Merikuljetusten keskeiset toimintamuodot ovat linjaliikenne ja hakurahtiliikenne. Hakurahtiliikenteellä tarkoitetaan tavaroiden ja tuotteiden kuljettamista satunnaisten satamien välillä ilman säännönmukaista aikataulua. Rahti määräytyy yleensä vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Muutoin rahdataan rahtaussopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti.
Matkarahtauksessa (voyage charter) alus tai varustamo ottaa lastin kuljetettavaksi lastaussatamasta purkusatamaan ja rahti määritetään yleensä tonniperusteisesti dollareina. Rahdin kokonaismäärä riippuu kuitenkin rahtaussopimuksessa sovituista laivaus- ym. ehdoista, joissa määritellään esimerkiksi kuka maksaa tavaran lastauksen ja lastin purun, lastin sitomisen sekä lastaamiseen ja purkamiseen käytettävissä olevan ajan.
Aikarahtauksessa (time charter) varustamo antaa laivan vuokralle rahtaajalle tiettyä korvausta vastaan. Rahtauksen pituus voi vaihdella. Rahti ilmoitetaan yleisimmin tiettynä rahamääränä (yleensä USD) per päivä. Varustamo vastaa miehistön palkoista ja muista miehityskustannuksista, aluksen pääomakustannuksista, aluksen teknisestä huollosta ja kunnossapidosta, tavanomaisista vakuutuksista sekä voiteluaineista eli aluksen päiväkustannuksista. Aikarahtaaja maksaa puolestaan aluksen liikennöintiin liittyvät kustannukset, kuten polttoaine-, satama- ja lastikäsittelyn kustannukset, lastiin liittyvät tullit sekä maksut.
Rahtaussopimukset maailmanlaajuisilla hakurahtimarkkinoilla solmitaan yleensä varustamoa ja rahdinantajaa edustavien meklareiden (cargo broker, chartering agent) välityksellä. Sopimukset laaditaan pääsääntöisesti vuosikymmeniä käytössä olleiden rahtaussopimuskaavakkeiden (sertepartia, Charter Party Form) pohjalta.