Tuontitullaus

Asiakas saa tiedon saapuneesta lähetyksestä kuljetusyritykseltä (esim. Postista). Tullausta varten tarvitset mm. tietoja, tärkein on ehkä oikea tullinimike, joka voidaan etsiä Fintaric-tietopalvelusta tai sitä voi yrittää selvittää myös Suomen tullineuvonnasta. Puhelimitse annettu tieto ei kuitenkaan sido tullilaitosta, ainoa sitova tieto on voimassa oleva Euroopan Unionin sitova tariffitieto (STT). Myöskään myyjän antama tullinimike ei sido eikä välttämättä ole edes oikea.

Tilausvahvistuksesta tai muusta asiakirjasta voidaan selvittää tavaran todellinen arvo ja mahdolliset lähetys- ja lisäkulut. Välttämättä ulkomaisen nettimyyntiyrityksen paketin päällä tai asiakirjassa kerrottu arvo ei välttämättä ole oikea. Ennen kuin kuljetusyritys luovuttaa lähetyksen on mahdolliset verot ja kuljetusliikkeen kustannukset maksettava. Sähköinen tullaus tehdään tullilaitoksen tulliselvityspalvelussa, joka yleensä ohjaa eteenpäin tietojen antamisessa.

Tulliselvityspalvelu

Tulliselvityspalvelussa voidaan antaa seuraavia ilmoituksia:

Yritykset voivat antaa:

• tuonnissa, kun tavara luovutetaan vapaaseen liikenteeseen
• unionitavaran tuonnissa toisesta EU-maasta verorajan yli, esimerkiksi Ahvenanmaalle
• tavaran kuljettamisesta Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä
• tullivarastoinnista

Henkilöasiakkaat voivat lisäksi mm. käyttää tulliselvityspalvelua muuttotavaroiden ja elävieni eläinten tulli-ilmoituksissa.

Tarvittavat tiedot:

• yrityksen EORI-numero
• tavaran tullinimike ( ei tarvita Ahvenanmaan ja muun Suomen välisissä ilmoituksissa )
• kauppalasku, tilausvahvistus tai muu asiakirja, josta selviää tavaran arvo ja mahdolliset lähetyskulut
• edeltävän asiakirjan kuten kuljetusyrityksen yleisilmoituksen MRN-numero
• tavaran tilastoarvo euroina Suomen rajalle tuotuna
• jos tavaran on ollut tullivarastoaa varaston tunnistenumero
• mahdolliset alkuperään tai rajoituksiin liittyvät asiakirjat

Sähköisissä tulli-ilmoituksissa tarvitaan tullinimike tärkeimpänä verotukseen ja rajoituksiin liittyvänä tietona. Erilaisen alkuperätodistukset voivat pienentää maksettavan tullin määrää.

Artikkeli Sähköinen tullaus, nettitullaus julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Nämä ovat lyhyet ohjeet, eivät läheskään täydelliset, mutta antavat ainakin alustavaa neuvoa.

Lisätietoa voi löytyä esimerkiksi Suomen tullin Internetsivuilta www.tulli.fi, eri huolintaliikkeiltä, Logistiikan Maailman Tuontitapahtuman kuvaus -sivulta, Kauppa & tullaus -osiosta sekä työkaluista ja Ruokaviraston Internet-sivuilta. Viimeksi mainittu hallinnoi erinäisiä ulkomaankauppaan liittyviä asioita kuten FLEGT-lupajärjestelmää, eli tiettyjen maiden ja EU:n keskenään sopinutta puutuotteitten alkuperän laillisuuden valvonta. FLEGT-lupa takaa, että puutuotteet ovat laillisesti tuotettuja.

Lähtötilanne: Tarvitset määrättyä tuotetta ulkomailta ja sinulle tarjotaan tarvitsemaasi tuotetta ulkomailta tai saat tarjouksia tai tietoja erilaisten kanavien kautta.

Maksutavan valinta

Maksutavan valinta on Sinun ja myyjän välinen sopimus, ja valintaan vaikuttavat mm. myyjän tunnettavuus tai aikaisempi kokemus, luotatko myyjän toimituskykyyn ja uskooko myyjä maksukykyysi. Myös yleensä myyjää turvaavan maksutavat valinta on mahdollinen kuten remburssi, perittävä CAD tai jälkivaatimus COD. Jos myyjä tuntematon voit yrittää neuvotella maksutavan ja ajan, jonka mukaan maksat tavaran vasta sen saavuttua Suomeen tai saatuasi tavaran tosiasiallisesti haltuusi.

Toimituslausekkeen valinta

Toimituslauseke on myös asia, joka tuojan on sovittava myyjän/toimittajan kanssa. Suositeltavaa on käyttää Incoterms 2020-lausekkeita, jotka yleensä tunnetaan kohtuullisen hyvin maailmanlaajuisesti. Kaikki Incoterms-asiantuntijat ovat yleensä sitä mieltä, ettei ostajan pitäisi käyttää EXW- lauseketta, koska se saattaa edellyttää ostajan rekisteröitymistä lähtömaahan ja tarkoittaa sitä, että ostajan vastaa kaikista vientimaan mahdollisista joskus hyvinkin eksoottisista vientiveroista ja -luvista. Näin siitäkin huolimatta, että varsinkin tuttujen länsimaiden kanssa kauppaa käytäessä EXW-toimii kohtuullisen hyvin ja ostajan valitsema lähtömaan huolitsija huolehtii vientitulliselvityksestä myyjän nimissä ostajan kustannuksella.

Ostajan kannalta kohtuuedullinen vaihtoehto on FCA, jos toivotaan myyjän vastaavan kuljetuksista voi valita ehdon DAP tai DPU. Lisätietoja Logistiikan Maailman kohdasta Toimituslausekkeet sekä esimerkiksi kauppakamarien Incoterms-asiantuntijoilta, Suomen kauppakamarilaitos on myös julkaissut Suomen- ja Englanninkielisen opaskirjan Incoterms 2020.

Kuljetustavan valinta

Toimituslauseke määrittelee pitkälti sen kumpi osapuoli vastaa minkäkin osuuden kustannuksista ja riskeistä. Erilaisia kuljetusmuotoja ja tapoja on lukuisa määrä ja toimituslausekkeesta riippumatta ostaja ja myyjä voivat keskenään sopia kuljetustavan.

Valittavissa ovat ainakin posti, autokuljetukset, meriliikenne, lento, rautatie, kuriiriyritykset ja erilaiset yhdistetyt kuljetukset. Valinnassa on syytä huomioida kiireellisyys, tavaran vaurioitumisherkkyys ja valitun kuljetusmuodon ominaispiirteet: Esimerkiksi merikuljetuksissa kontit, jotka sisältävät määriteltyjä vaarallisia aineita kuljetetaan usein kansilastina, mikä on herkempää mm. kastumiselle ja muille sääilmiöille. Nopeimmin liikkuvat kuriiriyritysten rahdit, vaikkakin varsinaisia tavaraa seuraavia kuriireja aniharvoin enää käytetään. Lentorahti on myös kohtuullisen nopeaa ainakin silloin, kun käytettävissäon suorat lentoyhteydet. Euroopan sisällä maantiekuljetus vaikka sisältäisikin pienen meriosuuden on usein kilpailukykyistä, kohtuullisen nopeaa ja riittävän turvallistakin. Katso kuljetus ja kuljetusmuodon valinta. Vaaralliset aineet kts. Logistiikan Maailma osio Vaarallisten aineiden kuljetukset.

Tavaran vakuuttaminen

Toimitustapalausekkeista löytyy tieto, kuka kantaa vahingonvaaran tavarasta miltäkin kuljetusosuudelta. Tavaravakuutuksia myyvät kaikki vakuutusyhtiöt usein osina erilaisissa paketeissa. Kuljetusliikkeillä on omat vakuutuksensa, mutta kaikkien kuljetusliikkeiden vastuut on yleensä rajattu kilomääräisiin kattoihin sekä niissä on paljon poissulkevia ehtoja, esimerkiksi meriliikenneyritykset eivät useinkaan vastaa navigointivirheistä. Suomi on hyvin monen liikennemuodon osalta saari, jolloin ainakin osa matkasta tehdään meritse. Jos meriliikennettä kohtaa meriliikenneonnettomuus tai muu meriliikenteen haveri ja laivayhtiö ilmoittaa yhteishaverin, ja lastia ja/tai laiva onnistutaan pelastaa, tällöin syhtyneet kustannukset jaetaan lastin ja laivan arvon suhteellisiin osuuksiin, jolloin myös lastin omistaja joutuu maksumieheksi. Ainakin jonkinlainen tavaravakuutus saattaa olla hyvinkin järkevää. Katso Vakuutukset.

Huolinta – Logistiikka

Sana huolinta tarkoitti perinteisesti tulo- ja vientisatamissa tapahtuvaa tuonti- tai vientihuolintaa, jossa merkittävin tehtävä oli tulliselvittäminen. Alan suomalainen liitto perustettiin jo vuonna 1906. Tehtävät ja myydyt palvelut ovat vuosien saatossa muuttuneet ja kehittyneet alan vaatimusten mukaisesti. Merikonttiliikenteen alkaminen 1960-luvulla toi huolitsijoille paljon uusia tehtäviä. 1970-luvulla puhuttiin jo yleisesti kuljettavista huolitsijoista, jolloin itse kuljetussuorituksesta tuli merkittävä osa huolintaa. Uusi sana logistiikka tuli käyttöön vähitellen 1980-luvulta alkaen tarkoittaen kokonaisvaltaista tavaran liikkumiseen liittyviä palveluita ja oheispalveluita alkaen monenlaisista varastointi- ja muista itse tavaraan liittyvistä suoritteista kuten pakkaamista, uudelleen merkintää, jakamista pienempiin ja suurempiin osiin, myös monentasoista edelleen jalostamista ja asiakirjatuotantoa asiakkaan tarpeen mukaan.

Useimmat huolintaliikkeet tarjoavat kyllä edelleenkin perinteistä tullaamista muiden kuljettamille tavaraerille, mikä muodostaa vain murto-osan nykyaikaisen logistiikkayrityksen palvelutarjonnasta. Tarvitaanko nykyisin huolinta/logistiikkayritystä? Jos käytetään postin (joka sekin nykyisin logistiikkayritys) palveluita kuljettamiseen voi ison osan tehtävistä hoitaa sähköisesti itsekin, mutta jo oikean valinnan tekeminen moninaisista kuljetusmuodoista voi olla haastavaa, joten usein on ammattilaisapu hyödyllistä. Logistiikkayritykset tarjoavat laajaa ammattitaitoa alkaen itse kuljetuksista ja tulliselvityksistä monenlaiseen tavaran käsittelyyn ja oheistoimintaan perustuen paitsi ammattitaitoon myös pitkäaikaiseen kokemukseen. Alaa hallitsevia logistiikkayrityksiä on Suomessa aika moninainen joukko, joista oikean valitsemisessa auttaa ehkä kokemus ja maine markkinoilla. Harvan tuojan tai viejänkin on mahdollista oppia kaikkitietäväksi huolinnan ja kuljettamisen alalla.

Arvonlisävero

Unionin arvonlisäverojärjestelmä edellyttää, jos EU:n sisäinen osto halutaan tehdä ilman myyntimaan arvonlisäveroa, että sekä toisessa EU-maassa toimiva myyjä että vastaanottomaassa toimiva ostaja ovat alv-rekisteröityjä omassa maassaan ja rekisteröinti on tapahtumahetkellä voimassa. ALV-tunnuksen olemassa- ja voimassaolon voi tarkistaa Unionin VIES-palvelusta (VIES = Value added tax information exchange system ), johon pääsee verohallinnon internetsivujen kautta. Jos tavara ostetaan lähtömaan arvonlisäverolla sitä ei voi vähentää Suomen ALV kirjanpidossa.

Jos olet Suomeen alv-rekisteröity (Sinulla voimassa oleva suomalainen alv- numero) ja tuot tavaroita kolmansista maista tai EU:n veroalueen ulkopuolelta et joudu tuonitullauksen yhteydessä maksamaan Suomen arvonlisäveroa. Sekä yhteisökaupan että kolmansien maiden tuonnin arvonlisäverot huomioidaan kotimaan kuukausittaisilla sähköisillä alv-ilmoituksilla verottajan Omavero-palvelussa.

Valmistevero

Eräistä tuotteista maksetaan Suomessa valmisteveroa, verovelvollisuus koskee niin yhteisökauppaa kuin kolmansien maiden tuontiakin. Valmisteverot: katso Valmistevero yhteisössä tai verohallinnon internetsivut. Yrityksen, joka tuo maahan Suomessa valmisteverotettavia tuotteita tulee rekisteröityä verohallinnossa valmisteveronalaisten tuotteitten tuojaksi, tällöin valmisteverot maksetaan oma-aloitteisesti verohallinnon Omavero-palvelussa sähköisillä ilmoituksilla.

Tuonti kolmansista maista

Jos tuot kolmansista maista tai EU:n veroalueeseen kuulumattomilta alueilta tarvitset EORI-numeron (EORI = Economic Operators Registration and Identification System). Numero haetaan Suomen tullin asiointipalvelusta.

Kauppalasku on oleellinen osa ulkomaankaupan asiakirjoista. Ohjeelliset muotovaatimukset on julkaistu mm. Suomen tullin internetsivuilla www.tulli.fi samoin kuin Logistiikan Maailma -sivujen kohdassa Ulkomaankaupassa esiintyviä asiakirjoja, kauppalasku. Mikäli pakkaustietoja ei ole ilmoitettu itse kauppalaskulla saattaa erillinen pakkauslistakin olla tarpeellinen. Itse tuontitulli-ilmoitukselle edellytetään suurta joukkoa pakollisia tietoja, kts. tullin internetsivut.

Oleellinen osa on mm. tavaran oikea tullinimike, usein sen ainoan oikean tullinimikkeen löytäminen on vaativaa, myyjän mahdollisesti ilmoittama tullinimike ei sido vastaanottomaan tulliviranomaista, vaan oikeasta tullinimikkeestä on vastuussa tuoja. Lisätietoja saa mm. Suomen tullin neuvonnasta, vaikkakaan puhelimessa saatu suullinen neuvo ei ole sitovaa. Tietoa voi myös saada osaavien huolintaliikkeiden tulliselvitysosastoilta tai Euroopan Unionissa jo myönnetystä sitovista ennakkotiedoista. Sitovan ja varman tiedon voi saada hakemalla tavaralle oman sitovan tariffitiedon (STT) Suomen tullista. Englannin kielinen lyhenne on BTI Binding Tariff Information), joita pystyy myös selaamaan komission sivuilta. Oikea tullinimike auttaa usein myös kauppaan ja tullaukseen liittyvien muiden määräysten ja ehtojen tulkintaan.

Alkuperä/tullietuussopimukset (kts. Logistiikan Maailma kohta Tullietuussopimukset. Valtaosaan näistä liittyy alkuperäsäännöt, jotka määrittelevät, milloin kyseinen tavara on oikeutettua sopimuksen mukaiseen edullisempaan tullikohteluun kts. Logistiikan Maailman Alkuperäsäännöt. Säännöissä määritellään minkälainen valmistus on riittävää kunkin sopimuksen mukaiseen alkuperäkohteluun. Tarkat säännöt asianomaisista sopimusteksteistä löytyvät tullin internetsivuilta, komission palvelimelta ja tullin neuvonnasta. Myyjän tulee tietää täyttääkö hänen tarjoamansa tuote jonkin sopimuksen ehdot ja asiansa tunteva myyjä osaa sen myös ilmoittaa mahdollisessa tarjouksessaan. Etuussopimuskohtaisesti on myyjän velvoite selvittää minkälainen alkuperätodistus tai –ilmoitus kullekin tavaralle tarvitaan Suomeen (Euroopan Unioniin) tuotaessa. Vastuun myyjän toimittaman alkuperäselvityksen oikeellisuudesta kantaa tullteknisesti pääsääntöisesti ostaja.

Maksettavat tullin ja muut verot Verojen perusteet voi tarkistaa voimassa olevasta tullitariffista, Suomen tullin neuvonnasta tai käyttämällä tullin tarjoamaa tullilaskuria.

Rajoitukset ja vastaavat

Itse tuontitapahtumaan voi liittyä monenlaisia rajoituksia ja erityisehtoja, kts. Logistiikan Maailma kohta Viennin ja tuonnin rajoitukset, erityisehdot ja vastaavat tai tullilaitoksen rajoituskäsikirja (tulli.fi/rajoitukset/rajoituskasikirja) tai Access2Markets-sivusto.

Luettelot eivät ole välttämättä täydellisiä esimerkiksi merkintämääräysten ja vaarallisten aineiden osalta. Eräs uusimpia rajoituksia on EU:n puutavara-asetus, joka pyrkii tarkistamaan, että käytetty puutavara on laillisesti ja ympäristöä tukevien säännösten mukaisesti korjattua. Tähän liittyy FLEGT-lupajärjestelmä, jolloin sopimusmaassa oleva myyjä hankkii omalta toimivaltaiselta viranomaiseltaan asiakirjan todistamaan säännösten mukaisen puuhankinnan. FLEGT-järjestelmää valvoo Suomessa Ruokavirasto (www.ruokavirasto.fi ). FLEGT- sopimuksen mukainen asiakirja on tuontieräkohtainen ja tulisi asiakirja ennen toimituksen saapumista Suomeen toimittaa Ruokavirastolle tarkistettavaksi, Ruokavirasto varmistaa asiankirjan asianmukaisuuden tuontitullaustilanteessa Suomen tullille. Kyseisten tuotteitten ( sopimusmaista tulevien ) tuojien tulee rekisteröityä menettelyn käyttäjäksi Ruokavirastoon, myös suomalainen huolitsija voi rekisteröityä. Lisäksi Ruokavirastolle tulee maksaa
lupakäsittelymaksu.

Aina kaupallisessa tilanteessa kannattaa kuunnella eri osapuolia ja pyytää neuvoja alan asiantuntijoilta kuten tullilaitokselta, kauppakamareilta, huolinta-ja kuljetusliikkeiltä ym.

Artikkeli Ulkomailta ostaminen julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Monissa Suomen tullin palveluissa edellytetään tunnistusta, joka hoidettiin osittain aiemmin KATSO-palvelun kautta, Alkaen 5.9.2019 alkaen tunnistautuminen suoritetaan Suomi.fi-palvelussa. Tunnistautuminen tehdään asiakkaan valitsemalla välineellä ja siihen käytetään henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksia, mobiilitunnuksia tai varmennekorttia. Kaikki tullilaitoksen asiointipalvelut siirtyvät vaiheittain Suomi.fi-tunnistukseen ja niitä käytetään mm. unionilupien Tullipäätökset-palvelussa, Sitovan tariffitiedon (EBTI) päätösten kyselypalvelussa ja sähköisessä AEO-luvan hakupalvelussa (eAEO). Kaikki tunnistetiedot kulkevat suojatussa yhteydessä . Suomi.FI-tunnistuksen käyttö on maksutonta. Palvelun käytön pitäisi olla mahdollista yleisillä tietokoneen näytöillä ja mobiililaitteilla. eikä se yleensä vaadi selainohjelman tai sen asetusten muuttamista.

Suomi.fi-valtuutuspalvelu on ainoa tapa ilmoittaa seuraavia tullitoimintaan liittyviä asioita:

• Intrastat-ilmoittaminen
• Ahvenanmaan verorajailmoittaminen
• unionilupien hakeminen Tullipäätökset-palvelussa (CDS)
• sitovien tariffitietojen hakeminen BTI-palvelussa
• AEO-luvan hakeminen eAEO-palvelussa
• INF-numeron hakeminen jalostusten INF-palvelussa
• Liitetiedoston lähetyspalvelu

Seuraavissa tullin sähköisissä palveluissa edustajaa (esim. tilitoimisto tai huolintayritys) edustajaa ei voi käyttää laisinkaan:

• Omat-tiedot palvelu
• Sanoma-asioinnin testauspalvelu (IAT)
• Passitusilmoittaminen
• EORI-numeron hakeminen
• Sanoma-asioinnin luvan hakeminen
• Luvat-palvelu

Ulkomaan kansalainen, joka toimii suomalaisessa yrityksessä ja haluaa tehdä yrityksen Intrastat-tilastointi-ilmoituksia tarvitsee Finnish Authenticator-sovelluksen. Sovellus otetaan käyttöön rekisteröimällä itselleen ulkomaalaisen tunniste (UID), ja asentamalla itselleen Finnish Authenticator-sovellus. Henkilöllisyys varmistetaan sovelluksessa passin tai virallisen kuvallisen henkilökortin avulla. Sovellus ohjaa lisäksi ottamaan itsestään kasvokuvan.

Tuojayrityksellä pitää olla myös ns EORI-numero, joka on muotoa FI+y-tunnus. EORI-numero haetaan Tullin EORI-numeron hakupalvelusta, johon kirjaudutaan Suomii.fi-tunnistautumisella. Yrityksen EORI-numeron voimassaolon voi tarkistaa komission EORI-numeron validointipalvelusta.

Artikkeli Suomi.fi-tunnistautuminen Tullin palveluissa julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Konossementti (Bill of Lading)

Konossementti on merikuljetuksiin liittyvä asiakirja. Konossementillä on pitkät perinteet. Jo vuoden 1667 merilaissa oli säännöksiä konossementista. Merimatkoilla tarvittiin paperia, joka symbolisoi tavaraa. Tavara voitiin myydä vaikkapa kuljetuksen aikana myymällä konossementti (vastaanottajan vaihtomahdollisuus).

Kuljetussopimuksen osapuolet

Lastinantaja on se, joka solmii kappaletavaran merikuljetusta koskevan sopimuksen rahdinkuljettajan kanssa.

Rahdinkuljettaja on se, joka solmii lastinantajan kanssa sopimuksen kappaletavaran merikuljetuksesta.

Laivaaja on se, joka luovuttaa tavaran kuljetettavaksi.

Vastaanottaja on se, joka on nimetty vastaanottajaksi kuljetusasiakirjassa tai muulla tavoin tai, joka muuten osoittaa olevansa oikeutettu ottamaan tavaran vastaan, esim. esittämällä alkuperäiskappaleen haltijakonossementista.

Konossementti on rahdinkuljettajan antama tai hänen puolestaan annettu asiakirja, joka on:

1. Todiste kuljetussopimuksesta
2. Kuitti siitä, että rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavaran kuljetusta varten tai lastannut tavaran alukseen
3. Sitoumus toimittaa tavara määräpaikkaan
4. Sitoumus luovuttaa tavara määräpaikassa ainoastaan sille, joka esittää alkuperäisen konossementin (= asiakirjan palauttamista vastaan).

Linjaliikenteessä konossementti (linjakonossementti) sisältää lisäksi tavaraan liittyviä tietoja sekä rahdinkuljettajan ilmoituksen niistä ehdoista, joilla tavara on otettu kuljetettavaksi. Hakuliikenteessä konossementti on muodoltaan lyhyempi ja sisältää viittauksen rahtaussopimukseen (sertepartiaan), jossa kuljetusehdot on tarkemmin sovittu.

Erottelu linjaliikenne- ja hakurahtiliikennekonossementteihin ei välttämättä enää tänä päivänä ole tarpeen. Normaaleja konossementteja käytetään myös rahtaussopimuksissa.

Konossementti käytännössä

1. Rahdinkuljettaja antaa laivaajalle konossementin vastaanottaessaan tavarat tai kun tavarat on lastattu laivaan.
   • Lastattu konossementti = On Board B/L
   • Vastaanottokonossementti = Received for Shipment B/L
2. Lastinantaja lähettää saamansa konossementin pankin kautta ostajalle. Tavarat kulkevat samanaikaisesti laivalla kohti määräsatamaa.
3. Vastaanottaja toimittaa saamansa konossementin rahdinkuljettajan määräsatamassa olevalle asiamiehelle, joka luovuttaa tavaraerän sillä edellytyksellä, että merirahti ja rahdinkuljettajan muut saatavat on maksettu.

Ellei ostaja pysty esittämään ko. tavaraerää koskevaa konossementtia, ei hän saa tavaraa ulos rahdinkuljettajalta. Tämän muista kuljetusasiakirjoista, esim. rahtikirjoista poikkeavan luonteensa johdosta konossementti on tavaraan oikeuttava asiakirja.

Seuraavassa kuvassa on Konossementti / BL lomake. Lomakkeen liitteeksi laivaajalle annetaan Standard Conditions of Carriage (SCoC), kuvan alla linkki PDF-tiedostoon.

• Yleiset kuljetusehdot, Standard Conditions of Carriage (pdf)

Lastaus- ja vastaanottokonossementti

Konossementit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, missä tavara on konossementin allekirjoitushetkellä.

Lastaus eli ”ON BOARD” -konossementti

Kuten nimikin sanoo, on tavara konossementin allekirjoittamishetkellä jo laivassa. Lastauskonossementissa on mainittava aluksen nimi ja lastauspaikka. Lisäksi siinä on oltava tapahtunutta lastausta osoittava merkintä, esim:

• ”Shipped on board the vessel…”
• ”Shipped in apparent good order and condition…”

Tavallisesti tämä on jo valmiiksi painettu tavaraselostesivun tekstiin. Ellei tällaista ole, voidaan se jälkeenpäin lisätä konosementtiin esim. leimasimella. Rahdinkuljettaja on velvollinen antamaan lastauskonos­sementin, jos laivaaja sitä pyytää.

Miksi ”on board” -konossementti on toisinaan tärkeä?

1. Vasta nyt lastinantaja tietää, että tavaraerä on konossementin allekirjoittamispäivämäärällä todella laivattu ko. alukseen.
2. Pankit vaativat usein esim. remburssikaupassa ”on board” -konos­sementtia.
3. Usein rahdinkuljettajat antavat konossementtiin varauksen, etteivät ole vastuussa lastauksen alkamista edeltävältä eivätkä purkamisen päättymisen jälkeiseltä ajalta (= kyse on rahdinkuljettajan vastuukaudesta). Jos ”on board” -konossementti on annettu, ei em. varauksella ole suurta merkitystä, sillä rahdinkuljettajan kontrollipiste on hänen vastuualueensa sisällä.

Vastaanotto- eli ”RECEIVED FOR SHIPMENT” -konossementti

Vastaanottokonossementti ilmoittaa, että rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavaran kuljetettavaksi. Se ei edellytä tavaran olevan konossementin allekirjoitushetkellä tietyssä laivassa, vaan tavara voi olla myös rahdinkuljettajan terminaalissa, rahdinkuljettajan kokoamisasemalla sisämaassa jne.

Koska rahdinkuljettaja voi vapauttaa itsensä vastuusta lastauksen alkamista edeltävältä ja purkauksen päättymisen jälkeiseltä ajalta, ei vastaanottokonossementille voida ehkä antaa samaa painoa kuin ”on board” -konossementille. Niinpä pankit voivat joskus kieltäytyä hyväksymästä vastaanottokonossementtia.

Vastaanottokonossementin käyttö on yleistynyt viime vuosina huomattavasti lähinnä siksi, ettei ”on board” -konossementteja ehdittäisi toimittaa määräsatamaan ennen laivan saapumista. Myös pankit kelpuuttavat vastaanottokonossementteja helpommin kuin ennen.

Konossementin määritelmän mukaan tavara luovutetaan määräsata­massa ainoastaan sille, joka esittää alkuperäisen konossementin. On huomattava, että vaikka käytännössä annetaankin useita konossementin alkuperäiskappaleita, jo yhden asianmukaisesti siirretyn konossementin esittäjä saa tavaran haltuunsa määräsatamassa. Muussa kuin määräpaikassa on tavaroita haluavan esitettävä kaikki alkuperäiset konossementit (täysi sarja) samanaikaisesti. Näin ollen ainoastaan se, joka omistaa täyden sarjan konossementteja, voi olla varma yksinoikeudesta tavaraan. Konossementin jäljennökset (Copy B/L) on tehty erilaisia kaupallisia tarkoituksia varten, eikä niillä ole tavaraan oikeuttavaa luonnetta.

Tavaran luovuttamisen perusteet määräsatamassa:

1. Vastaanottajan tulee esittää konossementin alkuperäiskappale rahdinkuljettajalle.
2. Vastaanottajan tulee olla nimetty vastaanottajaksi konossementissa.
3. Konossementista ilmenee yhtenäinen sarja siirtoja, jotka johtavat konossementissa mainitusta vastaanottajasta siihen, joka vaatii tavaran luovuttamista.
4. Konossementti on luovutettu avosiirrolla.
5. Vastaanottajan on maksettava rahdinkuljettajan kulut tai asetettava näitä vastaava vakuus sekä täytettävä muut tavaran kuljetus- ja luovutusehdot.

Jos rahdinkuljettaja luovuttaa tavaran edellämainittujen sääntöjen vastaisesti, voi hän joutua korvausvastuuseen oikealle vastaanottajalle.

Konossementti on esittämispaperi (Merilaki 13:54). Jos konossementti on kadonnut, on sen uusi haltija, mikäli hän on saanut sen vilpittömässä mielessä ja asianmukaisesti siirrettynä, oikeutettu pitämään konossementin itsellään (Merilaki 13:56). Tällöin hän voi saada myös ko. tavaran haltuunsa, sillä rahdinkuljettajan velvollisuuksiin määräsatamassa kuuluu ainoastaan tarkistaa, että konossementti on sen esittäjälle asianmukaisesti siirretty, minkä jälkeen hän voi luovuttaa tavaran konossementtia (ja maksettua rahtia) vastaan.

Mikäli useampia konossementin haltijoita ilmaantuu samanaikaisesti vaatimaan tavaraa itselleen, on rahdinkuljettajan talletettava tavara vastaanottajan lukuun, eikä hän saa luovuttaa sitä kenellekään. Tuomioistuimen tai vastaavan tehtävänä on sen jälkeen ratkaista tavaran kohtalo.

Alkuperäiskonossementti (Original B/L)

Samaa laivausta koskeva konossementti kirjoitetaan linjaliikenteessä yleensä useana alkuperäiskappaleena laivaajan toivomusten ja vallitsevan käytännön mukaan. Lukumäärä on tekstissä mainittava. Keskenään kaikki alkuperäiskappaleet ovat samansisältöisiä, samanarvoisia ja muodostavat yhdessä täyden sarjan.

Määräsatamassa rahdinkuljettaja luovuttaa kuljettamansa tavaran jo yhtä asianmukaisesti siirrettyä alkuperäiskonossementtia vastaan ja samalla hetkellä tulevat muut alkuperäiskonossementit mitättömiksi. Muualla kuin määräsatamassa saa tavaran haltuunsa ainoastaan se, joka esittää täyden sarjan alkuperäiskonossementteja.

Konossementin alkuperäisyys on käytävä ilmi sen sisällöstä. Joskus tieto tästä on painettu siihen jo valmiiksi, mutta vielä yleisempää on, että konossementti varustetaan ”ORIGINAL”-leimalla samalla, kun se allekirjoitetaan. Toisinaan leimataan järjestystä osoittavat nimitykset ”ORIGINAL”, ”DUPLICATE”, jne. On kuitenkin muistettava, että ne ovat kaikki keskenään samanarvoisia ja oikeuttavat tavaran saantiin.

Koska nykyään tiedonvälitys, posti, pikarahti, yms. toimivat nopeasti ja luotettavasti, ei ainakaan Euroopan sisäisessä liikenteessä ole enää todellista tarvetta vaatia useampaa kuin yhtä alkuperäiskonossementtia.

Jäljennöskonossementti (Copy B/L)

Alkuperäisen konossementin lisäksi valmistetaan jäljennöskonossementteja erilaisia kaupallisia tarkoitusperiä varten. Jäljennöskonossementeissa on ”original”-leiman sijasta ”COPY”-leima, eikä niillä ole tavaran saantiin oikeuttavaa luonnetta. Lisäksi jäljennöskonossementit ovat allekirjoittamattomia. Sisällöltään ne ovat tarkoin alkuperäisen kaltaisia.

Kaikki huomautukset, korjaukset, lisäykset jne., jotka kirjoitetaan alkuperäiskonossementteihin, on kirjoitettava myös jäljennöksiin.

Käytännössä yleisimmin valmistetaan yhtä tavaraerää kohden:

• 3 kpl alkuperäiskonossementteja
• 8 kpl jäljennöskonossementteja

Määristä voidaan kuitenkin poiketa, eikä yllämainittu ole mikään suositus.

Puhdas ja likainen konossementti (Clean Bill of Lading, Claused Bill of Lading)

Kuten jo aiemmin on todettu, saattaa rahdinkuljettaja tavara- ja konossementtivastuun mukaisesti joutua korvausvelvolliseksi, elleivät konossementissa mainitut tiedot ole oikeat. Niinpä hänen on jo siinä vaiheessa, kun hän vastaanottaa tavaran, valvottava, että kollien lukumäärä, tavaran havaittava tila ym. todella täsmäävät niiden tietojen kanssa, jotka laivaaja on ilmoittanut.

Puhtaaksi (Clean B/L) nimitetään konossementtia, johon ei ole lisätty mitään sellaisia lausekkeita, joissa nimenomaan ilmoitetaan jostakin tavaran tai pakkauksen puutteellisuudesta.

Seuraavat seikat eivät muuta puhtaan konossementin luonnetta:

1. lausekkeet, joissa ei nimenomaan todeta tavaran tai pakkauksen olevan epätyydyttävä, esim. ”käytettyjä laatikoita”.
2. lausekkeen, jossa korostetaan sitä, että kuljetuksen suorittaja ei ole vastuussa tavaran luonteesta tai pakkauksesta aiheutuneesta vahingonvaarasta.
3. lausekkeet, joissa kuljetuksen suorittaja ilmoittaa, että hän ei ole tietoinen tavaran sisällöstä, painosta, mitoista tai teknillisistä yksityiskohdista.

Kun konossementti ei ole puhdas, sitä sanotaan likaiseksi (Unclean tai Claused B/L). Tällainen voi aiheutua, kun konossementtiin tavarasta tai tapauksesta riippuen on lisätty esim.

Laivaajat pyrkivät yleensä saamaan konossementin puhtaana, sillä rahdinkuljettajan tekemät ylimääräiset huomautukset voivat tietyissä tapauksissa aiheuttaa sen, että ostaja kieltäytyy lunastamasta tavaraerää, ellei mennä huomattaviin alennuksiin. Myös remburssikaupan yhteydessä syntyy vaikeuksia, jos konossementti on likainen, sillä pankki voi kokonaan kieltäytyä vastaanottamasta viejän esittämiä asiakirjoja.

Vastuuvapaussitoumus (Letter of Indemnity)

Koska viejälle on erittäin tärkeää, että konossementti julkaistaan puhtaana, on käytäntö useissa tapauksissa johtanut siihen, että laivaaja antaa rahdinkuljettajalle vastuuvapaussitoumuksen, jossa hän sitoutuu vastaamaan kaikista niistä kustannuksista, joita rahdinkuljettajalle saattaa koitua siitä, että tämä antaa likaisen sijasta puhtaan konossementin.

On selvää, että tällainen ostajaa harhauttava totuuden kiertäminen on vailla oikeudellista pohjaa. Kyseessä on periaatteessa tavaran hyväuskoista ostajaa vastaan tehty petos, johon rahdinkuljettaja – laivaajan vaatimuksesta – syyllistyy antaessaan ostajalle tavarasta harhauttavan kuvan.

Sitoumukset ovat toisinaan aiheuttaneet laivaajien ja ostajan välillä erimielisyyksiä. Myös konossementin arvo vaihdantapaperina on kärsinyt sitoumuksen vuoksi. Ostajan oikeusturvan takaamiseksi on merilaissa säädetty, että rahdinkuljettaja on velvollinen vastaanottajan pyynnöstä

1. ilmoittamaan, onko sitoumus annettu
2. kertomaan sitoumuksen sisällön.

Kaikkein parasta olisi, jos sitoumuksen käytöstä voitaisiin kokonaan luopua.

Tavaran luovutus sitoumusta vastaan

Sitoumusta käytetään joskus myös tuonnin yhteydessä. Tällöin tarkoitetaan tapausta, jossa tuoja sitoutuu vastaamaan kaikesta vahingosta, joka mahdollisesti koituu rahdinkuljettajalle syystä, että hän luovuttaa tavaran ilman alkuperäistä konossementtia.

Myös tämän tuonnin yhteydessä käytetty sitoumus on vailla oikeudellista pohjaa eikä rahdinkuljettaja saisi sitä hyväksyä, sillä rahdinkuljettaja on sitoutunut luovuttamaan tavaran ainoastaan alkuperäistä konossementtia vastaan. Sitoumus siis alentaa konossementin arvoa vaihdantapaperina.
Käytännössä luovutussitoumuksia kuitenkin silloin tällöin käytetään johtuen merikuljetusten nopeutumisesta suhteessa asiapapereiden kulkuun, ellei merirahtikirjaa ole käytetty.

Ilman sitoumuksen käyttöä maahantuoja saattaisi joutua vaikeuksiin, tai tavaran luonne ei kestä varastointia määräsatamassa alkuperäiskonossementtien ollessa vielä matkalla, postissa, tms.
Tätä uusittaessa kesällä 2014 voidaan todeta, että tavaerien, jotka liikkuvat normaalilla konossementillä, luovutus sitoumusta vastaan on merkittävästi vähentynyt.

Kansilasti

Normaalia ruumalastia suuremman vahingoittumisvaaran vuoksi rahdinkuljettajalle on jätetty oikeus vapauttaa itsensä vastuusta kansilastin osalta. Ehtona, että rahdinkuljettajan tekemää varausta sovelletaan, on:

1. Tavara ilmoitetaan konossementissa kannelle lastatuksitällaisia merkintöjä ovat mm.
   • ”ON DECK”
   • ”SHIPPED ON DECK AT SHIPPER’S RISK”.
2. Tavara tosiasiallisesti kuljetetaan kannella
   • vaikka tavara on konossementissa ilmoitettu kannelle lastatuksi, mutta tavara kuljetetaan merkinnästä huolimatta kannen alla, on kuljetukseen ja rahdinkuljettajan vastuuseen sovellettava merilain säännöksiä.
3. Kansilastille on rahdinkuljettajan lupa
   • rahdinkuljettaja ei kuitenkaan saa lastata tavaroita kannelle ilman laivaajan suostumusta.

Eläinten kuljetus

Koska kuljetukseen liittyy normaalia suurempi vahingoittumisvaara, on rahdinkuljettajalla oikeus vapauttaa itsensä vastuusta myös elävien eläinten osalta.

Yhteiskonossementti (Groupage B/L)

Kun konossementti sisältää useille eri vastaanottajille meneviä tavaraeriä, puhutaan yhteiskonossementista tai ryhmäkonossementista. Yhteiskonossementtia käytetään ns. yhteiskuljetusten yhteydessä, jolloin huolitsija kerää useita, tiettyyn määrämaahan tai -paikkakunnalle meneviä tavaraeriä yhteen ja lähettää ne yhdessä kuljetusyksikössä määrämaassa olevalle edustajalleen.

Viejän ja tuojan käsiin yhteiskonossementti joutuu harvoin, sillä vastaanottaessaan tavaroita yhteiskuljetusta varten, antaa lähtöpaikkakunnan huolitsija jokaisesta tavaraerästä viejällä:

• Huolitsijan vastaanottotodistuksen (FCR)
• Huolitsijan kuljetustodistuksen (FCT)
• Huolitsijakonossementin (FBL)
• tai muun senkaltaisen asiakirjan, jossa hän sitoutuu kuljettamaan tavarat sovitulle paikkakunnalle ja luovuttamaan ne asiakirjan esittämistä vastaan.

On huomattava, että huolitsijan vastaanottotodistus tai muu vastaavassa tarkoituksessa annettu asiakirja ei tee yhteiskonossementtia tarpeettomaksi. Yhteiskonossementin laatiminen jää nyt huolitsijan toimeksi, ja hän lähettää sen määräsatamassa olevalle edustajalleen. Edustajan tehtäväksi jää tavaroiden lunastaminen laivayhtiöltä yhteiskonossementtia vastaan sekä kunkin erän luovuttaminen erikseen vastaanottotodistuksen tms. esittäjälle. Yhteiskonossementin käytön etuna ovat mm. kustannussäästöt dokumentoinnin yhteydessä. Yhteiskuljetuksessa päästään myös säästöihin rahti-, vakuutus-, pakkaus- ym. kustannuksissa. Myös pienten tavaraerien vahingoittumis- ja häviämisriski pienenee oleellisesti yhteiskuljetuksessa verrattuna siihen, että ne kulkisivat omilla konossementeillaan erillisinä lasteina.

Linjakonossementti (Liner Bill of Lading)

Linjakonossementti on nimensä mukaisesti linjaliikenteessä käytetty konossementti. Linjakonossementista käyvät ilmi ne ehdot, joilla tavara on otettu kuljetettavaksi eikä se sisällä viittausta rahtaussopimukseen (sertepartiaan) kuten rahtauskonossementti, jota käytetään hakurahtiliikenteessä. Linjakonossementti on linjaliikenteen tärkein asiapaperi ja siinä on kaksi puolta:

1. Tavaraselostesivu
   • Sitä puolta, johon laivausta koskevat tiedot lisätään, sanotaan tavaraselostesivuksi. Kansainvälisen standardityön ansiosta ovat tavaraselostesivut eri linjakonossementeissa saman näköiset. Vaikka sisältö vaihtelee, on samaa asiaa koskevat tiedot eri konossementtityypeissä pyritty sijoittamaan lomakkeelle samalle kohdalle.
2. Lausekesivu
   • Konossementin sitä puolta, johon pääosa kuljetusta koskevia ehtoja, vastuuvarauksia ym. tietoja on merkitty, sanotaan lausekesivuksi.

Lausekesivun pienellä painetun tekstin sisältö eri konossementtityypeillä vaihtelee suuresti riippuen mm. linjasta, paikallisista oloista, kauppatavoista ja käytössä olevista laeista. Suomalaiset linjavarustamot ovat siirtyneet käytäntöön, jossa lausekesivu on julkaistu erillisenä kuljetuksen perusehdot -lomakkeena ”Standard Conditions of Carriage”, jota varustamo ja agentit jakavat laivaajille pyydettäessä sekä uusille laivaajilleen yleensä ensimmäisen laivauksen yhteydessä.

Koska linjakonossementin sisältö vaihtelee riippuen konossementista, olisi lastinantajan aina syytä tutkia sen molempien sivujen sisältö, ettei ikäviä yllätyksiä pääsisi syntymään. Tähän kehottaa myös tavaraselostesivun teksti, johon yleensä on painettu seuraavaan tapaan kuuluva teksti: ”Laivaaja hyväksyy nämä kuljetuksen perusehdot omasta, vastaanottajan ja/tai tavaroiden omistajan tai omistusoikeuden haltijan puolesta…”

Kauttakulkukonossementti (Through Bill of Lading)

Kauttakulkukonossementiksi sanotaan konossementtia, josta käy ilmi, että tavaran kuljetuksen suorittaa osittain muu henkilö kuin päärahdinkuljettaja. Linjaliikenteessä menettely kauttakulkukonossementin kanssa tapahtuu yleisimmin siten, että ensimmäinen rahdinkuljettaja antaa laivaajalle kauttakulkukonossementin ja ottaa samalla itselleen pääkuljettajan kuljetusvelvollisuuden tavaran toimittamisesta lopulliseen määräsatamaan.

Yleensä kun kauttakulkukonossementin antaja luovuttaa tavaran seuraavalle rahdinkuljettajalle edelleen lastattavaksi, hän vaatii siitä todistukseksi kuitin tai erityis- eli paikalliskonossementin (Local B/L). Paikalliskonossementin tarkoitus on suojata ensimmäisen rahdinkuljettajan asemaa kuljetuksen tämän osan aikana. Vastaanottaessaan tavaran tulee rahdinkuljettajan paikalliskonossementtiaan allekirjoittaessaan tarkastaa, että tavaran
havaittava tila, kolliluku jne. pitävät paikkansa.

Toisinaan taas paikalliskonossementti asetetaan suoraan ostajalle. Tällöin paikalliskonossementtiin otetaan yleensä varovaisuussyistä määräys siitä, että tavara luovutetaan ainoastaan kauttakulkukonossementtia vastaan. Jos paikalliskonossementti ja kauttakulkukonossementti joutuvat eri henkilöille, katsotaan viimeksi mainitulla olevan etuoikeus. Käytännössä Euroopan sisällä paikalliskonossementin asemesta tehdään rahtikirja (Liner Waybill).

Elektroninen konossementti

CMI-säännöissä (Comite Maritime International), Rules for Electronic Bills of Lading, on kehitetty salaisella koodilla toimiva järjestelmä, jolla saadaan aikaan, että elektroninen konossementti voidaan luovuttaa kuljetusten aikana samalla tavoin kuin perinteinen konossementti. Koodia käytetään määräysvallan avaimena. Se voi samanaikaisesti olla vain yhdellä henkilöllä.

Koodin haltija voi antaa ohjeita ja määräyksiä rahdinkuljettajalle, kunnes hän luovuttaa koodinsa ostajalle. Ostaja tuhoaa vanhan koodin ja laatii uuden. Tämän myötä ainoastaan uudella koodin haltijalla on määräysvalta tavaraan. Elektronisessa konossementissa kyse on perinteisen konossementin uudesta sovellutuksesta.

Expresskonossementti

Ns. Express-konossementti on puhdas tavarakuljetusasiakirja eikä se yleensä osoita omistusoikeutta tavaraan eikä näin ollen ole vaihtokelpoinen. Mitään alkuperäistä asiakirjaa ei määräsatamassa tarvitse esittää, vaan tavara luovutetaan sille, joka on ilmoitettu tavaran vastaanottajaksi Express-konossementilla.

Merirahtikirja

Merirahtikirja on:

1. rahdinkuljettajan puolesta annettu todistus siinä mainitun tavaran vastaanotosta
2. sitoumus kuljettaa tavara määräpaikkaan ja siellä luovuttaa asiakirjassa vastaanottajaksi nimetylle henkilölle ilman, että tämän tarvitsee esittää itse asiakirjaa
3. kuljetussopimus, joka sisältää tai viittaa niihin ehtoihin, joilla tavara on otettu kuljetettavaksi.

Merirahtikirja on aina osoitettava nimetylle vastaanottajalle. Merirahtikirja annetaan vain yhtenä alkuperäiskappaleena laivaajalle. Tavaran saavuttua perille luovutetaan se merirahtikirjassa nimetylle vastaanottajalle ilman merirahtikirjan esittämistä. Tavara voidaan myös luovuttaa vastaanottajan valtuuttamalle henkilölle, mutta tällöin edellytetään kirjallista valtuutusta. Ennen tavaran luovutusta vastaanottajan on myös merirahtikirjan ollessa kyseessä suoritettava määräpaikkakunnalla maksettava rahti ja muut mahdolliset maksut. Oikeusvaikutuksiltaan merirahtikirja vastaa konossementtia muiden kuin siirtokelpoisuuden ja luovutusmenettelyn osalta.

Artikkeli Merikuljetusasiakirjat julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Myös kuljetusalalla on palveluiden myynnissä toiseen unionin jäsenmaahan tärkeää, että vastaanottajalla on siellä voimassa oleva arvonlisäverotunniste. Yhteisön alv-tunnisteen voimassa olon tarkistaminen ks. osio Yhteisökauppa eli sisäkauppa, Tavaran arvonlisävero, Yhteisöhankinta.

Euroopan unionin jäsenmaiden alv-tunnisteet ilmenevät seuraavasta taulukosta.

EU-maiden arvonlisäverotunnisteet kannattaa säännöllisin väliajoin tarkistaa verottajan verkkosivuilta, sillä mikäli tunnus on väärä, olematon, tai vaikkapa jonkun toisen yrityksen kohdistaa Suomen verottaja tällaiseen EU-myyjään Suomen arvonlisäveron mahdollisine veronkorotuksineen. Kolmansien maiden arvonlisäverotunnisteita ei pysty tarkistamaan Suomen verottajan sivuilta eikä myöskään miltään unionin palvelimelta.

Mikäli kolmannen maan laskutusosoite/yritys on omassa maassaan alv-rekisteröity, kyseessä on arvonlisäverolainsäädäntömme tarkoittama elinkeinonharjoittaja.

Saman saattaa todistaa esimerkiksi myös osakeyhtiötä tai vastaavaa koskeva tunnus yrityksen nimessä.

Tässä malliksi norjalaisten ja sveitsiläisten alv-tunnisteiden muodot:

Norja: 111111111 MVA ( yhdeksän numeroa + kirjaimet MVA )

Sveitsi: 111111 ( kuusi numeroa )

EU-maiden arvonlisäverotunnisteet

Taulukossa käytetyt lyhenteet:
9 = numero X = numero tai kirjain L = kirjain S = kirjain, numero tai muu merkki

Artikkeli EU-maiden alv-tunnisteet julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

1.1.2010 alkaen muuttui myös ns. ulkomaalaispalautuksen hakeminen toisista Euroopan unionin jäsenmaista. Suomessa toimiva arvonlisäverorekisteröity yritys jättää hakemuksen sähköisesti verohallinnon ALVEU-palvelun kautta, johon kirjaudutaan yrityksen Katso-tunnisteella. Itse palvelu avattiin 4.1.2010 ja uuden menettelyn kautta voi myös kaikista EU-maista hakea ulkomaalaispalautuksia.

Pienin palautettava määrä koko kalenterivuodelta on 50 euroa ja neljännesvuodelta 400 euroa. Palautusmaan viranomaiset voivat vaatia skannatun ostolaskun liittämistä hakemukseen aina, kun polttoainelasku on vähintään 250 euroa ja muu lasku vähintäin 1.000 euroa tai vastaava summa kansallisessa valuutassa, myös muutoin maksajamaakohtaisesti voi verottaja vaatia lisätietoja ja selvityksiä.

Itse perusteet siitä, minkälaisesta ostotapahtumasta palautusta haetaan, ilmoitetaan sähköisessä hakemuksessa koodein siitäkin huolimatta, että skannattu lasku liitettiin hakemukseen.

Sen maan – eli jos hakija on Suomeen alv-rekisteröity yritys – Suomen arvonlisäverottaja esikäsittelee hakemukset ja varmistaa arvonlisäverorekisteröitymisen voimassaolon hakemusta koskevana ajanjaksona ja jakaa hakemukset edelleen kyseisen asian todistaen niihin unionin jäsenmaihin, joissa ostettuja palveluja ja tilanteita hakemus koskee.

Kyseinen palautusmaa käsittelee hakemuksen ja vahvistaa sähköisesti sen vastaanoton. Palautusmaan viranomaisen on tehtävä päätös hakemukseen 4 – 8 kuukauden kuluessa sen saapumisesta. Jos kyseisen veroviranomaisen ei ole tarpeen pyytää lisätietoja, päätös on tehtävä neljän kuukauden kuluessa sen vastaanotosta; jos lisätietoja pyydettiin, tulee päätös tehdä 6 – 8 kuukauden kuluessa sen saapumisesta.

Hakemukseen voi liittyä palautuksen maksajamaasta riippuvia säännöksiä esimerkiksi asiointikielestä (Puola esim. saattaa vaatia hakemuksen ja liitteet maan kielellä), rahayksiköstä, koodeista, palveluiden ja laadun ilmoittamisesta ja muita rajoituksia ja säännöksiä mm. vuosittaisten hakemusten määrään, asiamiehen käyttöön ja mm. laskujen skannaamisesta hakemuksen liitteiksi.

Sähköinen ulkomaalaispalautuksen hakemusmenettely koskee vain Euroopan unionin ja sen veroalueeseen kuuluvia maita ja alueita. Näin ollen mm. ahvenanmaalainen yritys hakee palautuksensa entiseen malliin dokumenttimuotoisesti maakohtaisilla hakemuksilla. Samoin tehdään myös kaikki Euroopan unionin yritysten hakemukset kolmansiin maihin ja veroalueen ulkopuolisille alueille edellyttäen tietenkin, että kyseisen maan tai alueen lainsäädäntö hyväksyy ulkomaalaispalautukset.

Vaikka laajentuneen käänteisen verovelvollisuuden kautta veroton myynti unionin jäsenmaiden kesken 1.1.2010 alkaen tuntuvasti laajeni, ostetaan verollisia palveluita edelleen, joten hakeminen saattaa olla kannattavaa esim. hotelliyöpymisten, vuokrattujen autojen, maan sisäisten matkakustannusten jne. osalta. Laskun tulee tällöin aina olla osoitettu kyseiselle Suomessa arvonlisäverorekisteröidylle yritykselle, lasku matkustajan nimissä tai maksaminen yrityksen luottokortilla ei ole riittävää.

Palautuksen saa yleensä vain niistä suoritteista, joista omankin maan yritys on oikeutettu arvonlisäveron ostovähennykseen. Eräissä maissa mm. hotelliyöpymisestä palautusta ei saa.

Artikkeli Ulkomaalaispalautukset julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Veroilmoituksella oma-aloitteisista veroista ilmoitetaan:

• arvonlisävero
• tavaroiden maahantuonnit EU:n ulkopuolelta
• vero tavaroiden maahantuonnista EU:n ulkopuolelta
• työnantajasuoritukset (mm. eläkkeet ja eräät etuudet)
• arpajaisvero
• vakuutusmaksuvero
• ennakonpidätys puun myyntitulosta
• ennakonpidätys osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä
• ennakonpidätys koroista ja osuuksista
• ennakonpidätys osingoista ja osuuspääoman koroista
• lähdevero osingoista (rajoitetusti verovelvollisilta)
• lähdevero koroista, rojalteista ja puun myyntitulosta (rajoitetusti verovelvollisilta)
• lähdevero korkotulosta (yleisesti verovelvollisilta)

Veroilmoituksen on oltava perillä veroviranomaisella käytettäessä paperiversiota viimeistään seuraavan kuukauden seitsemäntenä päivänä ja sähköisesti annettaessa viimeistään 12. päivänä (työnantajasuoritukset) sekä viimeistään tapahtumakuukautta seuraavan toisen kuukauden seitsemäntenä päivänä käytettäessä paperiversiota ja 12. päivänä sähköisenä (arvonlisäverot).

Siis työnantajasuoritukset ilmoitetaan seuraavana kuukautena ja arvonlisäverot sitä seuraavana kuukautena. Molemmissa ilmoituksen muodoissa maksut erääntyvät maksettavaksi ko. kuukauden 12. päivänä.

Verovelvollinen voi tarkastella ja ilmoittaa tietojaan OmaVero-palvelussa.

Jos verottajalta on vain saatavaa, ne palautetaan kuukausittain. Mikäli maksaminen ja myös kausiveroilmoitus jonkin maksuerän osalta annetaan myöhässä, on korkokustannus, jonka verottaja kirjaa suoraan verotilille, varsin tuntuva eli vuonna 2010 27 % vuotuista korkoa. Annettua kausiveroilmoitusta voidaan korjata uusin tiedoin ennen sen viimeistä jättöpäivää ilman korkoseuraamuksia.

Verotilillä olevasta positiivisesta saldosta (jota sinne voi myös sopimuksella jättää) maksetaan vuonna 2010 vuotuista korkoa 0,5 %, joka on myös seuraavina vuosina vähimmäiskorko. Verovelvollisen tulee kirjallisella ilmoituksella ilmoittaa verottajalle se pankkitili, mihin mahdollinen positiivinen verotilin saldo kuukausittain palautetaan (pois lukien mahdollisesti sovittu tilille jätettävä määrä).

Suomalaisia huolinta- ja kuljetusliikkeitä koskevat veroilmoituksesta ainakin työnantajasuoritukset sekä arvonlisäveron tiedot. Kyseisiä palveluntarjoajia arvonlisävero-osiosta koskevat ainakin ruudut:

• kotimaan myynti 25,5 %:in verokannalla
• vero palveluostoista muista EU-maista
• kohdekuukauden vähennettävä vero
• maksettava vero / palautukseen oikeuttava vero
• nollaverokannan alainen liikevaihto koskien mm. palvelunmyyntiä kolmansiin maihin elinkeinonharjoittajille
• palveluiden myynti muihin EU-maihin
• palveluostot muista EU-maista

Jos kyseinen liike harjoittaa satunnaisesti tai muuten myös tavarakauppaa vastaavat ruudut tulee myös täyttää.

Palvelu- ja tavaramyynnit joudutaan lajeittain (palvelu tai tavara) ja vastaanottajittain näiden alv-tunnusten mukaan lajiteltuina kuukausittain ilmoittamaan verottajalle EU-myynnin koonti-ilmoituksin (ennen vuotta 2010 määräaika oli neljännesvuosittain koskien vain tavaramyyntiä).

Esimerkkikuva

Kuva havainnolistaa veroilmoituksen sisältöä. HUOM! Jos tarvitset toimivan lomakkeen hae se http://www.vero.fi/lomakkeet -sivun kautta.

Artikkeli Veroilmoitus ja palvelukauppa julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Mikäli palvelua tai tavaraa myydään arvonlisäverottomana, tulee myyjän laskulla ilmoittaa arvonlisäverottomuusperuste joko sanallisesti tai viittaamalla arvonlisäverolain asianomaiseen kohtaan.

Lainkohtamuotoisen ilmoittamisen – joka lienee yleisin tapa Euroopan unionissa – ongelmana on, että jokaisessa EU-maassa on oma arvonlisäverolainsäädäntö, jolloin yksikään lainkohta ei automaattisesti aukea toisessa maassa toimivalle laskun vastaanottajalle. Aikaisemmassa yhteenvedossa eri palveluiden huolintaliikelaskutuksesta on otettu kantaa mahdolliseen sanalliseen verottomuusperusteeseen kuten esimerkiksi ”Reverse Charge” eli käänteinen verovelvollisuus englannin kielellä.

Ulkomaille lähetettäviin laskuihin ei ehkä ole kovin viisasta käyttää suomenkielisiä sanallisia selityksiä.

Artikkeli Arvonlisäverottomuuden ilmoittaminen laskulla julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Tullauksella tarkoitetaan toimintaa, joka on osasuoritus tuotaessa tavaraa kolmansista maista tahi vietäessä tavaroita niihin. Viennin osalta tilanne on arvonlisäverotuksen osalta yksinkertainen: vientitullaaminen eli tavaran vientiselvittäminen kolmanteen maahan on arvonlisäverotonta. Palvelun laskuttajalla tulee kuitenkin olla näyttö siitä, että se liittyy toimittamiseen kolmanteen maahan. Myös vientiin kolmansiin maihin liittyvät alihankkijoiden palvelut voidaan laskuttaa toimeksiantajalta ilman Suomen arvonlisäveroa. Alihankkijaltakin voi vaatia verottoman laskun edellyttäen, että kyseinen alihankkija saa todisteen siitä, että suoritus liittyi välittömästi toimitukseen kolmanteen maahan.

Tällaisia alihankintapalveluja voivat olla mm:

• kotimaan noutokuljetus
• Suomessa tapahtuva lastaus-, välilastaus tai muu sen kaltainen tavaran käsittelypalvelu

Tuonnissa kolmansista maista tulee huomioida arvonlisäverolain 91 §: Tuontitavaran tullausilmoituksen veronperusteeseen sisällytetään tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut maahantuontiin liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka. Saman lain toinen momentti jatkaa: Jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen Yhteisön alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, kustannukset sisällytetään kuitenkin veron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka.

Mikäli suoritettuun tuontitullaukseen jostain syystä jälkeenpäin tehdään oikaisu, valitus tai muuten haetaan veroja takaisin, on syytä huomioida arvonlisäverolain 100 §, joka kieltää palauttamasta mahdollista arvonlisävero-osuutta, mikäli ilmoitetulla maahantuojalla on ollut siihen arvonlisäverolain mukainen ostovähennysoikeus. Poikkeustilanteissa tullilaitos saattaa suostua palauttamaan merkittävästi liikaa kannettua arvonlisäveroa, mutta verotilin käyttöönoton jälkeen poikkeustilanteet ovat entistäkin harvinaisempia (vrt. myös arvonlisävero ulkokaupassa).

Poikkeukset arvonlisäverolain 100 §:n soveltamisesta

Passituksesta vastaavalle huolitsijalle määrätään tullipassituksen päättämättömyyden johdosta veroja maksuun ml. arvonlisävero. Voimassa olevien tulkintojen mukaan tällainen maksuunpantu arvonlisävero ei ole huolintaliikkeelle ostovähennyskelpoinen, koska kyseessä ei ollut tämän omistama tavara. Mikäli tällaisessa tilanteessa saadaan toissijainen näyttö siitä, että tavara on kuitenkin asianmukaisesti esitetty tullille ja veroja haetaan takaisin, niin myös maksuunpantu arvonlisävero palautetaan. Edellä alussa mainittuun huolintaliikkeen saamaan päättämättömän tullipassituksen ostovähennyskelvottomuuteen saattoi tulla keväällä 2014 merkittävä muutos: Jo lainvoimaisen suomalaisen arvonlisäveroennakkotiedon mukaan katsottiin huolitsijalla olleen ostovähennysoikeus tilanteessa, jolloin passitustavaraa oli varastettu kulkuneuvosta tavaran ollessa passitustilassa.

Tältä osin tilanne toivottavasti on muuttumassa, sillä yhden vuoden 2014 alkupuolella annetun arvonlisäverottajan ennakkotiedon, josta verottajan asiamies ei ole valittanut, huolitsijalle on myönnetty alv:n ostovähennysoikeus vaikkei tämä ollutkaan kyseisen tavaran omistaja. Ennakkotiedon mukaan kyseinen tapahtuma liittyi huolintaliikkeen verolliseen toimintaan ja näin ollen katsottiin ostovähennysoikeuden olleen olemassa. Tätä kirjoitettaessa 2.1.2016 verottajan kanta on, että kyseessä oli yksittäistulkinta eikä sitä voisi laajemmin soveltaa. Tästäkin lienee valituksia vireillä.

Tuontitullaus on suoritettu virheellisen tavaranhaltijan nimissä, siis toisen yrityksen, joka mitenkään ei ollut kaupan osapuoli. Muutettaessa hakemusteitse (voi olla ongelmallistakin) tuontitullaus toisen tavarat omistaneen yrityksen nimiin myös väärän yrityksen nimissä maksettu arvonlisävero voidaan palauttaa.

Tullauksessa tehdään merkittävän suuri arvovirhe, joka aiheuttaa tilanteen, jossa normaalin liiketoiminnan puitteissa ostovähennyksen tekeminen ei esim. kokonaisen kirjanpitovuoden kuluessa ole mahdollista. Tullilaitoksella on oikeus käyttää harkintavaltaa ja oikaista tullausta vastaavasti. Mikäli maksua ei ole ehditty suorittaa, poiston tekeminen on kaikkein helpointa. Kannattaa myös tiedostaa, että ns. poiston tekemisen määräaika on varsin lyhyt, keskimäärin vain kaksi viikkoa luovutusviikon päättymisestä. Tullilaskujen maksamisen apuna käytettävää maksuerittelyä tullilaitos ei korjaa, vaan sitä tulee vastaavasti muuttaa siten, kuin tullilaitos on tullauspäätöksiä/tullilaskuja pikaoikaissut. Pikaoikaisu saattaa onnistua tullilaitoksen harkinnan mukaan seuraavissa tilanteissa (edellyttää yksiselitteisyyttä):

• väärä valuuttalaji
• virheellinen edustuksen muoto
• tavaranhaltijavirhe
• väärä arvonlisäveroperuste
• etuuskohteluvirhe (etuuskohteluun oikeuttava asianmukainen alkuperäselvitys oli käytettävissä jo tullaustilanteessa )
• kaksinkertainen tullaus samasta tavaraerästä

Huolinnan ja kuljetuksen ongelmatilanteita arvonlisäverotuksen osalta

Käsite ”välitön” liittyminen yhteisökuljetukseen on aina jonkinlainen tulkintatilanne. Jos koko tapahtumaketju on jatkuva, yhtämittainen, välittömyys on selvä. Erään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan (18.3.2004/Taltio 637) satamassa tapahtunut tietyn pituinen varastointi Suomessa odottamassa jatkokuljetusta ei ollut enää kuljetukseen liittyvää varastointia, vaan välivarastointia, josta oli veloitettava arvonlisäveroa varastointiajan kestosta riippumatta. Varastointia ei voitu katsoa myöskään arvonlisäverolain 71 §:n 3. kohdassa mainituiksi lastin välittömiksi tarpeiksi. Vaikka päätösyhteenvedossa ei sanallisesti oteta kantaa tavaraerän tulliasemaan, voitaneen olettaa, ettei kyseessä ollut tullaamaton tavara eikä myöskään jo vientimenettelyyn asetettu erä.

Suomen satamien tavaramaksut ja mm. eri maiden tieverot

Suomen satamien satamamaksut ovat verottomia satamien laskuilla tulkittuina kansainvälisen meriliikenteen välittömäksi tarpeeksi. Kuitenkin kuljetus- ja/tai huolintaliikkeen laskuilla nämä muodostuvat osaksi myytyä palvelua ja ne käsitellään samojen arvonlisäverosäännösten mukaan kuin muutkin myydyn palvelun osatekijät.

Sama koskee myös mm. eri maissa käyttöönotettuja tieveroja, vaikka ne ovat verottajan laskulla kuljetusliikkeelle veroja, ne ovat kuljetusliikkeen laskulla osa tämän myymää palvelua.

Artikkeli Arvonlisävero ja tullaus julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.

Arvonlisäverolain 94 b §

Arvonlisäverolain 94 b §:n mukaan on tavaran maahantuonti verotonta, jos tavaran tuontikuljetus päättyy toisessa jäsenvaltiossa ja jos tavara on yhteisömyyntinä veroton ja maahantuojana on elinkeinonharjoittaja. Säännöksen tarkoituksena on yksinkertaistaa yhteisökauppaan liittyvää maahantuontia tilanteessa, jossa tavara tuodaan maahan kolmannesta maasta yhteisön alueelle eri jäsenvaltiossa kuin missä se kulutetaan.

Säännöstä sovelletaan, jos maahantuojana on Suomessa arvonlisäverorekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja, joka on myynyt tavaran toimitettavaksi toiseen jäsenvaltioon siellä arvonlisäverorekisteriin merkitylle verovelvolliselle. Säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi myös, jos maahantuojana on tavaran määränpääjäsenvaltiossa arvonlisäverorekisteriin merkitty verovelvollinen, joka on myös Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisterissä ja joka siirtää tavaran yhteisömyyntiin rinnastettavana tavaran siirtona määränpääjäsenvaltioon siellä myytäväksi. Maahantuojan on näytettävä verottomuuden edellytysten olemassaolo vedotessaan arvonlisäverolain 94 b §:ään.

Arvonlisäverolain 94 b §:ää voidaan soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa suomalainen yritys maahantuo tavaraa Venäjältä ja myy – tai on jo myynyt – tavaran edelleen toimitettavaksi toiseen EU:n jäsenvaltioon. Samoin säännöstä voidaan soveltaa tilanteeseen, jossa saksalainen sekä Saksassa että Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitynyt yritys maahantuo tavaraa Venäjältä ja siirtää tavaran liikeomaisuuden siirtona Suomesta Saksaan.

Kyseisen mahdollisuuden käyttäminen eri EU-maissa vaihtelee, usein riittää, että ensimmäisessä EU-maassa ilmoittautuu joku arvonlisäverorekisteröity edustaja, jonka ilmoitusvelvoitteitten (mm. lähtevä Intrastat, alv-kirjaukset jne.) kautta hoidetaan valvonta tavaran jatkamisesta toiseen unionin jäsenmaahan. Direktiiviäkin on tältä osin tarkennettu siten, että maakohtaisin päätöksin voidaan sallia fiskaaliedustajan käyttö tuontitullauksissa. Asiaa harkitaan myös Suomessa.

Arvonlisäverolain 100 §

Arvonlisäveron kantamisen siirryttyä oma-aloitteiseksi ja verohallinnolle alkaen 1.1.2018 tällä lainkohdalla lienee käytännön merkitystä harvoin ja vain alv-rekisteröimättömien maahantuojien kyseessä ollen.

Arvonlisäverolain 100 §:n (29.12.1994/1486) mukaan arvonlisäveroa ei palauteta tullikoodeksissa tarkoitettua tullien palauttamista tai peruuttamista koskevalla eikä valitukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on arvonlisäverolain nojalla voitu vähentää taikka saada lain 122, 130 tai 131 §:n nojalla palautuksena. Säännöksellä on tarkoitettu vähentää edestakaista rahaliikennettä tilanteessa, jossa samaan lopputulokseen päästään arvonlisäveron vähennysoikeuden perusteella.

Koska arvonlisäverolain 100 §:n tarkoituksena on välttää turhaa rahaliikennettä, arvonlisävero palautetaan tullin ohella pääsääntöisesti vain selvästi perusteettomissa tullaustilanteissa tai selvissä virhetilanteissa. Esimerkiksi tullaus on selvästi perusteeton, jos sama tavaraerä on erehdyksessä tullattu kahteen kertaan. Tällöin arvonlisävero voidaan palauttaa tullin palautuksen ohella.

Myös, jos on kysymys selvästä kirjoitus- tms. virheestä, arvonlisävero voidaan palauttaa tullin palauttamisen yhteydessä. Virhettä voidaan pitää selvänä, jos erehdyksessä maksetun summan ja oikean summan välinen ero on huomattava. Jos virheen vaikutus on vähäinen, arvonlisäveroa ei kuitenkaan pääsääntöisesti palauteta.

Tulliviranomainen ilmoittaa arvonlisäveron palauttamisesta palautuksensaajan kotipaikan verovirastolle. Tämän perusteella verovirasto voi valvoa, että verovelvollinen oikaisee arvonlisäveron vähennyksen niissä tapauksissa, joissa yritys on jo ehtinyt vähentää arvonlisäveron verotuksessaan väärän suuruisena.

Palautusta vaativan on tarvittaessa ilmoitettava tullille asianomainen verovirasto, johon ilmoitus arvonlisäveron palautuksesta on tehtävä. Jos tullauksessa on käytetty edustajaa, on otettava huomioon, että asianomainen verovirasto on päämiehen kotipaikan verovirasto.

Vuoden 2010 alusta tilanne tältä osin helpottui arvonlisäverottajan ryhtyessä maksamaan kuukausittain takaisin verotilijärjestelmän kautta asiakkaan hyväksi koituvat palautukset. Käytännössä tullilaitos tämän jälkeen vain ani harvoin suostuu arvonlisäveron oikaisuihin alv-vähennysoikeutetun yrityksen kyseessä ollen.

Artikkeli Huolinta-alaa sivuavia alv-säännöksiä julkaistiin ensimmäisen kerran Logistiikan Maailma.