Hankintojen luokittelu

Hankintojen johtamisen kannalta erilaisia hankintoja hallitaan yleensä eri tavalla. Hallinta perustuu hankintojen luokitteluun esimerkiksi käytön, luonteen, taloudellisen merkityksen, ryhmän tai toimittajan mukaisesti (taulukko 1). Hankinnat voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin hankintoihin.

Hankintoja luokitellaan myös niiden taloudellisen merkityksen sekä tuote- tai palveluryhmän mukaan. Toimittajaluokittelussa puolestaan hankinnat jaotellaan sen mukaan, kuka tuotteen tai palvelun toimittaa. Kukin yritys luokittelee hankintansa parhaaksi katsomansa mallin mukaisesti. Etenkin suuryrityksissä kategoriaperustainen hankintojen johtaminen on yleistä.

Suorat hankinnat

Suorat hankinnat käytetään yrityksen päätuotteen tai palvelun tuottamiseen, ja niitä ovat esimerkiksi raaka-aineet ja komponentit.

Epäsuorat hankinnat

Epäsuoriin hankintoihin kuuluvat muut paitsi tuotannolliset hankinnat. Tällaisia ovat muun muassa MRO-hankinnat (Maintenance, Repair, Operating) eli esimerkiksi toimistotarvikkeet, varaosat, kunnossapidon tarvikkeet, kemikaalit ja turvavälineet. Lisäksi tukipalvelut, kuten markkinointi-, matkustus-, IT ja konsultointipalvelut, kuuluvat epäsuoriin hankintoihin.

Epäsuorien hankintojen osuus yrityksen hankintakustannuksista on keskimäärin noin 40 prosenttia. Toimittajia epäsuorilla hankinnoilla on yleensä selvästi enemmän kuin suorilla hankinnoilla. Koska epäsuorien hankintojen taloudellinen merkitys on erittäin suuri, ovat yritykset alkaneet kiinnittää niihin huomiota. Palvelutoimialoilla asiakaspalveluun liittyvät hankinnat voidaan luokitella suoriksi hankinnoiksi ja muut ostot epäsuoriksi.

Palveluhankinnat

Palveluhankinnat voivat liittyä tuotantoon, jolloin ne ovat esimerkiksi alihankintoja. Tuotantoon liittymättömiä palveluhankintoja ovat esimerkiksi matkatoimisto- ja markkinointipalvelut. Palveluhankintojen hallinta ja johtaminen on noussut yhä tärkeämpään rooliin, koska aiempaa monimutkaisempia palvelukokonaisuuksia hankitaan ulkopuolisilta toimittajilta.

Hankintojen luokittelu.

Esimerkki hankintojen luokittelusta

Savolaisessa suuryrityksessä hankinnat päätettiin luokitella kolmeen kategoriaan: epäsuorat, suorat ja investoinnit. Yrityksen tavoitteena oli hankintojen keskittäminen ja johtamiskäytännön selkiinnyttäminen. Ensimmäisessä vaiheessa varsinainen kehitystyö kohdistui epäsuoriin hankintoihin, koska niissä nähtiin eniten kehittämistarvetta ja säästöpotentiaalia. Epäsuorat hankinnat jaettiin edelleen kolmeen kategoriaan: toimisto- ja IT-, hallinto- sekä tekniset palvelut. Kukin kategoriavastaava muun muassa johtaa omaa hankintakategoriaansa ja sen toimintoja, vastaa kategoriansa tuloksellisuudesta ja sopimusneuvotteluista toimittajien kanssa. Kategorioiden perustaminen ja niiden käyttöönotto merkitsi yhtiön ostajien ja toimittajien määrän merkittävää vähentymistä. Hankintojen keskittäminen puolestaan toi yritykselle kustannussäästöjä, kun eri yksiköiden volyymiedut pystyttiin täysimääräisesti hyödyntämään.