EU:n kaupassa kolmansien maiden kanssa sovelletaan yhteistä tullitariffia ja yhteistä kauppapolitiikkaa. Näihin liittyvät tuonnin valvonta ja määrälliset rajoitukset, tullimaksut, tullivapautukset ja alennetut tullit eli suspensiotullit, polkumyyntisäännökset ja tasoitustullit, jalostusliikenne, viennin valvonta, preferenssisopimukset, kehitysmaiden tullietuudet eli GSP-järjestelmä sekä kansainvälisiin sopimuksiin liittyvät kiintiöjärjestelyt.
GATTin puitteissa tapahtuvan maailmankaupan vapauttamisen lisäksi unionilla on kahdenvälisiä maa- tai maaryhmittymäkauppasopimuksia ja mittavat kehitysmaakauppasopimukset. Kauppasopimuksiin liittyy aina erityiskohteluun oikeuttavan alkuperän todistaminen alkuperätodistuksella. Kehitysmaiden tai vähiten kehittyneiden kehitysmaiden kaikki tuotteet eivät automaattisesti saa tullitonta tuontikohtelua, vaan tullietuudet on myönnetty maa- ja tuotekohtaisesti ja ne löytyvät tullitariffista. Vaikka tavoitteena on kehitysmaiden kaupan helpottaminen, suojautuu unioni kilpailevilta tuotteilta asettamalla tullietuustuonnillekin kiintiöitä eli rajoittaa oman tuotantonsa kanssa kilpailevaa tuontia. Kiintiöjärjestelmään liittyy useimmiten myös lisenssointi.
Sivu päivitetty / tarkistettu 26.3.2017.