiden kautta, jotta vialliset tai virheelliset tuotteet saadaan kerätyiksi jakelukanavasta ja loppuasiakkailta. Esimerkiksi joidenkin automerkkien kaasupoljinmekanismeissa ja moottoreissa on viime aikoina havaittu vikoja, jotka johtivat siihen, että autonvalmistajien oli lähetettävä autonomistajille korjauskutsut, jotta viat saadaan korjattua. Tästä aiheutui autonvalmistajille huomattavat paluulogistiikkakustannukset.

Pullonpalautukset ovat hyvä esimerkki kierrätys- ja paluulogistiikasta, sillä juomapakkausten materiaalia pystytään kierrättämään ja käyttämään uudelleen. Suomessa peräti 97 prosenttia pulloista palautuu kuluttajilta kiertoon. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Pullojen kierrätysjärjestelmä (Ekopullo 2010).

Panimot noutavat tyhjät juomapakkauksensa myymälöistä, joihin kuluttaja on ne palauttanut. Myös kauppaketjujen kanssa yhteistyössä toimivat kuljetusyhtiöt saattavat tulevaisuudessa kerätä ja kuljettaa juomapakkauksia paluukuormissaan. Myymälät hyötyisivät uudesta toimintatavasta, kun myymälätilaa vapautuisi muuhun käyttöön.

Paluulogistiikkaa kehitetään parhaillaan myös lukuisissa teollisuusyrityksissä. Niissä selvitellään muun muassa takuupalautusten uudelleen järjestelyä, jolloin huomioitaisiin asiakkailta palautuneiden, virheellisten tuotteiden varastointi ja käsittelijät sekä tavaroiden edelleen toimittaminen maahantuojalle tai valmistajalle. Uudistuneen paluulogistiikkakäytänteen ohjeistamisesta henkilöstölle on syytä huolehtia, jotta vältytään virheellisiltä toimintatavoilta.