Toimitusketjun hallintastrategiat

Toimitusketjun hallintaan on luotu erilaisia strategioita (kuva 1). Strategian valintaan vaikuttavat tuotteen tai palvelun kysyntä ja tarjonta. Jos kysyntää ei voida ennustaa ja toimitusaika on pitkä, noudatetaan hybridi-periaatetta, jolla tarkoitetaan lean- ja agile-periaatteiden yhdistelmää. Tällöin esimerkiksi varastoidaan puolivalmiita tuotteita, joista valmistetaan asiakaslähtöisesti ja nopeasti lopputuote. Hybridistrategiassa lean-menetelmää sovelletaan niin sanottuun de-coupling-pisteeseen saakka, jonka jälkeen käytetään agilen periaatetta.

De-coupling-pisteeksi sanotaan asiakastilauksen kytkentäpistettä tilaus- ja ennusteohjautuvan suunnittelun välissä. De-coupling-pisteessä varastoa käytetään puskurina asiakastilausten vaihtelun ja tuotteiden muuntelun vuoksi. Esimerkiksi kun kysyntää ei voi ennustaa, ei voida toimia make-to-stock-periaatteella. Varastoja toki tarvitaan tasaamaan kysynnän epävarmuutta.

Kuva 1. Toimitusketjun hallintastrategiat (mukaillen Christopher 2005).

Agile-mallia käytetään, kun kysyntää ei voida ennakoida ja toimitusaika on lyhyt. Tällöin edellytetään nopeaa reagointia, jotta puutetilanteilta vältytään.

Jos kysyntä voidaan ennustaa ja toimitusaika on lyhyt, käyttöön soveltuu niin sanottu Kanban. Sillä tarkoitetaan sitä, että käytetyn tuotteen tilalle hankitaan välittömästi uusi tuote. Jos toimitusaika puolestaan on pitkä, mutta kysyntä kuitenkin voidaan ennustaa, hyödynnetään lean-periaatetta.

Tehoton kysynnän hallinta johtaa heikkoon toimitusketjun suorituskykyyn. Usein yritys kuitenkin itse aiheuttaa kysynnän epätasaisuutta kauppaehtojen, myynninedistämiskampanjoiden sekä hinnoittelun ja jakeluketjun rakenteen vuoksi. Moniportaisen toimitusketjun ongelmia on muun muassa se, että vaikka loppukysynnässä tapahtuisi vain pieniä muutoksia, valmistaja havaitsee suuren heilahduksen.

Ketjussa kannattaa pyrkiä vähentämään kaikenlaista tuhlausta ja myös poistamaan virheet. Se johtaa toimitusketjun nopeutumiseen ja vaihtelun vähentymiseen. Siitä puolestaan seuraa aiempaa parempi kustannustehokkuus ja tuottavuus. Virheitä ja puutteita ei kuitenkaan usein tiedosteta tai analysoida. Edellä mainittuihin tavoitteisiin liittyvät jo aiemmin luvussa 5 käsitellyt lean- ja agile-periaatteet. Toimitusketjustrategiassa käytetään usein molempia menetelmiä.

Toiminnan läpinäkyvyys on olennaisen tärkeää. Se edellyttää, että ketjun osapuolet jakavat tietoa keskenään. Teknologian ansiosta tavaravirtaa pystytäänkin seuraamaan aiempaa paremmin. Jos yritysten kesken on luottamusta, ei osto-organisaation tarvitse tilata tuotteita tiistaiksi, jos tarvitsee ne vasta perjantaiksi.

Hallittu toimitusketju edellyttää yhteistyön lisäksi riskienhallintaa ja ketteryyttä. Riskienhallintakaan ei ole yksittäisen yrityksen, vaan kaikkien toimitusketjun toimijoiden asia.

Prosessien sähköistäminen parantaa tuottavuutta, ajanhallintaa, läpinäkyvyyttä ja osapuolten keskinäistä luottamusta. Toimittajille voidaan jakaa sähköisesti muun muassa ennusteet ja sähköisesti hoidetaan myös tilaukset ja muut toimittajille lähetettävät asiakirjat. Asiakkaat puolestaan voivat tilata toimittajiltaan tuotteita toiminnanohjausjärjestelmänsä kautta.

Toimitusketjujen kehittäminen kannattaa usein kohdistaa rajapintoihin, kuten osto-organisaatio/toimittaja ja osto-organisaatio/asiakas, koska ne ovat usein kriittisimpiä kohteita toimitusketjussa. On tärkeä tiedostaa, että toimittajia voi hyödyntää esimerkiksi tuotekehitysprojekteissa. Japanilaisen autoteollisuuden menestymistä selitetään osin sillä, että toimittajat ovat mukana tuotekehityksessä. Toimittajien varhainen ja perusteellinen osallistaminen tuotekehitykseen voi vähentää sen kustannuksia, parantaa tuotteiden laatua ja lyhentää niiden markkinoilletuloaikaa. Toimittajilla on yhä erikoistuneempiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen liittyvää osaamista.

Toimitusketjun hallinnassa ja logistiikassa kysynnän ennustamisen rooli on hyvin merkittävä. Ennustamisen tavoitteena on kysynnän ja tarjonnan tasapaino. Ennusteita tarvitaan muiden muassa kapasiteettipäätösten tueksi, varmuusvarastotason määrittelemisessä ja silloin kun materiaaleilla on pitkä toimitusaika. Ennakoitavissa olevia ja kysyntään vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa myynnin edistämistoimenpiteet ja inflaatio.

Ennustamismenetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa ennustetiedon saatavuus, tuotteen tai asiakkaan merkitys, tuotteen elinkaaren vaihe, ennusteen edellyttämät resurssit ja ennusteen käyttötarkoitus. Käytännössä esimerkiksi tietokoneita valmistava yritys voi kerätä kysyntäennusteita vierailemalla asiakasyrityksissä ja tiedustelemalla tietokonetarpeita. Kysyntää voidaan myös pyrkiä ohjaamaan sellaisille tuotteille, joita on varastossa.