Toimitusketjun hallinnan seurauksena toimittajien ja kaupan välikäsien määrä laskee, jolloin tehdään enemmän yhä harvempilukuisten toimijoiden kanssa.
Näitä toimijoita kutsutaan usein partnereiksi eli kumppaneiksi ja toimintamallia partneroinniksi. Kaikki kahdenväliset suhteet eivät toki ole partneruuksia. Kuva 1 luokittelee kumppanuudet kahden kriteerin avulla eli suhteen luonne (x-akseli) ja suhteen tarkoitus (y-akseli).
Kun yhteistyö perustuu varsin operatiiviseen tarpeeseen ja on kertaluontoinen tai tilapäinen, sitä kutsutaan tilaaja-toimittajasuhteeksi (kuvan vasen alakulma, Transaction Relationship). Sillä ei välttämättä ole jatkuvuutta saati strategista merkitystä kummallekaan osapuolelle.
Vastakkaisessa tapauksessa on kyseessä aito kumppanuus (oikea yläkulma, Partnering Relationship). Siinä kumppanilta odotetaan strategista ketteryyttä ja kyvykkyyttä esittää ongelmanratkaisu kumppanilleen.
Käytännön esimerkkejä aidostan kumppanuudesta ovat esimerkiksi partnerin toteuttama tuotekehitys, uudet valmistusmenetelmät tai vaihtoehtoiset ja kustannustehokkaammat ja laadukkaammat raaka-aineet tai komponentit.