Varaston palvelukyky ja tehokkuus

Varaston palvelukyky tarkoittaa varaston kykyä täyttää tehtävänsä. Palvelukykyä voidaan mitata monin eri tavoin. Soveltuva tapa riippuu yrityksen ja varaston toiminnan luonteesta, varaston roolista ja sijainnista kysyntä-toimitusketjussa sekä itse tuotteesta.

Varaston toiminnan tehokkuus sekä kustannustehokkuus ovat keskeisiä varastotoiminnan mittaamisen kohteista. Onhan tehokkuus suoraan yhteydessä yrityksen toiminnan kustannuksiin ja siten kannattavuuteen. Varaston tehokkuutta voidaan mitata monin eri tavoin ja jokaisen varaston on löydettävä omaan toimintaansa parhaiten sopiva mittaamistapa. Mittarin tulee olla helppokäyttöinen ja varaston toiminnan luonne huomioiden oikeita asioita mittaava.

Varaston toiminnan tehokkuus voidaan myös nähdä osana varaston palvelukykyä ja niitä mitataankin osittain samoilla mittareilla.

Varaston palveluaste

Varaston palveluaste tarkoittaa sitä, kuinka suuri osa tilauksista toimitetaan määräaikana suoraan varastosta, siis ilman ”eioota” tai jälkitoimituksia. Paitsi varsinaisia tilauksia, palveluasteella mitataan myös suoria ostoja varastosta – esimerkiksi myymälästä, jossa myynnissä olevat tavarat käytännössä ovat varastossa.

Palveluaste = suoraan varastosta toimitetut tilaukset / kaikki tilaukset * 100 %

Palveluastetavoite on se palveluaste, johon pyritään ja joka määrittää miten nimikkeitä ohjataan. Aina ei ole järkevää pyrkiä 100 %:n palveluasteeseen. Sopiva palveluaste riippuu varaston toiminnan luonteesta, sen roolista kysyntä-toimitusketjussa ja itse tuotteesta. Esimerkiksi teollisuuden raaka-aineita, osia tai komponentteja toimittavan varaston palveluasteen tulee useissa tapauksissa olla 100 %. Sen sijaan vähittäiskaupassa on tuotteita, joiden palveluasteen tulee olla 100 % ja sellaisia, joille riittää pienempi palveluaste. 100 %:n palveluastetta asiakkaat odottavat jatkuvasti käytettäviltä päivittäistavaroita, kuten useilta elintarvikkeilta. Sen sijaan harvemmin ostetuille tuotteille, joiden puuttuminen ei aiheuta asiakkaalle harmia tai ongelmia, riittää usein alhaisempikin palveluaste.

Jos tuotteelle ei tavoitella korkeaa palveluastetta, sen täydennystoimitukset eivät välttämättä ole säännölliset tai sen loppumista varastosta ei erityisesti pyritä estämään. Esimerkiksi rautakauppatuotteiden osalta useiden ns. varastotuotteiden, eli tuotteiden, joita vähittäiskaupassa periaatteessa on varastossa, annetaan tarkoituksella loppua ennen kuin niitä tilataan tai niitä tilataan vasta kun asiakas seuraavan kerran niitä kysyy. Tällöin on kyse tuotteesta, jota asiakas yleensä ei tarvitse kiireellisesti ja jota asiakas on valmis odottamaan muutaman päivän, kunnes tuote tulee myymälään seuraavan täydennyskuorman mukana. Tällöin voi kyseistä tuotetta tulla ennalta suunniteltu, kiertoon perustuva sopiva eräkoko, jonka taas annetaan kulua loppuun ennen kuin sitä tilataan tai tilataan sitä vasta kun sitä seuraavan kerran taas kysytään. Tällä tavalla menetellen ovat tuotteen logistiset kustannukset mahdollisimman pienet.

Palveluastetavoite asetetaan varaston tarpeen mukaan joko kaikille nimikkeille samaksi tai erilaiseksi tuoteryhmittäin tai jopa tuotteittain. Palveluastetavoite voi perustua ABC-analyysiin, tai mieluummin kaksivaiheiseen ABC-analyysiin, jolloin tavoite asetetaan luokitusryhmittäin. Tällöin Aa-tuotteiden palveluastetavoite on korkein, seuraavaksi korkein Ab-tuotteilla, sitten Ac-tuotteilla jne.  Mitä tärkeämpää asiakkaan on saada tuote välittömästi sitä tarvitessaan, sitä korkeampaa palveluastetta sille kannattaa tavoitella.

Palveluastetavoite määrittää esimerkiksi sen kannattaako tuotteelle pitää varmuusvarastoa sekä varmuusvaraston suuruuden. Nyrkkisääntönä on, että mitä korkeampaa palveluastetta tavoitellaan, sitä suuremmat ovat varastoinnin kustannukset. Tuotteilla, joiden kysyntä vaihtelee suuresti ja ennakoimattomasti, kohoavat varastointikustannukset jyrkästi 100 % palveluastetavoitetta lähestyttäessä. Kustannusten kehittymistä kuvaa summittaisesti seuraava käyrä.

Kuvion mukaan kustannukset siis kasvavat eksponentiaalisesti palveluastetavoitteen kasvaessa. Kasvu johtuu siitä, että mitä suurempaa palveluastetta tavoitellaan, sitä enemmän on pidettävä varmuusvarastoa takaamaan kysyntä suurimmallakin mahdollisella kysynnän vaihtelulla. Varmuusvarasto kasvattaa ainakin sitoutuneen pääoman kustannuksia, varastokustannuksia ja hävikkikustannuksia.

On myös esitetty, että kustannusten kehittyminen ei olisi yhtä dramaattista kuin kuvassa, vaan tarkastelussa tulisi huomioida imagovaikutus, joka syntyy korkeasta palveluasteesta. Mitä korkeampi on palveluaste, sitä parempi on yrityksen imago ja sitä enemmän sillä on asiakkaita ja sitä vähemmän huonosta palveluasteesta johtuvaa asiakashävikkiä. Korkean palveluasteen positiiviset vaikutukset ovat varmasti joissain tapauksissa merkittävätkin. Itse varastoinnin kustannuksia ne eivät sinänsä vähennä, mutta toiminnan kokonaiskannattavuuden tarkastelussa ne voidaan huomioida. Palveluasteesta riippuvan imagon kustannukselliset vaikutukset tosin ovat vaikeasti todennettavissa ja mitattavissa.

Aikaan perustuva mittari

Moneen erilaiseen toimintatapaan sopivia ja helposti toteutettavia ja tulkittavia mittareita ovat erilaiset aikaan perustuvat mittarit, joita jokainen varasto voi käyttää omaan toimintaansa sopivana versiona. Tässä muutama esimerkki:

1. Kuinka suuri osa tilauksista on toimitettu ajallaan
   • ajallaan toimitetut tilaukset / kaikki tilaukset * 100%
2. Kuinka suuri osa tilauksista toimitetaan saman päivän aikana
   • päivän aikana toimitetut tilaukset / kaikki päivän aikana saapuneet tilaukset *100%
3. Kuinka suuri osa tiettyyn kellonaikaan mennessä samana päivänä saapuneista tilauksista toimitetaan saman päivän aikana
   • saman päivän aikana toimitetut tilaukset / kaikki määräaikaan mennessä saapuneet tilaukset * 100%

Nopeuteen perustuva mittari

Varaston palvelukykyä ja samalla sen toiminnan tehokkuutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, kuinka kauan yhden tilauksen tai tilausrivin toimittamiseen kuluu aikaa. Aikaan lasketaan tilauksen käsittely, keräily, pakkaus ja lähetys.

Mikäli toimitettavien tilausten rivimäärä vaihtelee ja keräiltävät ja pakattavat tuotteet ovat erilaisia, vaikuttaa eri tyyppisten tilausten määrä kokonaistulokseen. Pitkällä aikavälillä mittari kertoo kokonaistehokkuudesta ja voi esimerkiksi kuukausi- tai vuositasolla olla käyttökelpoinen. Lyhyellä aikavälillä – esimerkiksi päivittäin – tarkasteltuna tulokseen vaikuttaa se, mikä tyyppisiä tilauksia kyseiselle päivälle sattuu kertymään. Näin ollen päivittäisiä tuloksia ei voida suoraan verrata keskenään, tuntikohtaisista tuloksista puhumattakaan.

Toimitusten oikeellisuuteen perustuva mittari

Varaston toiminnan onnistuneisuutta ja sitä kautta myös tehokkuutta mitataan esimerkiksi sillä, kuinka suuri osa toimituksista on tapahtunut oikein, tilausten mukaisesti. Virheet toimituksissa aiheuttavat ylimääräistä työtä ja kustannuksia niin tavaraa toimittavalle varastolle kuin myös tavaran vastaanottajalle. Virheseuranta on osa yrityksen laatutyötä ja sitä tulisi tehdä jatkuvasti ja sen tuloksia tulee myös tarkastella. Virheiden syiden selvittäminen auttaa poistamaan virheitä. Kun virheen syy on selvillä, voidaan toimintatapoja kehittää siten, että vastaavilta virheiltä jatkossa vältytään. Virheiden määrää voidaan tarkastella laskemalla virheellisten toimitusten osuus kaikista toimituksista:

virheelliset toimitukset / kaikki toimitukset * 100 %

Tai päinvastoin virheettömien toimitusten osuus kaikista toimituksista:

virheettömät toimitukset / kaikki toimitukset * 100 %

Virheellisiksi toimituksiksi voidaan laskea toimitukset, joissa on ollut väärää tavaraa, väärä määrä tavaraa tai joiden toimitusaika tai toimitusosoite on ollut virheellinen. Myös laskutuksen virheet tulisi huomioida ja tarkastella laskutuksen oikeellisuutta joko osana toimitusten oikeellisuutta tai omana tarkastelukohteenaan.

Keskivarasto, varaston keskiarvo ja varastoon sitoutunut pääoma

Se, kuinka paljon varastossa on tavaraa, määrittää sen kuinka paljon varasto sitoo pääomaa. Varastoon sitoutunut pääoma on rahaa, joka ei ole käytettävissä muuhun yritystoiminnan rahantarpeeseen, joten se heikentää yrityksen maksuvalmiutta eli likviditeettiä.

Koko kysyntä-toimitusketjun näkökulmasta tarkasteltuna kaikki ketjussa olevat varastot sitovat pääomaa varastoissa olevan tavaran arvon verran. Toimitusketjun kustannustehokkuuden kannalta on siis olennaista pyrkiä pitämään kaikki ketjun varastot mahdollisimman alhaisella tasolla. Kysyntä-toimitusketjun yhteistyöllä ketjun toimivuus ja toimitusvarmuus tulisi pystyä takaamaan ilman suuria varastoja.

Varastojen määrä ei ole vakio, vaan se vaihtelee ja siitä syystä varastotasojen tarkastelussa käytetään yleensä keskiarvolukuja. Keskivarasto eli varaston keskimääräinen taso on se tavaramäärä, jonka periaatteessa voidaan ajatella olevan varastossa kaiken aikaa. Sen vuoksi erilaiset varastolaskelmat voidaan tehdä keskivaraston perusteella.

Varaston keskiarvo puolestaan on se rahamäärä, joka on sitoutunut keskivarastoon. Toisin sanoen se on keskivaraston rahallinen arvo eli keskivaraston sitoma pääoma. Varastojen sitomaa pääomaa laskettaessa käytetään siis laskelmien pohjana keskivarastoa.

Keskivaraston määrittäminen voidaan tehdä monella eri tavalla. Koska kyse joka tapauksessa on keskimääräisestä luvusta, ei useinkaan tarvita aivan tarkkaa lukemaa, vaan riittävä tarkkuus saadaan yksinkertaisilla laskelmilla.

Erilaisia keskivaraston määrittämistapoja:

1. Tarkasteluhetken varastotaso – erittäin huono menetelmä; tulos vaihtelee tarkasteluhetken mukaan
2. Täydennyserä / 2 + varmuusvarasto – melko tarkka menetelmä mikäli täydennyseräkoko on vakio ja kysyntä suhteellisen tasaista
3. Tietyn ajanjakson (minimivarastotaso + maksimivarastotaso) / 2 – usein riittävän tarkka menetelmä
4. Varastojärjestelmästä saatava todellisiin varastotasoihin perustuva keskiarvo – tarkin menetelmä, joka kertoo todellisen keskivaraston tason

Käyttöpääoman tarve

Käyttöpääoman tarve on se varaston sitoma pääoma, joka on varastoa pitävän yrityksen pääomaa. Se on siis yrityksen näkökulmasta olennaisempi kuin koko varaston sitoma pääoma. Käyttöpääoman tarpeeseen vaikuttaa varaston keskiarvon lisäksi tuotteiden osto- ja myyntimaksuaika eli ostovelat ja myyntisaamiset.

Se varastossa oleva tavara, jota yritys ei vielä ole maksanut tavarantoimittajalle, ei sido yrityksen pääomaa, vaan tavarantoimittajan pääomaa. Toisaalta se varastosta pois myyty tavara, jota ostaja ei vielä ole maksanut, sitoo yrityksen pääomaa kunnes yritys saa siitä maksun. Siten osto- ja myyntimaksuajoilla on suuri vaikutus yrityksen käyttöpääoman tarpeeseen. Nopeasti kiertävän tavaran osalta voi yrityksellä olla sellainen tilanne, että se on myynyt ja saanut maksun kaikesta tavarasta ennen kuin joutuu itse maksamaan sen tavaratoimittajalle. Tällaisessa tilanteessa yrityksen pääomaa ei sitoudu varastoon lainkaan.

Täydennystoimituksen jälkeen varaston sitoma pääoma on suurimmillaan, se pienenee sitä mukaa kun tavaraa myydään varastosta. Tavarantoimittajan pääomaa on kuitenkin sitoutunut tavaraan niin kauan kunnes se saa maksun täydennystoimituserästä. Seuraavan kuvan mukaisessa tilanteessa ostomaksuaika on seitsemän päivää tavaran vastaanotosta. Mikäli myyntiehto on heti käteinen, saa varaston pitäjä ennen maksua tavarantoimittajalle myyntituloja niin paljon, että käyttöpääoman tarve on negatiivinen.

Käyttöpääoman tarve lasketaan varaston keskiarvon ja ostovelkojen sekä myyntisaamisten perusteella:

varaston keskiarvo + myyntisaamiset – ostovelat

ELI

varaston keskiarvo + (vuosikysyntä (SKU)/365d * my-maksuaika* my-hinta) – (vuosikysyntä (SKU)/365d * ostomaksuaika*ostohinta)

Taulukko havainnollistaa käyttöpääoman tarpeen vaihtelua osto- ja myyntimaksuaikojen mukaan. Laskelmien lähtöarvot ovat: kysyntä 900 yksikköä vuodessa, ostohinta 800 € ja myyntihinta 1 200 €. Varaston kierto on tässä nopeahko 18, joten keskivarasto on pieni. Negatiivinen käyttöpääoman tarve tarkoittaa käytännössä sitä, että varastoon ei ole sitoutunut lainkaan varaston pitäjän omaa pääomaa, vaan sillä on ikään kuin korotonta lainaa tavarantoimittajalta.

Varastoon sitoutuneen pääoman kustannus on sitoutuneelle pääomalle laskettava korkokustannus. Vaikka pääoma ei olisi lainapääomaa, sille voidaan laskea korkokustannus ns. vaihtoehtoiskustannuksena. Vaihtoehtoiskustannus on se tulo, joka jää saamatta kun kyseistä pääomaa ei voida sijoittaa ja ansaita sillä korkotuottoa. Tämä kustannus on ainakin suurissa yrityksissä määritelty ja se on yleensä markkinakorkoa suurempi.

Varaston kierto

Varaston kierto on ehkä yksi käytetyimmistä varaston tehokkuutta kuvaavista mittareista. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka usein varasto periaatteessa uudistuu eli niin sanotusti kiertää. Kierto kuitenkin myös helposti tulkitaan väärin, jos sen laskentatapaa ei tunneta. Koska kierto lasketaan keskivarastosta, joka sisältää usein myös ylimääräistä varastoa, kierron perusteella ei voi päätellä täydennyserien lukumäärää. Kierto lasketaan vuosikysynnän ja keskivaraston perusteella seuraavasti:

kierto = vuosikysyntä / keskivarasto

Laskelmassa voi käyttää joko yksiköitä (SKU) tai tavaran rahallista arvoa. Koska varaston arvo lasketaan hankintahinnasta, on myös vuosikulutus tai –kysyntä laskettava hankintahintaan tai itse valmistetuista tuotteista ns. omakustannushintaan (OKH).

kierto = vuosikysynnän arvo hankintahintaan / varaston keskiarvo

Varaston kiertoa hidastaa ja siten myös varastoon sitoutuvaa pääomaa kasvattaa varmuusvarasto tai huonosta ohjauksesta johtuva turha ylimääräinen varasto.

Taulukosta nähdään kierron riippuvuus täydennyseräkoosta ja ylimääräisestä varastosta tai varmuusvarastosta.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta kysymykseen: mikä on sopiva kierto? Sopiva kierto riippuu tuotteesta ja sen ohjauksen tavoitteista. Usein tuotteen kierto ajatellaan suunniteltavaksi ABC-analyysiluokituksen perusteella siten, että A-tuotteiden kierto on nopein ja vähiten tärkeiden tuotteiden kierto puolestaan hitain. ABC-analyysi ei kuitenkaan välttämättä ole ainoa tai tärkein peruste kierron suunnitteluun, vaan siihen vaikuttavat useat tekijät.

Tuotteen arvo on yksi tärkeä tekijä kiertotavoitetta suunniteltaessa. Mikäli tuote on kallis eli sitoo paljon pääomaa, sen kierto kannattaa suunnitella nopeaksi huomioiden kuitenkin palveluastetavoite sekä kokonaiskustannukset. Myös paljon varastotilaa vaativa tuote voi olla järkevää ohjata nopean kierron tavoitteella mikäli varastotila on rajallinen.

Riitto

Varaston riitto laskettuna kierron perusteella kertoo kuinka pitkäksi ajaksi keskimääräinen varasto riittää normaalilla kysynnällä. Riitto voidaan laskea kahdella eri tavalla:

1. riitto = 365 d / kierto

TAI

2. riitto = keskivarasto / vuoden kokonaiskysyntä * 365 d

Laskelmassa voidaan käyttää joko yksiköitä (SKU) tai tuotteiden hankintahintaa (jolloin keskivaraston sijaan siis käytetään varaston keskiarvoa). Riiton yksikkö on päiviä.

Riitto on usein tärkeä tietää tarkasteluhetken varaston osalta eli kuinka pitkäksi aikaa tämän hetkinen varasto riittää normaalilla kysynnällä. Sen perusteella voidaan tehdä päätöksiä täydennystilauksista.

Artikkeli Varaston toiminnan mittaaminen julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Eri tarpeisiin ja toimitusketjun eri kohtiin tarvitaan erilaisia varastoja.

Keskusvarasto

Keskusvarasto on tuotteiden hankinnan, varastoinnin ja jakelun yhdistävä toiminnallinen keskus.

Suunniteltaessa toimivaa ja pitkäikäistä keskusvarastoa pitää ensimmäisenä lähteä tutkimaan jo olemassa olevaa nimikkeistöä ja sen rakennetta sekä jo olemassa olevia toimintamalleja. Sen jälkeen voi lähteä visioimaan, miltä tulevaisuus näyttää ja mitä se saattaa tuoda eteen. Samalla pitää myös kyseenalaistaa vanhat toimintamallit ja arvioida mitkä niistä ovat turhia ja lisäarvoa tuottamattomia. Tämän jälkeen voi aloittaa suunnittelun mahdollisista ratkaisuista, laskemaan niiden kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa ja toteutuskelpoisuutta.

Nimikkeistö tarkoittaa nimikkeitä, joita tullaan varastoimaan tai toimittamaan. Nimikkeistö saattaa koostua jopa kymmenistä tuhansista erilaisista tuotteista sisältäen fyysisiltä mitoiltaan ja menekeiltään huomattavastikin toisistaan poikkeavia tuotteita

Varastojen luokittelu toiminnan mukaan

Varastoja voidaan niiden toiminnan ja tarpeen mukaisesti eritellä seuraavasti:

Perus-/käyttö-/kierto-/eräkokovarasto

Perusvarastoksi (basic stock), käyttövarastoksi, kiertovarastoksi (cycle stock) tai eräkokovarastoksi (lot-size inventory) sanotaan sitä varastonosaa, joka vaihtuu kulutuksen ja täydennysrytmin mukaisesti.

Perusvarasto on siis se varasto, jolla tyydytetään täydennysvälin aikainen keskimääräinen tai ennakoitu kysyntä.

Varmuusvarasto

Varmuusvarastolla (safety stock) varmistetaan saatavuus kysynnän vaihdellessa, kun halutaan välttyä puutetilanteilta. Varmuusvaraston tarve riippuu kysynnän vaihtelun suuruudesta sekä varastolle asetetusta palveluastetavoitteesta.

Varmuusvarasto on siis se osa varastoa, jolla turvataan varaston palvelutaso silloin kun kysyntä vaihtelee. Varmuusvarasto kasvattaa keskimääräistä varastotasoa ja siten lisää varastoon sitoutuneen pääoman määrää, joten varmuusvaraston tarve ja määrä kannattaa laskea tarkoin ja turhaa varmuusvarastoa ei tule pitää.

Puskurivarasto

Puskurivarastolla (buffer stock) tarkoitetaan varastoa, jolla varaudutaan esimerkiksi täydennystoimitusten viivästymiseen tai tuotteen/raaka-aineen saantiongelmiin. Puskurivarasto on siis varasto, jolla turvataan toiminta täydennystoimitusten epävarmuudesta huolimatta.

Joskus myös kysynnän vaihteluiden varalta pidettävää varmuusvarastoa nimitetään puskurivarastoksi.

Prosessivarasto/tuotannon välivarasto

Prosessivarastolla (pipeline inventory) tarkoitetaan esimerkiksi kuljetuksessa, tuotannossa tai jakelussa olevaa varastoa. Tuotannon eri vaiheiden välillä olevaa varastoa nimitetään myös tuotannon välivarastoksi.

Teollisuudessa prosessivaraston määrä riippuu tuotannon läpimenoajasta sekä siitä kuinka paljon tuotannossa on valmisteilla olevia tuotteita eri valmistusvaiheiden välissä odottamassa seuraavaa valmistusvaihetta. Imuohjauksella prosessivarastot saadaan minimoitua.

Kausivarasto/sesonkivarasto

Kausivaraston (seasonal stock) syynä on kysynnän kausittainen vaihtelu. Kausivarastoinnin avulla tuotanto pyritään pitämään mahdollisimman tasaisena valmistaen tuotetta tasaisesti vaikka sen kysyntä on kausiluonteista. Tällöin vältytään muun muassa tuotannon lomautuksilta tai ylitöiltä ja taataan se, että tuotetta pystytään valmistamaan kysyntää vastaava määrä.

Luokittelu varastotyypin mukaan

Varastoja luokitellaan myös varastotyypin mukaan. Varastotyyppejä ovat muun muassa:

• Ulkovarasto

• Lämmittämätön varasto
• Puolilämmin varasto
• Lämminvarasto
• Kylmävarasto
• Pakastevarasto
• Erikoisvarastot

Ulkovarasto

Ulkovarasto voi olla katettu tai kattamaton alue, jolla varastoidaan tavaraa, joka ei kärsi sään aiheuttamista kosteuden ja lämpötilan vaihteluista. Tavaraa voidaan varastoida hyllyissä tai maassa. Ulkovarasto on halvin varastoratkaisu, siinähän ei tarvitse investoida varastorakenteisiin eikä olosuhteiden ylläpitoon. Sateelta suojaavat katteet helpottavat työskentelyä erityisesti talvella ainakin osa ulkohyllyistä onkin usein katettu.

Ulkovarastoalueen maaperän on kestettävä siihen kohdistuva rasitus eikä sille saa kertyä sade- tai sulamisvesiä. Käytännössä varastoalue kannattaa kestopäällystää.

Lämmittämättömät varastot

Tavaroita, jotka kestävät lämpötilan vaihteluita voidaan säilyttää lämmittämättömässä varastossa. Lämmittämättömän varaston rakennus- ja ylläpitokustannukset ovat alhaisemmat kuin lämmitetyn varaston, joten se on paljon käytetty ratkaisu.

Lämmittämättömässä varastossa ongelmaksi voi muodostua kosteus. Kun ilman suhteellinen kosteus nousee korkeaksi alkaa vesi tiivistyä, kondensoitua, pinnoille. Kaikki pakkaukset, esimerkiksi kartonkipakkaukset, eivät kestä kostumista ja lisäksi kattoon kondensoituva vesi tippuu tavaroiden päälle saaden aikaan runsastakin kastumista.

Kattoon kondensoituvan veden määrä on vähäisempi, mikäli sisäkatto on huonosti lämpöä johtavaa materiaalia, esimerkiksi puuta. Veden kondensoitumista pinnoille puolestaan vähentää hyvä ilmanvaihto. Kosteusongelmien ehkäisemiseksi varasto voidaan varustaa koneellisella ilmanvaihdolla tai ilmankuivattimella.

Puolilämpimät varastot

Osa tavaroista ei kestä alhaisia lämpötiloja tai lämpötilan vaihteluita, joten ne on varastoitava lämmitetyissä tiloissa. Osalle tavaroista riittää puolilämmin tila, sillä kondensaation aiheuttamilta kosteusvaurioilta vältytään kun varaston lämpötila on talvella 6–10 astetta ulkolämpötilaa korkeampi.

Puolilämpimän tilan sisälämpötila on vähintään + 5° mutta alle + 17°. Tällaista tilaa ei ole tarkoitettu yhtäjaksoiseen oleskeluun normaalissa sisävaatetuksessa. Puolilämmin tila on lämmintä tilaa edullisempi rakentaa, koska sen eristepaksuus saa olla pienempi kuin lämpimän.

Lämpimät varastot

Osa tavaroista vaatii säilytystä normaalissa huonelämpötilassa, joka on mukavampi myös työntekijöille, jos tilassa työskennellään jatkuvasti. Lämpimän varaston lämpötila on + 17° tai korkeampi. Lämpimän varastotilan eristysvaatimus on jo huomattavasti korkeampi ja siksi myös rakennuskustannukset ovat korkeammat.

Kylmävarastot

Tavarat, jotka eivät säily lämpimässä eivätkä myöskään kestä jäätymistä vaativat kylmävarastoinnin. Tyypillisiä kylmävarastotuotteita ovat vihannekset, juurekset ja meijerituotteet. Kylmävaraston lämpötila on -8 – +2 astetta.

Pakastevarastot

Pitkäaikaisesti säilytettäviä pilaantuvia, jäätymistä kestäviä tuotteita säilytetään pakastevarastoissa. Tyypillisiä pakastevarastotuotteita ovat monet elintarvikkeet ja lääkkeet. Pakastevarastossa säilytyslämpötila on -18 astetta ja pakastamislämpötila -25 – -30 astetta.

Erikoisvarastot

Erilaisiin varastointitarpeisiin voidaan tarvita vakio-olosuhdevarastoja, joissa lämpötila ja ilman kosteus voidaan säädellä tarkoin. Tarkasti säädeltyjä varastointiolosuhteita vaativat mm. tietyt lääkkeet, filmit ja herkkä elektroniikka.

Vaarallisten aineiden varastossa säilytetään vaaralliseksi luokiteltuja aineita kun niiden varastointimäärä ylittää tietyn, säädöksissä määritellyn määrän. Vaarallisia aineita ovat muun muassa palavat nesteet, kaasut, myrkyt, kemikaalit, räjähdysaineet ja ongelmajätteet.

Vaarallisten aineiden varastointi vaatii viranomaisluvan ja varaston rakenteille, varastotekniikalle ja varaston ylläpidolle on määritelty vaatimukset, joiden täyttymistä valvotaan.

Varastotekniikan mukainen luokittelu

Kuormalavavarasto

Kuormalavoja varastoidaan joko päällekkäin pinoamalla, jos lavat kestävät pinoamista, tai kuormalavahyllyissä. Kuormalavavaraston pinoamiskorkeus tavanomaisessa varastossa on 4,5 – 6 m.

Pientavaravarasto

Pientavaravarastoja voidaan rakentaa useaan – yleensä käytännössä maksimissaan kolmeen – kerrokseen tai pientavaravarasto voi olla vaikkapa kuormalavavaraston ”yläkerrassa”. Pienen tavaran siirto toiseen kerrokseen lavahissillä käy kätevästi ja keräiltäessä voidaan käyttää portaita tai lavahissiä.

Kapeakäytävävarasto

Kapeakäytävävarastossa pinta-ala saadaan käytettyä tehokkaasti, kun käytävätilantarve on pienempi kuin ns. normaalilevyisiä käytäviä käytettäessä. Kapeakäytävävarastoissa käytetään erityisiä kapeakäytävätrukkeja, jotka pystyvät työskentelemään 1,5 – 1,8 metrin levyisissä käytävissä ja joiden nostokorkeus yltää 18 metriin.

Korkeavarasto

Korkeavarastosta puhutaan kun hyllykorkeus ylittää 13 m ja varaston maksimikorkeus on noin 45 m. Korkeavarastotrukeilla tavarankäsittely onnistuu 12 metriin saakka. Suuremmilla korkeuksilla tavarankäsittely tapahtuu manuaalisesti tai automaattisesti ohjattavilla hyllystöhisseillä. Joka hyllyvälillä voi olla oma hyllystöhissinsä tai solanvaihtovaunutekniikkaa käyttämällä hyllystöhissi voi operoida usealla hyllyvälillä.

Korkeavarastossa varaston pinta-alan hyödyntäminen pyritään maksimoimaan, mutta keräilytehokkuuden kannalta kaikkein korkeimmat varastot eivät välttämättä ole tehokkaimpia.

Syväkuormausvarasto

Syväkuormausvarasto voi olla hyllytön, jolloin lavakuormat pinotaan suoraan lattialle käytävään nähden kohtisuoriin pinoihin rinnakkaisiksi jonoiksi tai varasto voi olla varustettu syväkuormaushyllyillä. Syväkuormaushyllyissä tavaran käsittely tapahtuu kapeamallisilla trukeilla. Yhdessä jonossa tai hyllyssä varastoidaan vain yhtä nimikettä, joten menetelmä sopii lähinnä varastoihin, joissa nimikemäärä on pieni ja samaa nimikettä on kerralla paljon. Tällaisia varastoja voivat olla mm. teollisuuden tuotevarastot, ja kaupan varastoissa lavoittain käsiteltävän massatavaran varastot. Tavara jätetään ja otetaan jonon käytävänpuoleisesta päästä, joten varastossa toteutuu LIFO-periaate.

Syväkuormausvarastointi on tilaa säästävä varastointiratkaisu, sillä syväkuormausvaraston käytävätilantarve on pieni ja samalle pinta-alalle voidaan varastoida jopa 30% enemmän tavaraa kuin tavalliselle hyllystöratkaisulle perustuvassa varastossa.

Automaattivarastot

Varastoissa voidaan automatisoida useitakin toimintoja, mutta varsinaiset automaattivarastot ovat tietokoneohjattuja varastoja, joissa tavaran siirrot tapahtuvat automaattisesti. Usein automaattivarastoissa tavarat käsitellään ja varastoidaan varastokolleina (laatikko, lava tai muu kuorma-alusta). Automaation piiriin katsotaan yleensä kuuluvan:

• kollien tunnistaminen
• kollien lajittelu
• kollien siirto varastoon
• kollien hyllytys
• tavaran keräys
• tavaravirtojen yhdistely lähteväksi toimitukseksi
• informaation käsittely

Tavaran vastaanotto, pakkaus ja kuormaus eivät aina sisälly automaatioon. Varaston automatisointi on iso investointi, mutta suurilla tavaravolyymeilla ja käsittelymäärillä toimintokustannuksissa voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä manuaaliseen työskentelyyn verrattuna.

Varastotyypin valinta

Varastotyypin valinta on tärkeä valinta. Käytettävissä oleva pinta-ala vaikuttaa luonnollisesti varaston pohjapinta-alaan. Jos varastointitilavuutta halutaan saada lisää, lisätään käsittelykorkeutta.

Varastointitavat riippuvat muun muassa tuotteista, varastointikorkeudesta, käytäväleveyksistä, automaatioasteista ja toimialasta.

Seuraavassa taulukossa tarkastellaan erilaisia varastoja toimialojen, tuotteiden ja teknisen toteutuksen perusteella:

Varastotyypin valinnassa huomioitavaa

Varastointijärjestelmää valittaessa on huomioitava yleiset logistiset palvelutekijät:

• Toimitustiheys, -aika ja -varmuus
• Toimitusten luotettavuus
• Toimitusten joustavuus
• Tiedottaminen ongelmatilanteessa
• Tilausten teon helppous, nopeus, joustavuus
• Tavaran virheettömyys (kuljetusvauriot)
• Pakkaus (suojaus, kierrätys)
• Pakkauskoko ja sen variaatiot
• Informaatio pakkauksissa (mm. päivämäärä, viivakoodit)

Varastointijärjestelmän suunnitteluun ja valintaan puolestaan vaikuttaa muun muassa varastoitava tuotesortimentti. Se vaikuttaa ainakin:

• varaston säilytysratkaisuihin: sisä-, ulko-, kylmä- ja lämminvarastot
• valittaviin hylly- ym. kalusteisiin
• käytettävään kalustoon
• käytäväleveyksiin: saapuvan ja lähtevän tavaran tiloihin
• tavaroiden sijoituskorkeuteen ja
• osoitepaikkajärjestelmään.

Varastohotelli

Varastointi on aina kustannus tavaralle. Käyttämällä eri yritysten tarjoamia varastointipalveluja ostetaan vain tarvittava määrä varastotilaa.

Varastointipalveluja tarjoavat muun muassa varastohotellit sekä 3PL-toimijat, jotka vuokraavat varastotilaa yrityksille. Usein ne myös tarjoavat lisäarvopalveluita, kuten lähetysten kokoamis-, pakkaus- ja lajittelupalveluja.

Kokonaispakettiin kuuluu usein tavaran uudestaan pakkaaminen loppuasiakaskohtaisiksi tavaraeriksi, pakkalistojen tuottaminen, osoitelaputus, noutovalmiuden varmistaminen, edelleen toimittaminen, täydellinen varastotilaseuranta ja raportointi asiakkaalle. FiFo- (First in – First out) periaatteen valvottu toteuttaminen, sovitut hälytysrajat tuotteen loppumisen varalle, varaston täydentäminen jne.

Artikkeli Varastotyypit ja -tekniikka julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Varastonohjauksella (inventory management) hallitaan varastoon sitoutunutta pääomaa ja materiaalivirtoja. Varastonohjauksen perustehtäviä ovat kierto- ja varmuusvarastojen hallinta. Materiaalinohjauksessa käytetään imuohjausta tai työntöohjausta.

Varastonohjauksessa olennaista on, missä valmiusvaiheessa tuotetta varastoidaan. Mitä valmiimpana tuotetta varastoidaan, sitä enemmän siihen sitoutuu pääomaa.

FIFO- ja LIFO-periaate

Varastonohjauksen yksinä perusperiaatteina voidaan pitää FIFO-, eli first-in-first-out ja LIFO- eli last-in-first-out –periaatteita. FIFO-periaatteen mukaisesti tavara lähtee varastosta samassa järjestyksessä kuin se on sinne tuotu. Näin mikään osa tuotteista ei jää seisomaan varastoon pitkäksi aikaa.

FIFO on ainoa mahdollinen varastointiperiaate pilaantuvalle tavaralle. FIFO-periaate toteutuu itsestään esimerkiksi läpivirtaushyllyissä, muutoin siitä tulee huolehtia varastokirjanpidon avulla.

LIFO-periaate toteutuu esimerkiksi syväkuormausvarastossa, jossa samassa lattiarivissä tai hyllyssä on aina vain yhtä tuotetta. Tällöin viimeiseksi varastopaikalle jätetty tavara otetaan ensimmäisenä. Tämä on mahdollista ainoastaan pilaantumattomille tuotteille tai erittäin nopeasti kiertäville pilaantuville tuotteille. LIFO-periaatetta käytetäänkin yleensä vain tuotteilla, joiden kierto on nopeaa tai jotka tuodaan vain hetkellisesti esimerkiksi jakeluvarastoon.

ABC-analyysi

Mitä enemmän varastossa on varastonimikkeitä (stock keeping unit, SKU), sitä helpommin varaston kokonaisarvo kasvaa hallitsemattomasti. Varastonohjauksessa tulee kiinnittää huomio paitsi kokonaisvarastoon, myös yksittäisiin varastonimikkeisiin tai ainakin tuoteryhmäkohtaiseen varastohallintaan. Nimikkeiden saldojen ja kierron hallinnassa voidaan käyttää apuna tuotteiden luokittelua niin sanotun ABC-analyysin mukaisesti.

Varastonohjaus pitää pystyä toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti, sillä varastoissa on yleensä tuhansia nimikkeitä ja niiden tehokas hallinta vaikuttaa kustannustehokkuuteen. Koska ohjausresursseja on yleensä rajallisesti, kannattaa nimikkeet luokitella niiden tärkeyden mukaan ja käyttää resursseja eri nimikkeisiin sen perusteella kuinka tärkeitä ne ovat yritykselle.

ABC-analyysissä varastoitavat tuotteet luokitellaan tarpeen mukaan esimerkiksi myynnin määrän, tuotteen menekin, myyntikatteen tai asiakkaiden määrän perusteella. ABC-analyysin avulla varastoon sitoutunutta pääomaa voidaan alentaa ja samalla parantaa tuotteiden saatavuutta. 80/20 –säännön mukaan A- luokkaan kuuluvat nimikkeet, jotka muodostavat ensimmäiset 80 % myyntivolyymista ja nämä nimikkeet ovat 20 % koko nimikemäärästä.

Aina luokittelussa ei kuitenkaan käytetä 80/20 –sääntöä, ja melko yleisesti ABC-luokittelun lähtökohtana pidetään seuraavanlaista jaottelua:

• A-ryhmä: ensimmäiset 50 % kokonaismyynnistä
• B-ryhmä: seuraavat 30 % kokonaismyynnistä
• C-ryhmä: seuraavat 18 % kokonaismyynnistä
• D-ryhmä: viimeiset 2 % kokonaismyynnistä

Luokittelu voidaan tehdä useampaankin ryhmään ja ryhmien osuudet kokonaismyynnistä voivat vaihdella tarpeen mukaan.

Luokittelun perusteella päätetään kunkin tuoteryhmän varaston ohjauksesta. Kun tuotteet luokitellaan niiden menekin eli myyntivolyymin mukaan, saadaan luokittelusta lähtökohta tuotteiden kierron suunnittelulle ja parantamiselle. Lukumääräisesti eniten myytyjen A-tuotteiden kierron tulee olla nopea ja tuotteiden ohjaus perustuu menekkiin. Vähemmän tärkeiden tuotteiden kierto saa olla hitaampi, mutta sitoutuneen pääoman kasvamista liian suureksi on kuitenkin vältettävä.

Varaston täydennysmenetelmä voi eri ryhmissä olla erilainen. Ainakin A-tuotteiden osalta tulisi noudattaa jatkuvaa seurantaa ja tilauspistemenetelmää. Mikäli varastossa on käytössä toiminnanohjausjärjestelmä, on kaikkien nimikkeiden saldo tiedossa reaaliaikaisesti ja varaston ohjaus on sen perusteella helppoa. Mikäli ohjausjärjestelmää ei ole, kannattaa vähemmän tärkeiden tuotteiden osalta noudattaa periodiseurantaa ja vaihtelevan tilausvälin ja eräkoon menetelmää tai tasaisen menekin tuotteilla tasaisen tilausvälin ja eräkoon menetelmää.

D-ryhmä saattaa sisältää tuotteita, joiden menekki on niin olematon, että ne kannattaa poistaa valikoimasta. Jotkut D-tuotteet voivat kuitenkin olla asiakkaalle tärkeitä, jolloin niiden pitäminen valikoimassa on perusteltua. Tällaisia voivat olla esimerkiksi harvoin tarvittavat, mutta tärkeät varaosat.

ABC-analyysin vaiheet

Useat varastojärjestelmät tekevät ABC-analyysin varastokirjanpidon perusteella. Mikäli nimikemäärä ei ole suuri, analyysin voi tehdä myös manuaalisesti, kunhan vain kaikki tarvittava tieto on käytössä.

1. Valitaan analyysin (ryhmittelyn) peruste (esim. my-volyymi, my-tulot, kate…).
2. Järjestetään tuotteet valitun kriteerin mukaisesti laskevaan suuruusjärjestykseen.
3. Lasketaan valitun kriteerin mukainen kokonaissumma (esim. kokonaisvolyymi, kokonaismyynti, kokonaiskate…) .
4. Lasketaan paljonko on 50 % kokonaissummasta ja valitaan ensimmäisestä tuotteesta lukien A-ryhmään niin monta tuotetta, että niiden valitun kriteerin summa on mahdollisimman lähellä 50 %:a kokonaissummasta.
5. Lasketaan paljonko on 30 % kokonaissummasta ja valitaan A-ryhmästä seuraavia tuotteita B-ryhmään siten, että niiden summa on mahdollisimman lähellä 30 % kokonaissummasta.
6. Lasketaan paljonko on 18 % kokonaissummasta ja muodostetaan C-ryhmä.
7. Lasketaan paljonko on 2 % kokonaissummasta ja muodostetaan niistä sekä kokonaan tarkastelukaudella myymättömistä tuotteista D-ryhmä.

Kaksivaiheinen ABC-analyysi ja XYZ-analyysi

Usein pelkkä karkea ABC-analyysi ei riitä. Silloin voidaan tarkentaa ryhmittelyä alaryhmillä, esim. Aa, Ab, Ac tai A1, A2 jne. Jos halutaan tarkastella tuotteiden kannattavuutta, tarvitaan myös kustannustietoa ja tällöin ABC-analyysiin voidaan esimerkiksi yhdistää logistiikkakustannuksia tarkasteleva XYZ-analyysi tai vastaava tarkastelu.

Yleinen XYZ-analyysin tarkastelukohde on myös tuotteiden ottokerrat hyllystä. Tämä kertoo hyvin, kuinka usein mitäkin tuotetta kerätään. Tiedon saamiseen riittää järjestelmästä päivittäin saatavat tilausrivit tilausmäärittäin. Sillä on paljon eroa logistiikan tehokkuuden kannalta, myydäänkö tuotetta 1000 kpl yhdellä tilausrivillä, vai 1000 erillistä 1 kpl tilausriviä.

ABC-analyysin avulla voidaan siis luokitella nimikkeitä useammankin kuin yhden kriteerin mukaan. Käytännöllinen luokittelu on esimerkiksi myyntivolyymin ja myyntikatteen (my-kate = myyntitulot – muuttuvat kustannukset) yhdistäminen siten, että saadaan tietoa tuotteiden merkittävyydestä yritykselle. Paljon myyty, nopeasti kiertävä tuotehan voi olla hinnaltaan halpa tai sen kate voi olla heikko, jolloin tuote on vähemmän merkittävä kuin pienemmän volyymin tuote, joka suuremman hinnan ja paremman katteen ansiosta tuo enemmän tuottoa.

Kaksivaiheisen ABC-analyysin luokitteluperusteiksi voidaan siis valita esimerkiksi myyntivolyymi ja myyntikate. Tällöin nimikkeet luokitellaan myyntikatteen mukaan samalla tavalla kuin myyntivolyymin mukaan ja saadaan kahden kriteerin mukainen luokitus:

• Aa, Ab, Ac, Ad
• Ba, Bb, Bc, Bd
• Ca, Cb, Cc, Cd
• Da, Db, Dc, Dd

Luokittelua voidaan havainnollistaa sijoittamalla nimikkeet ruudukkoon. Kun nimikkeet sijoitetaan ruudukkoon huomioiden niiden keskinäinen sijoittuminen sekä vaaka, että pystyakselilla, nähdään myös samassa luokassa olevien nimikkeiden keskinäiset suhteet. Värikoodein voidaan myös havainnollistaa eri luokkien merkitystä yritykselle.

XYZ-analyysillä tarkastellaan esimerkiksi eri nimikkeiden logistiikkakustannuksia. Tuotteiden tilaus-toimituskustannus, varastointi- ja käsittelykustannaus (kuten esimerkiksi tarkastaminen, pakkausten purkaminen, uudelleen pakkaus jne.) voidaan selvittää toimintokustannus- eli ABC-(Activity Based Costing) laskennalla. Periaate on sama kuin ABC-analyysissä eli X-ryhmään sijoittuvat nimikkeet, jotka aiheuttavat 50 % kaikkien varastonimikkeiden logistiikkakustannuksista jne. XYZ-analyysissä voidaan myös tarkastella kustannuksia aiheuttavien tapahtumien määrää, esimerkiksi myynti- ja vastaanottotapahtumien lukumäärää, tai käsittelyyn kuluvaa aikaa. Tällöin tarkempaa kustannustietoa ei tarvita.

Yhdistettynä ABC-analyysiin saadaan samanlainen ruudukko kuin kaksivaiheisessa ABC-analyysissä. Nimikkeet sijoittuvat vaaka-akseliin nähden samoin kuin kaksivaiheisessa ABC-analyysissä, mutta pystyakseli osoittaa nyt logistiikkakustannuksia. Mitä ylempänä ruudukossa nimike on, sitä suuremmat ovat sen logistiikkakustannukset. X-ryhmässä ovat nimikkeet, joista muodostuu 50 % logistiikkakustannuksista.

Ruudukko toimii hyvänä työkaluna, kun yritys pyrkii pienentämään logistiikkakustannuksia. Nimikkeet, joiden logistiikkakustannukset ovat korkeat otetaan tarkasteluun ja pohditaan keinoja kustannusten pienentämiseksi. Suurempi tai pienempi täydennyseräkoko, pienempi varmuusvarasto, kuljetusten yhdistely, varastossa tapahtuvan käsittelyn minimointi ym. toimenpiteet otetaan tarkasteluun. Kun tuotteen logistiikkakustannuksia saadaan pienennettyä, sen kate ja samalla kannattavuus paranee ja nimike siirtyy ruudukossa alaspäin.

Artikkeli Varastonohjaus julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Varastoprosessin toiminnot liittyvät tulo- ja lähtölogistiikkaan, itse varastointiin ja mahdollisiin lisäarvopalveluihin (VAL- Value Adding Logistics). Varastoprosessi on jokaisessa varastossa omanlaisensa, mutta pääprosessin vaiheet ovat yleensä samankaltaiset. Varastoprosessiin vaikuttaa varastoitava tavara, varaston toiminnan luonne, varastoteknologia sekä mahdolliset varastossa tuotettavat lisäarvopalvelut. Lisäarvotoimintoja voi tapahtua varastoprosessin eri vaiheissa.

Tulologistiikka

Tavaran vastaanotto ja tarkastus

Tavaran vastaanottoon kuuluu tavaran siirto varastotilaan sekä ainakin silmämääräinen lähetyksen kunnon tarkastus. Mikäli kuljetuspakkauksessa on merkkejä esimerkiksi kastumisesta, rikkoontumisesta, kolhiutumisesta tai sidonnan pettämisestä, on siitä syytä tehdä varauma, eli huomautus rahtikirjaan. Siten tavaran mahdollinen vahingoittuminen ennen sen toimittamista vastaanottajalle ei ole vastaanottajan riski. Tällöin tavaran kunto on hyvä tarkistaa mahdollisimman pian.

Varsinaisesta tavaran laadun tarkastamisesta vastaanoton yhteydessä on suurimmalta osalta luovuttu. Yleisesti laadunhallinnassa painopiste on siirtynyt laadun tarkastamisesta virheiden ehkäisyyn ja tavarantoimittajan kanssa sovitaan tietystä laadusta. Tällöin ei esimerkiksi tuotantoon meneville osille ole tarpeen tehdä välitöntä laaduntarkastusta, vaan mahdollisista virheistä voidaan reklamoida myöhemmin kun osa otetaan tuotantoon ja virhe havaitaan.

Varastokirjanpito: Sisäänkirjaus

Saapunut tavara kirjataan varastokirjanpitoon. Tämä tapahtuu eri varastoissa eri vaiheessa. Se voi tapahtua välittömästi kun tavara siirretään varastotilaan, tai varastopaikalle siirtämisen / hyllytyksen yhteydessä.

Siirtokuormaukseen (cross docking) menevää tavaraa ei välttämättä kirjata varastoon sisälle otetuksi, vaan siitä voidaan pitää erillistä kirjanpitoa, mutta tässäkin on erilaisia käytäntöjä eri varastoissa.

Sisäänkirjaus voi tapahtua manuaalisesti, jolloin saapuva tavaramäärä tarkistetaan ja kirjataan varaston käytännön mukaisesti. Sisäänkirjaus voi myös perustua viivakoodeihin, jolloin viivakoodit luetaan joko kannettavalla lukijalla (esimerkiksi hyllytyksen yhteydessä) tai kiinteällä päätteellä, jonka ohi tavara kulkee varastoon. RFID-teknologialla sisäänkirjaus tapahtuu nopeasti laitteen lukiessa kaikkien pakkauksessa olevien tuotteiden koodit yhdellä kertaa. Suurten volyymien varastoissa RFID-teknologia on tehokkain ja voi säästää huomattavasti aikaa sekä vähentää virheitä.

Varaston toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että varastokirjanpito on ajan tasalla ja saapuneen sekä lähtevän tavaran kirjaus perustuu todelliseen tavaramäärään, eikä esimerkiksi tilauksen tietoihin. Varastokirjanpidon tietoja tarvitaan myös tilinpäätökseen, jossa ilmoitetaan vaihto-omaisuuden arvo ja muutos vuoden aikana.

Siirto varastopaikalle / hyllytys

Tavaran siirto varastopaikalle tapahtuu varastossa käytössä olevan teknologian avulla. Siirto voi tapahtua manuaalisesti pumppukärryllä tai trukilla tai osittain tai kokonaan automatisoidusti.

Tavaran sijoittelu varastossa perustuu varaston varastopaikkajärjestelmään. Varastonimikkeillä voi olla määritellyt vakiopaikat (kiinteäpaikkajärjestelmä) tai tilanteen mukaan vaihtuvat paikat (vaihtuvapaikkajärjestelmä). Sijoittelun perustana voi olla ABC-analyysi, jolloin nopeimmin kiertävät tuotteet sijoitetaan helpoimmin saavutettaville ja nopeimmin keräiltäville paikoille.

Olennaista sijoittelussa on se, että jokaisen nimikkeen paikka on järjestelmässä tiedossa.

Varastointi

Säilytys

Tavaran säilytys eli varsinainen varastointi ei yleensä vaadi toimenpiteitä. Jotkin lisäarvotoiminnot saattavat tapahtua säilytyksen aikana. Mikäli mahdollista lisäarvotoiminnot on kuitenkin järkevä ajoittaa tavaran muun käsittelyn (vastaanoton, lähettämisen ja siirtojen) yhteyteen. Näin vältytään moneen kertaan tapahtuvalta käsittelyltä ja siirtelyltä. Jokainen käsittelykerta lisää kustannuksia, joten pyritään siihen, että kun tavara on siirretty varastopaikalleen, sitä ei tarvitse liikutella ennen kuin se on lähdössä varastosta. Käsittelykertojen minimointi kuuluu Lean-ohjauksen periaatteisiin. Lean-ohjauksen tavoitteena on läpimenoaikojen minimointi ja kaiken hukan eli ylimääräisen ja turhan eliminoiminen prosessista.

Varastointiolosuhteiden on vastattava tuotteiden vaatimuksia esimerkiksi lämpötilan ja kosteuden suhteen. Mikäli varastoidaan erilaisia varastointiolosuhteita vaativia tuotteita, on varastossa oltava erilliset osastot erilaisille olosuhteille. Tyypillinen erityisolosuhde on kylmävarasto.

Lähtölogistiikka

Keräily ja siirto lähettämöön

Keräily tapahtuu joko manuaalisesti tai automaattisesti. Keräily on usein varaston toiminnoista eniten resursseja kuluttava toiminto ja siten sen tehokkuus on tärkeää varaston kustannustehokkuudelle.

Keräilyn tehokkuus ja tarkkuus ovat ratkaisevia tekijöitä varaston palvelukyvylle. Keräilyn tehokkuuteen vaikuttaa tuotteiden sijoittelu varastossa, keräilytiedon hallinta ja itse keräilytapahtuman sujuvuus. Keräilytieto voi tulla keräilijälle keräilylistana paperilla tai yhä useammin eri tavoin informaatioteknologiaa hyödyntäen. Nykypäivän hektisessä toimintaympäristössä IT on käytännössä toimivan keräilytyön edellytys, kun nimikemäärät ja –volyymit ovat suuria. Tehokkuus ja tarkkuus edellyttävät keräilytiedon nopeaa ja virheetöntä käsittelyä.

Manuaalisen keräilyn avuksi on kehitetty erilaisia IT-pohjaisia sovelluksia. Puheohjaus vapauttaa keräilijän molemmat kädet keräilytyöhön kun lukupäätettä ei tarvita. Visuaalinen, älylasitekniikkaan perustuva ohjaus on myös kehitetty toimivaksi.

Manuaalisen keräilyn apuna voi olla puhe- tai visuaaliseen ohjaukseen yhdistetty automaattitrukki, joka itse kulkee keräilypaikoille sekä lähettämöön. Tällöin keräily nopeutuu ja tehostuu kun keräilijältä säästyy keräilypaikoille suunnistaminen sekä lähettämön ja varastointitilan välisen matkan kulkeminen.

Automatisoidut tai osittain automatisoidut järjestelmät ovat kalliita ja siten vain suurien varastojen hyödynnettävissä. Pienessä varastossa voi yksinkertainen manuaalinen järjestelmä olla aivan toimiva ja kaikkein tehokkain.

Varastokirjanpito: uloskirjaus

Uloskirjaus varastosta voi tapahtua keräilyn yhteydessä tai kun tavara siirretään lähetysalueelle tai pakkaamisen yhteydessä tai vasta kun se poistuu varastosta. Varaston käytäntö riippuu käytössä olevasta teknologiasta sekä esimerkiksi siitä tehdäänkö tavaralle vielä jotain lisäarvotoimintoja keräilyn jälkeen.

Lähtevä toimitus ei aina vastaa tilausta ja uloskirjauksen tulee perustua todelliseen lähtevän tavaran määrään eikä tilaukseen. Myös varastoinnin aikana tai varastokäsittelyssä pilalle menneet, poistettavat tuotteet on kirjattava pois varastosta. Hävikistä pidetään yleensä erikseen lukua.

Pakkaaminen

Lähtevä tavara vaatii usein pakkaamista. Pakkaaminen voi olla joko yksittäispakkauksiin tai ryhmä- tai kuljetuspakkauksiin pakkaamista tai kaikkia näistä. Yksiköinti voi vaatia sidontaa, esimerkiksi lavakuorma yleensä joudutaan sitomaan niin että kuorma kestää siirrot ja kuljetuksen. Sidonta voi tapahtua kutiste- tai kiristyskalvoilla tai pannoilla. Pannoittamiseen käytetään yleisimmin muovi- tai teräspantoja tai muovivyötteitä.

Lähetys

Lähtevää toimitusta koskevat tarvittavat dokumentit laaditaan tarpeen mukaisesti. Sisäisissä toimituksissa on erilaisia yrityskohtaisia käytäntöjä ja usein mitään erityistä dokumenttia ei tarvita.

Ulkoisissa toimituksissa rahtikirja on yleensä tarpeen. Rahtikirja on todistus kuljetussopimuksen ehdoista sekä siitä, että rahdinkuljettaja on ottanut tavaran vastaan. Rahtikirja on yhä yleisemmin sähköinen. Sähköisen rahtikirjan käyttö vähentää virheitä kun tietoja ei tarvitse kirjata useaan kertaan.

Artikkeli Varastoprosessi ja varastotoiminnot julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Hyllytön varastointi

Periaatteessa halvin varastointiratkaisu on hyllytön varastointi. Se on mahdollista, kun varastointiyksiköitä voidaan pinota päällekkäin. Esimerkiksi laatikot, häkit ja nestekontit soveltuvat pinottaviksi. Myös lavakuormia voidaan pinota päällekkäin, jos ne kestävät pinoamisen. Usein päällekkäin pinoamiseen on kuitenkin jokin maksimimäärä ja korkeassa tilassa osa käytettävistä olevista kuutioista jää tällöin käyttämättä, kun tilaa ei voida hyödyntää kattoon asti.

Hyllytöntä varastointia on myös bulkkitavaran varastointi laareissa tai kasoissa/aumoissa sisätiloissa tai ulkona.

Kuormalavahyllyt

Kuormalavahyllyille voidaan sijoittaa tavaraa kuormalavoilla. Hyllyjä on saatavilla eri kantavuuksille ja ne mitoitetaan standardilavakokojen mukaisesti, jolloin tilankäyttö on optimaalista. Kuormalavan käsittely on helppoa ja lavalla voidaan varastoida monenlaista tavaraa, joten kuormalavahyllyt ovat varsin yleisiä erilaisissa varastoissa. Kuormalavahyllyt voidaan tarpeen mukaan varustaa erilaisin työskentelyä helpottavin ja työturvallisuutta parantavin lisävarustein.

Kuormalavahylly muodostuu pylväselementeistä, vaakapalkeista ja tarvittaessa takatuista. Yleisimmin hyllyvälit mitoitetaan lyhytsivukäsittelyä varten, eli siten, että lavan pitkä sivu on hyllyn syvyyssuunnassa ja trukki käsittelee lavaa sen lyhyeltä sivulta. Näin samalle hyllylle sopivat sekä FIN- että EUR-lavat.

Vakiokuormalavahyllyt voidaan rakentaa noin 15 metrin korkuisiksi.

Kuormalavat

• EUR-lava (80 cm x 120 cm) ja
• FIN-lava (100 cm x 120 cm) ja
• myymälä-/teho-/puolilava (80 cm x 60 cm).

Suomessa käytettävä FIN-lava perustuu VR:n käyttämään lavaan, joka on EUR-lavaa leveämpi, koska Suomessa on käytössä suurempi raideleveys.

Tutustu myös: Kuormalavahyllystöjen turvallinen käyttö.

Syväkuormaushyllyt

Syväkuormaushyllyt ovat tilaa säästävä ratkaisu kun nimikemäärä suhteessa tavaravolyymiin on pieni. Syväkuormaushyllystössä trukki kulkee hyllyn ”sisällä” jolloin hyllyyn menevä trukkikäytävä on kapea ja vaatii kapeamallisen trukin, jossa on myös oltava turvakatos. Syväkuormaushyllyissä lavat ovat pitkä sivu käytävään päin, eli ne käsitellään ns. pitkäsivukäsittelynä.

Syväkuormaushyllyissä toteutuu LIFO-periaate eli viimeiseksi hyllytetty tavara otetaan ensimmäisenä ulos ja vastaavasti ensimmäiseksi hyllyn perälle hyllytetty tavara otetaan viimeisenä ulos.

Läpivirtaushyllyt

Läpivirtaushyllyissä tavara lastataan hyllyn toisesta päästä ja se siirtyy yleensä omalla painollaan hyllyn toiseen päähän, joka toimii purkupäänä. Läpivirtaushyllyjä on niin lava- kuin pakettitavaroille. Läpivirtaushyllyssä toteutuu FIFO-periaate.

Läpivirtaushyllystö on tilankäytöltään tehokas ratkaisu, mutta se edellyttää että samaa tuotetta on suuria määriä niin että yhdessä hyllyssä varastoidaan aina yhtä tuotetta.

Pientavarahyllyt

Pienikokoiselle tavaralle, jota ei kerralla varastoida suuria määriä, on omia hyllystöratkaisujaan. Hyllystöt on usein rakennettu elementtisarjoista, joista voidaan koostaa erilaisia hyllystöratkaisuja ja jotka ovat helposti muunneltavissa tarpeen mukaan.

Siirtohyllyt

Siirtohyllyt ovat nimensä mukaisesti siirtyviä hyllyjä. Hyllyt ovat tiiviisti vierekkäin ja hyllyväli saadaan aikaan hyllyjä tarpeen mukaan siirtämällä. Tilan säästö on huomattava kun jokaisen hyllyn välille ei tarvita käytävää, vaan yksi hyllyväli on riittävä. Hyllyt siirtyvät joko kammella tai sähköisesti.

Siirtohyllyjä on eri kantavuuksilla. Kevytrakenteiset hyllyt sopivat hyvin esimerkiksi arkistokäyttöön. Myös tuotevarastoinnissa erilaiselle pientavaralle soveltuvat kevytrakenteiset siirtohyllyt ja raskasrakenteisemmat lavatavaralle, mikäli varastossa ei ole nopeatempoista keräilytoimintaa, siihen siirtohyllystö ei tehokkaasti sovellu.

Pitkän tavaran hyllyt

Pitkälle tavaralle tarkoitettuja hyllyjä kutsutaan uloke- tai oksahyllyiksi. Niissä varastoidaan kätevästi esimerkiksi tankoja, kankia, putkia, listoja ja muuta pitää tavaraa. Hyllyt voidaan mitoittaa tarpeen mukaan ja niitä on saatavana erilaisilla kantavuuksilla kevyen tavaran säilytyksestä hyvinkin raskaan tavaran kantavuuteen saakka.

Puutavarahyllyt

Puutavaraa voidaan varastoida ulokehyllyissä tai erityisissä puutavarahyllyissä, joissa eri tuotelajit voidaan varastoida irrallaan tai nipuissa omissa osastoissaan. Puutavarahyllystöratkaisut voivat sisältää niin kevyiden listojen kuin raskaankin puutavaran hyllyjä.

Pystykarusellit

Pystykaruselli (paternoster) on varastoautomaatti, jossa tavara varastoidaan hyllyissä, jotka pyörivät pystysuunnassa tuoden tarvittavan hyllytason keräilyaukon kohdalle. Pystykaruselli käyttää tilaa pystysuunnassa ja säästää siten varaston lattiapinta-alaa. Pystykaruselli voi olla usean kerroksen korkuinen ja siinä voi olla keräilyaukko useassa kerroksessa.

Pystykarusellissa tasot ovat kiinni kiinteästi kiertävässä ”ketjussa”. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa pitkän odotusajan oikean tason noutamiselle, jos se on täysin vastakkaisella puolella, kuin käyttöaukko. Tasojen korkeutta ei yleensä myöskään pysty kovin helposti muokkaamaan. Pystykaruselli vaatii kuitenkin vähemmän tilaa syvyyssuunnassa, kuin alusta-automaatti.

Rinnakkain tai vastakkain sijoitetut pystykarusellit mahdollistavat keräilijän/keräilijöiden työskentelyn usealla keräilyaukolla samanaikaisesti ja keräilytehoa nostavan ryhmäkeräilyn.

Pystykaruselleja on kevytrakenteisista pienentavaran karuselleista aina vankkoihin raskaamman tavaran malleihin, joten ne soveltuvat niin lähetysten keräilyyn kuin myös teollisuudessa käytettäviksi.

Vaakakarusellit

Vaakakaruselli on vaakatasossa pyörivä varastoautomaatti, jossa oikea hylly tulee keräilijän kohdalle. Rinnakkain sijoitetut karusellit mahdollistavat keräilijän/keräilijöiden työskentelyn usealla keräilyaukolla samanaikaisesti. Vaakakaruselli on tilankäytöltään tehokas verrattuna esimerkiksi perinteiseen hyllystöratkaisuun.

Vaakakarusellissa voidaan varastoida mitoiltaan erilaisia tuotteita.

Alusta-automaatit

Alusta-automaatissa on pystykarusellin kaltaisesti useita tasoja korkeussuunnassa ja ne voivat olla hyvin eri korkuisia, levyisiä ja kantavuudella varustettuja. Pystykarusellista poiketen alusta-automaatin tasot liikkuvat kuitenkin itsenäisesti laitteen sisällä liikkuvan hissin kuljettamana, käyttöaukolta hyllyyn ja hyllystä käyttöaukolle. Usein alusta-automaatti osaa optimoida nopeimmin liikkuvien tuotteiden tasojen varastoinnin lähelle käyttöaukkoa, joka lyhentää niiden noutamiseen kestävää aikaa ja parantaa näin tehokkuutta.

Jotkin alusta-automaateista pystyvät myös huomioimaan tasolle sijoitettujen tuotteiden korkeuden ja laittamaan tason sellaiseen kohtaan, jonne tuotteet mahtuvat. Tällöin automaatti soveltuu hyvin erilaisten tuotteiden varastointiin. Monesti alusta-automaatista keräilyä ohjataan WMS-järjestelmällä, joka voi tulla automaatin toimittajalta, tai alusta-automaatti voidaan integroida muuallakin varastossa käytettävään varastonhallintajärjestelmään.

Artikkeli Varastohyllyt julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Varasto voi koostua pelkästään yhdestä hyllytyypistä. Jos kaikki tavara liikkuu kuormalavoilla voi varastossa olla pelkästään kuormalavahyllyjä, juures- ja vihannesvarastot puolestaan voivat toimia hyllyttömällä syväkuormausperiaatteella. Usein varastossa kuitenkin käsitellään tavaraa erilaisissa yksiköissä ja hyllytyyppejä tarvitaan useita. Monipuolisesta hyllytarpeesta hyvänä esimerkkinä ovat keskusliikkeiden varastot, joissa käsitellään hyvin erikokoista ja erityyppistä tavaraa, joiden kuljetuspakkaukset ja varastointiyksiköt ovat erilaisia. Tyypillisesti tarvitaan ainakin kuormalavahyllyjä ja pientavarahyllyjä, laajan tavaravalikoiman varastoissa myös ulokehyllyt ovat yleisiä.

Osa varastosta voi toimia syväkuormausperiaatteella joko syväkuormaushyllyin tai lattiapaikoin toteutettuna. Nopeasti kiertävä tavara ja lyhytaikaisesti varastoitava kampanjatavara saadaan näin käsiteltyä tilankäytön kannalta edullisesti.

Hyllystöjen valinnassa tulee mahdollisimman tarkoin ennakoida erilaisten hyllytyyppien tarve sekä hyllystöille asetettavat kantavuusvaatimukset. Useimpia hyllytyyppejä on saatavissa eri kantokykyisinä. Koska kevytrakenteisemmat ratkaisut ovat kustannuksiltaan alhaisempia, ei kuormituskestävyyden ylimitoittaminen ole kannattavaa.

Hyllystöjä ja hyllystöjen kokonaisratkaisuja tarjoavia toimittajia on paljon ja useimmilla on tarjolla myös asiantuntija-apua kokonaisuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Trukit, kuljettimet ja elevaattorit

Erilaisia trukkityyppejä on tarjolla kymmeniä. Trukin käyttöolosuhteet (sisäkäyttö, ulkokäyttö) ja vaatimukset nostokyvylle ja –korkeudelle sekä tilantarpeelle ratkaisevat trukkityypin valinnan. Varastossa voidaan tarvita useitakin erilaisia trukkityyppejä käsikäyttöistä laitteista raskaan tavaran käsittelykalustoon. Automaattitrukit suorittavat siirrot tehokkaasti varastoissa, joissa käsittelyvolyymit ovat suuret.

Trukin käyttöolosuhteista ja varaston energiaratkaisuista riippuen valitaan trukin käyttövoimaksi diesel, bensiini, nestekaasu tai sähkö. Ekologisia valintoja suosittaessa sähkö voidaan tuottaa esimerkiksi aurinkopaneeleilla.

Trukkien tarjonta on laajaa ja toimittajien asiantuntemusta kannattaa hyödyntää trukkien valinnassa.

Kuljettimia käytetään paitsi automaattivarastoissa, myös muissa varastoissa tavaroiden siirtoon vakioreiteillä vaakatasossa tai viistosti. Elevaattorit puolestaan siirtävät tavaraa pystysuunnassa. Kuljettimien ja elevaattoreiden käyttö helpottaa ja nopeuttaa tavaransiirtoa ja on hyvä ratkaisu kun tavaraa täytyy siirtää vakioreitillä suuria määriä kuljettimille sopivissa erissä. Kuljettimia ja elevaattoreita on laaja valikoima erilaisen tavaran siirtotarpeisiin. Enemmän tai vähemmän kiinteinä ratkaisuina kuljettimien ja elevaattoreiden sijoittaminen varastoon edellyttää pysyvää käyttötarvetta.

• Lue myös Sisälogistiikka (Intralogistics).

Artikkeli Hyllystöt, trukit, kuljettimet ja elevaattorit julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Varastonimikkeiden sijoittelu perustuu johonkin varastopaikkajärjestelmään. Paljon käytetty järjestelmä perustuu aktiivi- ja reservipaikkoihin. Keräily tapahtuu aktiivipaikoilta, kun taas reservipaikat toimivat aktiivipaikkojen täydennysvarastoina. Aktiivipaikkoja ovat alimmat hyllyt ja muutoin keräilijän hyvin saavuttamat paikat, joilta keräily on mahdollisimman helppoa. Reservipaikat ovat kauempana lähettämöstä, ylähyllyillä tai muutoin vaikeammin tavoitettavissa paikoissa. Aktiivipaikan tyhjentyessä tavaraa siirretään reservipaikalta aktiivipaikalle.

Kiinteäpaikkajärjestelmässä jokaisella nimikkeellä on kiinteä vakiopaikkansa. Tämä järjestelmä on hyvä silloin kun volyymit eivät vaihtele suuresti. Mikäli volyymi vaihtelee paljon, voi jonkin nimikkeen vakiopaikka olla ajoittain tyhjillään. Tilankäytön kannalta kiinteäpaikkajärjestelmä ei välttämättä ole tehokas, sillä tyhjää tilaa voi olla runsaastikin.

Monipaikkajärjestelmä tai vaihtuvapaikkajärjestelmä perustuu vaihteleviin varastopaikkoihin eikä nimikkeillä ole vakiopaikkoja. Tavara sijoitetaan kulloinkin vapaana oleville paikoille ja samaa nimikettä voi olla samanaikaisesti usealla varastopaikalla. Tilankäytön kannalta monipaikkajärjestelmä on tehokas erityisesti kun tavaravolyymit vaihtelevat suuresti.

Yksi ratkaisu on myös käyttää aktiivipaikoilla kiinteäpaikkajärjestelmää ja reservipaikoilla monipaikkajärjestelmää. Tällöin keräilyn kannalta on hyvä kun nimikkeet löytyvät aina samoilta paikoilta ja toisaalta reservipaikkojen tilankäyttö on tehokasta.

On järjestelmä mikä tahansa, keskeistä on, että nimikkeiden paikannus on tarkkaa ja keräily sujuu kitkatta.

Varastopaikkaosoitteet

Selkeät varastopaikkatunnukset takaavat tuotteiden nopean löytymisen, inventoinnin tarkkuuden ja varaston sujuvan työprosessin. Yleinen tapa on antaa käytäville numero- tai kirjainkoodit, hyllyille, hyllyväleille ja -tasoille samoin oma koodinsa. Näin nimikkeen varastopaikkakoodi sisältää käytävän, hyllyvälin ja –hyllytason koodin, esim. Bo3.2 = käytävä B, oikea puoli, hyllyväli 3, toinen hyllytaso. Tai käytävien sijaan on kullekin hyllylle annettu oma koodi, jolloin varastopaikkakoodi voisi olla esimerkiksi: G5.3 = hylly G, hyllyväli 5 , kolmas hyllytaso.

Artikkeli Varastopaikkajärjestelmä julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Varaston lay-out tarkoittaa pohjapiirrosta eli sitä miten hyllyt, käytävät sekä tilat eri toiminnoille ja tarvikkeille sijoittuvat varastossa. Karkea lay-out –suunnittelu kannattaa tehdä jo varhaisessa varastotilan suunnitteluvaiheessa. Suunnittelun edetessä ja kun varaston toiminnan pääperiaatteet (esimerkiksi materiaalin virtaus) on tiedossa, voidaan edetä tarkempaan suunnitelmaan.

Suunnittelussa huomioitavia asioita ovat läheisyys, tilantarve, turvallisuus, teknologian vaatimukset, eri toiminnot ja pakkausmateriaalin sekä kierrätettävän ja kaatopaikkajätteen tilat.

Turhan liikkumisen ja tavaroiden siirtelyn välttämiseksi tietyt toiminnot ja tarvikkeet sekä laitteet kannattaa sijoittaa lähekkäin ja kulkuyhteydet tulee suunnitella eri toimintojen kannalta mahdollisimman sujuviksi. Lean-ajattelun mukaisesti varaston lay-out ja toiminta suunnitellaan siten, että vältetään hukkaa (waste), joista yksi merkittävä on aikahukka eli aika, joka kuluu esimerkiksi turhaan siirtelyyn ja kulkemiseen varastossa. Periaatteena olisi hyvä olla se, että kun tavara tuodaan varastoon, niin siihen ei tarvitse koskea ennen kuin se on lähdössä varastosta. Huonosti suunnitellussa tai liian ahtaassa varastossa erityisesti lähtevien tavaroiden alueella syntyy helposti tilanteita, joissa esimerkiksi siirtokuormausta (cross docking) odottavat tavarat ovat tiellä ja niitä joudutaan siirtelemään.

Varastotilan tarve riippuu varastoitavan tavaran kokonaismäärästä ja kiertonopeudesta, nimikkeiden määrästä sekä varastopaikkajärjestelmästä. Tila on merkittävä kustannustekijä ja varastosaldon vaihtelu aiheuttaakin tarvetta kompromisseille – tyhjää tilaa ei haluta ylläpitää hiljaisenakaan aikana, mutta toisaalta tuotteiden pitäisi mahtua varastoon myös varastosaldon ollessa suurimmillaan. Usein varaston täyttöasteen ollessa suurimmillaan osa tuotteista joudutaan varastoimaan väliaikaisille varastopaikoille esimerkiksi käytäville sellaisiin kohtiin, joissa ne eivät aiheuta haittaa liikkumiselle.

Varastosaldon vaihtelua aiheuttavat esimerkiksi kysynnän kausivaihtelut ja kampanjatuotteet. Yleensä lyhytaikainen kampanjatuotteiden varastointi voi vaatia paljonkin tilaa ja siihen tarkoitukseen kannattaa varastossa olla oma alueensa, josta on helppo ja nopea kulku lähetysalueelle. Jos varastoitavat tuotteet ovat sellaisia, että niiden kausivaihtelu on voimakasta ja samanaikaista, kannattaa hiljaisen ajan tyhjälle tilalle yrittää keksiä jotain käyttöä. Voisiko varastotilaa hiljaisena aikana vuokrata tai voisiko sinne sijoittaa joitain lisäarvotoimintoja?

Varastopaikkajärjestelmän vaikutus tilantarpeeseen voi olla merkittävä, joten järjestelmän valinta on hyvä tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa varaston suunnittelua. Kiinteäpaikkajärjestelmä on helppo hallita yksinkertaisellakin tiedonhallinnalla, mutta se vaatii enemmän tilaa kuin vaihtuvapaikkajärjestelmä, joka puolestaan edellyttää atk-pohjaisen varastopaikkahallinnan.

Tilantarve eri toiminnoille riippuu varastoitavista tuotteista ja varaston toiminnasta. Kerralla käsiteltävien saapuvien ja lähtevien erien koko ja toimitusfrekvenssi määrittävät vastaanotto- ja lähetysalueen tilantarpeen. Tilaa näille toiminnoille kannattaa varata reilusti, ahtaat tilat vaikeuttavat ja hidastavat työskentelyä, aiheuttavat ylimääräistä työtä sekä myös turvallisuusriskejä.

Jos saapuva ja lähtevä tavara voidaan selkeästi ajoittaa eri päiville tai eri vuorokauden aikaan, voidaan samaa aluetta käyttää sekä saapuvan että lähtevän tavaran käsittelyyn.

Varastossa saattaa olla myös toimistotyöpiste tai useitakin työpisteitä, joissa käsitellään tilauksia ja tehdään muita varaston jokapäiväiseen toimintaan liittyviä toimistotöitä. Työpisteen on hyvä sijaita keskeisellä, helposti saavutettavalla paikalla, mutta siten, että siinä on riittävä työrauha ja riittävästi tilaa.

Artikkeli Varaston lay-out julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Tuotteiden virtaus varastossa voidaan toteuttaa eri periaatteilla, joiden perusmuodot ovat suora virtaus, U-virtaus ja L- eli kulmavirtaus. Nimikkeiden sijoittelu varastoon voidaan suunnitella ABC-analyysin perusteella siten, että nopeimmin kiertävät nimikkeet ovat lähellä pakkaus- ja lastausaluetta kun taas hitaimmin kiertävät ovat kauimpana siitä. Näin nopeasi kiertävien nimikkeiden keräily on nopeaa ja aina ei keräilykierroksen tarvitse edetä eniten kiertävien nimikkeiden aluetta kauemmas.

Suurissa varastoissa on työn sujuvuuden takaamiseksi ja keräilytrukkien törmäysten välttämiseksi suunniteltu keräilyreitit siten, että hyllyväleissä liikenne on yksisuuntaista ja keräilyreitit muodostuvat sen perusteella. Tällöin nimikkeiden sijoittelussa myös huomioitava keräilyreitit siten, että painavimmat ja suurikokoisimmat nimikkeet sijaitsevat keräilyreitin alkupäässä niin, että ne jäävät keräilyn edetessä kuorman alimmaisiksi.

Suora virtaus

Suorassa virtauksessa eli läpivirtauksessa tavara saapuu ja lähtee rakennuksen vastakkaisilta sivuilta.

Suoravirtauksen etuna on se, että varaston pituus ja leveys ovat melko vapaasti määrättävissä.

Suoravirtausperiaatteella toimiva varasto edellyttää rakennuksen molempiin päätyihin riittävät piha-alueet vastaanotto- ja lastauslaitureille ja liikenteelle.

Suoravirtausvarastossa nimikkeiden ABC-luokituksen mukainen sijoitus on selkeä. Haittana tässä ratkaisussa on se, että vastaanottoalueelta on pitkä matka A-nimikkeiden sijaintipaikalle, jolloin hyllytys vaatii paljon tavaran kuljettamista.

U-virtaus

U-virtauksessa saapuva ja lähtevä liikenne tapahtuu rakennuksen samalta sivulta. Tätä periaatetta esittää oheisen kuvion mukainen ratkaisu.

U-virtauksen ansiosta paljon nimikkeitä voidaan sijoitella lyhyiden keräilymatkojen päähän. Hyllystöt voidaan sijoitella monella eri tavalla.

U-virtausvaraston tontti voi olla pienempi kuin suoran virtauksen sijoittelussa. U-virtaus tarvitsee kuitenkin enemmän käytävätilaa.

U-virtauksessa A-nimikkeiden sijainti saadaan lähelle sekä saapuvaa, että lähtevää tavaravirtaa, jolloin niiden käsittely on nopeaa.

Vastaanotto- ja lähetysalue voivat myös olla yhdistetyt, jolloin saapuvan ja lähtevän virtauksen välissä ei ole varastopaikkoja. Vastaava tilanne on myös silloin kun saapuvalle ja lähtevälle virralle ei ole erillisiä laitureita ja kulkuovia.

Nimikkeiden sijoitteluun on erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, joista edellä on kuvattu kaksi erilaista ratkaisua.

L-virtaus eli kulmavirtaus

L-virtauksessa tavaran saapuva ja lähtevä virtaus tapahtuu varaston viereisiltä sivuilta.

Varaston tarvitsema tontti on pienempi kuin suoran virtauksen varastossa, mutta suurempi kuin U-virtausvarastossa.

Nimikkeiden sijoittelussa nopeasti kiertävien nimikkeiden sijoittelu lähettämön lähelle mahdollistuu L-virtauksessa hyvin.

Artikkeli Materiaalin virtaus ja sijoittelu julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Lastaus- ja purkulaiturien sijainti on tärkeä tekijä varaston materiaalivirtauksen sujuvuuden ja siten toiminnan tehokkuuden kannalta. Tontin muoto, varaston sijainti tontilla ja rakennuksen muoto vaikuttavat laiturien sijaintipäätökseen. Lastauslaiturien sijainti puolestaan vaikuttaa siihen minkälainen materiaalivirtaus varastossa voidaan toteuttaa.

Maantiekalustolle tarkoitetuissa lastauslaitureissa on erilaisia vaihtoehtoja. Suorissa laituripaikoissa ajoneuvon perä on vasten laituria ja ajoneuvojen paikat ovat vierekkäin laiturilla. Vinoissa laituripaikoissa ajoneuvopaikat ovat viistot ja laituri ns. sahanterälaituri. Sahanterälaituri on tilankäytöltään suoria laituripaikkoja tehokkaampi. Kampalaiturissa puolestaan on syvät ajoneuvopaikat ja laituri ulottuu myös ajoneuvon sivulle, jolloin lastin käsittely on mahdollista sekä perästä että sivuilta.

Yhä suositumpaa on käyttää tiiviitä oviaukkoja, jolloin erillistä lastauslaituria ei tarvita ja kaikki lastinkäsittely tapahtuu sisätiloissa. Tällöin varaston lattia on ajoneuvon lastitilan tasolla.

Rautatievaunujen lastaus- ja purkulaituri voi olla varaston ulkopuolella tai tai sisällä varastossa. Kun kaikki lastinkäsittely tapahtuu sisätiloissa eivät sääolosuhteet vaikeuta toimintaa ja tavara on suojassa sateelta.

Artikkeli Lastauslaiturit julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.