Visuaalinen ohjaus

Visuaalisessa (materiaalin) ohjauksessa täydennysimpulssi perustuu johonkin silmillä havaittavaan puutteeseen tai tarpeeseen. Tyypillisiä visuaalisen ohjauksen tapoja ovat esimerkiksi 2-laatikko, Kanban-kortti, sekä fyysiset täydennysrajat kuten esimerkiksi supermarketit ja tyhjät hyllypaikat. Käytännön sovelluksissa näiden menetelmien rajat eivät ole ollenkaan tiukat, vaan sovelluksissa voidaan yhdistää piirteitä useammasta menetelmästä.

Visuaalisen ohjauksen toteutustavat

2-laatikko: nimikettä säilytetään kahdessa laatikossa, joista yhdestä käytetään materiaalia ja toinen odottaa. Kun ensimmäinen laatikko tyhjenee, se on viesti tehdä täydennystilaus, ja siirrytään käyttämään toista laatikkoa. Laatikkojen koko on mitoitettu siten, että toisen laatikon määrä riittää kattamaan kulutuksen täydennystilauksen saapumiseen asti. Vaikka menetelmää kutsutaan suomeksi usein kaksilaatikkomenetelmäksi, laatikoita voi olla toki useampi. Laatikoiden määrää säätelemällä voidaan lisätä joustoa esimerkiksi kysynnän vaihdellessa tai jos toimitusaika on pitkä.

Kanban-kortit ovat tyypillinen imuohjauksen toteutustapa. Kanban viittaa fyysiseen ohjauskorttiin jossa on määritelty ainakin nimike, täydennyserä ja täydennyksen sijainti. Käytännössä Kanban toteutustapana toimii loogisella tasolla sangen samalla tavalla kun kaksilaatikko: kun laatikko tyhjenee, siihen liittyvä Kanban-kortti viestittää täydennystilauksen tarpeesta. Kanban-kortteja on kahdenlaisia: tuotantokortit, joilla viestitetään nimikkeen tuotantotarpeesta, ja siirtokortti jolla viestitetään nimikkeen siirtämistarpeesta. Kanbania käyttäville nimikkeille Kanban on lupa valmistaa (tai siirtää), ja ilman Kanbania nimikettä ei saa valmistaa (siirtää). Näin Kanbaneilla rajoitetaan puskurivarastojen ja keskeneräisen tuotannon määrää turvaten samalla kuitenkin saatavuus. Kanban-ajatusta on sovellettu myös esimerkiksi ohjelmistokehityksessä.

Supermarketilla tarkoitetaan tuotanto- tai varastoympäristössä läpivirtaushyllyä, josta käytetään materiaaleja ja täydennetään niitä vastakkaisilta puolilta. Hyllyyn on merkitty kunkin nimikkeen oma paikka, joka on mitoitettu siten että siihen mahtuu haluttu määrä nimikettä sisältäviä laatikoita. Kun etummainen laatikko on kulutettu loppuun, se otetaan pois, jolloin tyhjä laatikon paikka vastakkaisella puolelta hyllyä viestii materiaalin täydennystarvetta.

Visuaalinen täydennyssignaali voi olla myös esimerkiksi teippaus tarvikevaraston hyllyssä (hälytysraja), tyhjä lavapaikka tai tyhjä hyllypaikka.

Visuaalisen ohjauksen edut ja haasteet

Visuaalisen ohjauksen selkeä vahvuus on sen yksinkertaisuus. Visuaalisen ohjauksen menetelmät tukevat imuohjausta, ja niillä luodaan luonnollinen katto varastoille ja keskeneräiselle tuotannolle. Puutteet ja liikavarastot on helppo havaita. Visuaaliseen ohjaukseen liittyy myös ohjausvastuun siirtäminen sinne missä tapahtuu: tuotannon lattialle tai varastoon.

Visuaalisen ohjauksen suuri haaste on, että perusmuodossaan se täydentää aina mennyttä kysyntää. Materiaalivirtaa ohjaa toki välillisesti asiakkaan tarve, mutta tarpeen heitellessä voimakkaasti visuaalinen ohjaus voi olla haasteellista toteuttaa. Myös nimikkeet joiden täydennysaika on pitkä, voivat olla vaikeita visuaalisia ohjattavia. Visuaalisen ohjauksen tyypillisimpiä käyttöalueita ovatkin sisäinen ohjaus tuotantolaitoksen sisällä tai tuotannon ja varastojen välillä, sekä sellaisten nimikkeiden ohjaus, joissa on kohtuullisen tasainen ja ennakoitavissa oleva kysyntä. Erityisen hyvä toteustapa visuaalinen ohjaus voi olla nimikkeille, joista ei edes haluta pitää tarkkaa saldoa järjestelmissä (vaikkapa ruuvit ja mutterit).

Visuaalinen ohjaus vaatii huolellisen suunnittelun toteutusvaiheessa: käytännössä toteustapa määrittelee esimerkiksi varmuusvarastot. Pelisäännöt on syytä selvittää: kenen vastuulla on reagoida visuaaliseen signaaliin, miten täydennystilaus tehdään ja miten toimitaan esimerkiksi vaihtelevan tarpeen kanssa.