Logistiikkakeskuksessa käsitellään yksiköitävissä olevia kuljetuksia. Tässä yhteydessä ei siis analysoida niitä sinällään merkittäviäkin solmukohtia, jotka ovat esimerkiksi suurteollisuuden omia suora- tai bulkkitoimitusten terminaaleja. Tässä on keskitytty käsittelemään nimenomaan niitä keskuksia, joissa yksiköitävissä olevaa tavaraa käsitellään siirtämällä sitä kuljetusyksiköstä toiseen, välivarastoimalla tai muuten merkittävästi vaikuttamalla sen kulkuun tai arvoon. Tässä yhteydessä logistiikkakeskuksia luokitellaan enemmän teknisten ominaisuuksien ja kokoluokan perusteella.
Karkeasti ottaen voidaan todeta, että mitä laajempi ja suurempi keskittymä on, sitä vähäisempi on vastaavien keskusten lukumäärä. Maailmalta voidaan tunnistaa jopa
- logistiikkavyöhykkeitä, joissa useita logistiikkakeskuksia tai logistiikka-alueita on sijoittunut lähekkäin saman kuljetuskäytävän varrelle. Suomessa tällaiseksi voidaan nimetä Vuosaaresta Hakkilaan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöön ulottuva alue. Varsinaisia
- logistiikka-alueita voidaan tunnistaa kahta erilaista mallia:
- löyhästi muotoutuneet logistiikkaintensiivisten toimintojen alueet ja
- varsinaiset logistiikkakeskukset, joilla on selkeä yhtenäinen konsepti ja hallinnointitaho, kuten tyypillisesti esimerkiksi Italian Interportoissa tai Saksan Gűterverkehrszentrumeissa on.
- Kolmas logistiikkakeskustyyppi on logistiikkapalvelukeskus, joka on tyypillisesti palveluntarjoajan terminaali, joka on avoin erilaisille asiakkaille. Viimeisinä tyyppeinä voidaan tunnistaa yksittäisten suuryritysten, kuten kaupan keskusliikkeiden
- logistiikkakeskukset, ja lopuksi
- yksittäiset alle 10000 kerrosneliömetrin jakelukeskukset ja varastot.
Edellä kuvatussa jaottelussa on syytä huomata, että meillä Suomessa ei ole yhtään varsinaista logistiikkakeskusta, jos kriteereinä käytetään yleisiä eurooppalaisia vertailuaineistoja. Tyypillisiä esimerkkejä varsinaisista logistiikkakeskuksista ovat saksalaiset GVZ, italialaiset Interportot jne. Suomessa ei ole vielä yhtään vastaavalla tavalla systemaattisesti toteutettua sisämaan satamaa. Toisaalta meidän ei myöskään kannata tehdä sitä johtopäätöstä, että suuremmat kooltaan ja lukumäärältään vähäisemmät logistiikkakeskukset olisivat automaattisesti parempia, vaan logistiikkakeskus tulee aina perustaa markkinoiden tarpeisiin.
Etelä-Suomen alueella merkittävimmät logistiikka-alueiden keskittymät sijoittuvat pääkaupunkiseudulle, valtateiden 3 ja 4 varsille, Turun seudulle, Lahden seudulle sekä Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan. Tämä näkyy selkeästi alla olevasta kuvasta, johon on merkitty niin maakuntakaavoissa olevat varaukset (ympyrä) kuin eri toimialojen mukaan lajitellut suuret keskittymät (eri toimialat erivärisinä pisteinä) (Lähde: EslogC-hanke).
Etelä-Suomen logistiikkakeskuksia ja –alueita sekä maakuntakaavaan merkityt alueet logistiikkakeskuksille.
ESLogC-hanke arvioi yksityiskohtaisesti ja tarkemmin on myös pääkaupunkiseudun alueella olevia logistiikkakiinteistöjä sekä –alueita. Arvioinnin apuna käytettiin suuruusluokkia L0 – L5 siten, että pienempi numero kuvaa suurempaa keskittymää. Nämä näkyvät alla olevassa kuvassa.
Pääkaupunkiseudun logistiikkakeskukset.
Kuten edellä olevasta kuvasta voidaan havaita, pienemmän luokan eli L3 – kaikille asiakkaille avoimia logistiikkakeskuksia – ja L4 – tietyn kauppaketjun tai teollisuusyrityksen omia logistiikkakeskuksia tai keskusvarastoja – olevia logistiikkakeskuksia löytyy lukumäärällisesti eniten pääkaupunkiseudulta (punaiset ja siniset pallot). Pääkaupunkiseudulta saadut havainnot vastaava hyvin Etelä-Suomen ja myös koko Suomen tilannetta, eniten logistiikkakeskuksia löytyy maastamme luokista 3, 4 ja 5. Logistiikkakeskittymiä ja -alueita on niiden luonteesta johtuen lukumäärällisesti vähiten. Keskittymät ja alueet ovat ryppäitä, jotka muodostuvat pääasiallisesti logistiikkakeskuksista ja -palvelukeskuksista. Näin ollen logistiikkakeskusten koko ja lukumäärä voidaan yleistää karkeasti siten, että suurimpia keskittymiä on vähemmän kuin pienempiä.
Sivu päivitetty / tarkistettu 23.3.2017.