Logistiikkaosaaminen ja toimintaympäristön muutos

Osaaminen on laaja kokonaisuus, jossa kaikkien tekijöiden vaikutukset eivät ole vielä varmuudella selvillä. Oheiseen kuvaan on kuitenkin tiivistetty havaintoja toimintaympäristön muutoksesta, yritysten mukautumisesta niihin sekä logistiikan ja osaamistarpeiden kehittämisestä näihin muutoksiin vastaamiseksi. Lähtökohtaisena olettamuksena on kuitenkin se, että paremmalla osaamisella ja soveltuvalla koulutuksella uskotaan pystyttävän parempaan suoritus- ja kilpailukykyyn. Kuvassa tiivistetään yhteen yritysten tarpeet ja pyrkimykset vastata toimintaympäristön vaatimuksiin osaamista kehittämällä ja ennakoimalla. Kokonaisuuden osat ovat yhteiskunnallisenkin keskustelun kohteena: jatkuva ja yhä kiihtyvä muutos tuntuu olevan pysyvä tilanne, osaamisen merkitys kilpailukyvyn lähteenä herättää kiinnostusta yrityksissä, ja työvoimaan liittyvät kysymykset ovat tärkeitä käytännössä kaikille sidosryhmille työntekijöistä omistajiin sekä ammattiliitoista ja mediasta aina poliittisiin päätöksiin asti.

Logistiikkaosaamisen kehittäminen

Kuva 1. Yhteenvetotaulukko osaamisen kehittämistarpeista.

Logistiikan toteutuksen muutokset liittyvät tiukasti edellä kuvattuun kehitykseen toimitusketjuissa: tuotteiden toimitukset pitää pystyä toteuttamaan nopeasti ja kustannustehokkaasti asiakkaiden tarpeita silmällä pitäen. Samanaikaisesti paineet myös muulle resurssitehokkuudelle, vastuullisuudelle ja yhteistyölle ovat kasvamassa toimintaympäristön ja yritysrakenteiden muuttuessa jatkuvasti. Kustannustehokkuustavoitteet näkyvät muun muassa pyrkimyksinä parantaa työn tuottavuutta ja toiminnan laatua automaation, tunnistamisen ja ICT-ratkaisujen avulla. Ympäristön muutokset näkyvät ekologisuuden ja muun vastuullisuuden merkityksen korostumisena. Vastaavasti yritys- ja toimitusketjurakenteet muuttuvat jatkuvasti yritysten pyrkiessä tehostamaan toimintaansa ja menestyäkseen kilpailussa esimerkiksi ydinosaamisen keskittymisen ja siitä seuraavien ulkoistamisten tuloksena.

Tämä näkyy myös siinä, että logistiikkakeskuksista tulee entistä monipuolisempia toimintayksiköitä ja tuotantolaitoksia, jossa samassa prosessissa saattaa työskennellä monen eri yrityksen työntekijöitä. Tällainen rakenteiden muutos korostaa prosessien hallintaa ja yhteistyötaitoja – eli kokonaisnäkemystä ja –käsitystä toimivasta logistiikasta. Nämä muutokset ja niiden vaikutukset on vedetty yhteen edellisessä kuvassa. Siinä on nimetty keskeiset tavoitteet: sisäinen kehitystarve, ulkoiset vaatimukset ja rakenteiden muutokset, jotka on selitetty jo edellisessä luvussa samoin kuin niihin vastaamisen keinotkin. Tuottavuusvaatimuksiin pyritään vastaamaan automatisoinnilla sekä tunnistus- ja ICT-järjestelmien kehittämisellä.

Ulkoisista vaatimuksista näkyvimpänä ovat esillä ekologisuuteen ja vastuullisuuteen yleensäkin liittyvät teemat, ja rakenteiden muutokset korostavat prosessien hallintaa ja yhteistyötaitoja. Mielenkiintoisina havaintoina kohdeyrityksistä voidaan todeta, että tekniset vaatimukset ovat kohtuullisen hyvin hallinnassa, ympäristö- ja muita vastuullisuusteemoja ei tunnisteta hyvin kaikilla työntekijätasoilla eivätkä perinteiset yhteistyötaidot suhteessa toimitusketjukumppaneihin ja muihin sidosryhmiin ole riittävällä tasolla.

Edellä lueteltuja tiivistettyä yhteenvetoa voi tarkastella myös osaamisen ja koulutuksen kehittämisen näkökulmasta. Teknologioissa perusosaamiseen liittyvää kurssitusta tulee olla tarjolla, mutta yhtä tärkeää on se, että luodaan toimintamallit nykyisen osaamisen siirtämiselle ja hyödyntämiselle organisaatiossa. Vastuullisen liiketoiminnan kysymyksissä tarvitaan sekä asenneilmaston että tietopohjan kehittämistä: nämä vaatimukset voidaan nähdä myös uusina liiketoimintamahdollisuuksina, jolloin niiden hyödyntäminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Kokonaisuuden hallintaa voi tukea sopivalla lisäkoulutuksella laajemman ymmärryksen synnyttämiseksi. Kokonaisuuden toimivuuden kannalta kuitenkin perinteiset prosessien hallintataidot ovat oleellisia, ja niissä voitaisiin saada hyviä tuloksia esimerkiksi laatukoulutuksella ja laatuajattelumallien soveltamisella organisaatioissa. Myös sinällään perinteiset yhteistyö-, asiakaspalvelu- ja viestintätaidot ovat tarpeen, ja niidenkin kehittämiseen tulee tarvittaessa panostaa.

Kuljetukset ovat kaikkein laajimmin ulkoistettu yksittäinen toiminto, ja ulkoistamisen ennakoidaan lisääntyvän edelleen myös tulevaisuudessa. Mielenkiintoisena havaintona esille voi nostaa sen, että kyseessä ei ole joko-tai –päätös, vaan useat yritykset luottavat hybridiratkaisuihin: osa toiminnosta saatetaan ulkoistaa ja osa tehdä itse. Toinen mielenkiintoinen havainto on myös se, että tällä hetkellä on tunnistettavissa outsourcingin lisäksi useita yksittäisiä insourcing-tapauksia: aikaisemmin ostettua palvelua tullaan jatkossa tuottamaan myös itse. Tämä ei toki poista yleisen ulkoistamistrendin vaikutusta ja jatkuvuutta, mutta muistuttaa siitä, että yritykset ovat yksilöllisiä omine tavoitteineen ja strategioineen, ja ne tekevät päätöksensä itsenäisesti.

Käytännössä kaikki edellä kuvatut toimintaympäristön, toimitusketjujen ja logistiikan toteutuksen muutokset korostavat osaavan työvoiman merkitystä – ilman taitavaa työvoimaa ei logistiikan kehitystarpeisiin voida vastata. Oppimisen ja innovaatioiden merkitys on lisäksi hyvin keskeinen, sillä innovaattorit menestyvät keskimäärin paremmin kuin imitoijat. Menestys ei perustu kuitenkaan yksittäisiin innovaatioihin, vaan siihen, että näillä yrityksillä on laajempi osaamispohja. Näin ne kykenevät paremmin oppimaan uutta ja omaksumaan asioita myös toisilta yrityksiltä. Tästä syystä meidän on ensisijaisesti huolehdittava riittävästä osaamisvarannosta, joka mahdollistaa osaamisen siirtämisen ja hyödyntämisen sekä siten luo pohjaa innovaatioiden syntymiselle. Uusien teknologioiden avulla logistiikkaprosessia voidaan kehittää, mutta yritysten on varmistettava ja varmistuttava siitä, että sen henkilöstö kykenee hyödyntämään niiden tuomia mahdollisuuksia. ”Tulevaisuuden osaamisvaatimukset” eivät ulotu pelkästään uusiin teknologioihin ja ekologisuuteen, vaan logistiikkahenkilöstö on usein kriittinen rajapinta yrityksestä niin alihankkijoiden kuin asiakkaidenkin suuntaan hoitaessaan tilaus-toimitusprosessia. Näin ollen heidän tulee olla erittäin yhteistyökykyisiä ja hallita myös asiakaspalvelutaidot.

Logistiikan toiminnoissa tulee osaavan henkilöstön rooli säilymään myös tulevaisuudessa punaisena lankana kilpailukyvyn varmistamisessa. Vaikka automaatio jatkaakin kehittymistään, jonka seurauksena toimitusketjun roolitusten painopisteet tulevat ihmisten ja laitteiden välillä siirtymään tulevina vuosina, on selvää, että fyysisen työvoiman rooli tulee jatkossakin säilymään merkittävänä. Henkilöstön osaamisen ja osaamisvaatimuksiin kytkeytyykin yhä vahvemmin järjestelmäosaamisen eri osa-alueet.