Varsinaisessa merkityksessään logistiikkakeskus on alue, joka sisältää tuotteiden kuljetusta, varastointia ja jakelua koskevia toimintoja.
Logistiikkakeskus on nykyaikainen ilmiö, ja logistiikkakeskusten merkitys kuljetusjärjestelmän kehittymisessä on korostunut viimeisinä vuosikymmeninä. Yhtenäisiä logistiikkakeskusalueita on kehitetty systemaattisesti muun muassa Saksassa (Gűterverkehrszentrum, GVZ), Italiassa (Interporto), Ranskassa ja Espanjassa (Plataforma Logistica). Kehitys on lähtenyt liikkeelle jo 1960- ja 1970-luvuilla esimerkiksi keskusta-alueiden ulkopuolisten varastotilojen tarpeesta, intermodaalisuuden edistämisestä sekä satamien ja sisämaan kytkemisestä toisiinsa tehokkailla yhteyksillä konttien käytön yleistyessä. Merkitystä on ollut myös ruuhkien vähentämisellä ja erityisesti kaupunkikeskustoihin operoivan kuorma-autoliikenteen haittojen minimoinnilla.
Myöhemmin logistiikka-alueiden synnyttämisen ja kehittämisen ajureina ovat olleet muun muassa jatkuvasti kasvavat tavaravirrat ja niiden käsittelykapasiteetin rajoittuneisuus varsinaisilla satama-alueilla sekä kansallisten rautatieyritysten herääminen rautateiden tavarakuljetusten markkinaosuuden supistumiseen. Junakuljetusten kehitykseen panostetaan jatkossa myös EU-tasolla ja useissa maissa myös kansallisesti, ja niiden avulla logistiikkajärjestelmää voidaan kehittää sekä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti että entistä kustannustehokkaammaksi.
Alueiden välillä on erilaisia tarpeita ja ehkä siksi tarpeita myös erilaisille ratkaisuille, mutta yleisinä haasteina voidaan silti todeta
- tarpeet vaihtoehtoisten investointi- ja hallintamallien synnyttämiselle ja ylläpitämiselle,
- varsinaisten logistiikkapalveluyritysten nopea keskittyminen ja kansainvälinen kasvu sekä heidän oman palveluverkostonsa optimointi logistiikkakeskusjärjestelmän ulkopuolella sekä
- kohderyhmän siirtyminen pidemmällä aikavälillä varsinaisesti kuljetus- ja varastointiliiketoiminnasta osaksi monimutkaisempaa toimitusketjun hallintaa ja palveluverkostoa.
Investointi- ja hallintamallit ovat tärkeitä myös infrastruktuuri-investoinneissa ja näiden multimodaalisten keskittymien liittämisessä liikennejärjestelmään.
Logistiikkakeskus on myös suhteelliseen uusi ja melko laaja käsite, ja se saattaa tarkoittaa eri käyttäjille eri asioita. Sen yksiselitteinen määritteleminen on osoittautunut kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Se voi olla sekä yleiskäsite että tarkempi termi, mutta silloin meidän tulee kyetä luokittelemaan erilaisia ja –tyylisiä logistiikkakeskuksia mm. niiden koon ja ominaisuuksien mukaan.
Varsinaisessa merkityksessään logistiikkakeskus on alue, joka sisältää tuotteiden kuljetusta, varastointia ja jakelua koskevia toimintoja. Pääsääntöisesti kyse on siis alueesta, johon tällaisia toimintoja ylläpitävät ja harjoittavat yritykset sijoittuvat, ja silloin kun kyse on länsieurooppalaisesta logistiikka-alueesta, niin kutsutusta rahtiliikennekylästä, Freight Villagesta, saksalaisen logistiikkakeskusten liiton määritelmän mukaiset piirteet tarkentavat vielä tätä ajatusta. Nämä keskeiset tunnusmerkit ovat:
- Kuljetusyritysten, logistiikkapalveluntarjoajien ja logistiikkaintensiivisten kaupallisten ja tuotannollisten yritysten muodostama alue,
- liityntä vähintään kahteen eri kuljetusmuotoon – intermodaalisuus erityisesti rautatie- ja maantiekuljetusten välillä, ja
- paikallisen logistiikkakeskusalueen kehittäjän hallinnoima toiminto, joka ylläpitää yritysten välistä yhteistoimintaa synergiaetujen saavuttamiseksi.
Logistiikkakeskuksessa voidaan käyttää useampia kuljetusmuotoja (rautatie-, tie-, meri- ja ilmakuljetukset) ja ne voivat toimia linkkeinä pitkänmatkan runkokuljetusten ja paikallisten keruu- ja jakelukuljetusten välillä. Logistiikkakeskus tarjoaa usein myös lisäarvopalveluja kuljetus- ja varastointitoimintojen lisäksi, kuten esimerkiksi tavaroiden uudelleen pakkausta, hinnoittelua, merkkausta ja myyntikuntoon laittoa. Logistiikkakeskus voi muodostaa yhteistyöverkoston, jolla on suuri alueellinen merkitys. Logistiikkakeskusten kehittämisen taustalla voivat olla lukuisat erilaiset alueelliset toimijat, kuten esimerkiksi elinkeinoelämä ja oppilaitokset. Hallintamalli ja logistiikkakeskusta yllä pitävä ja kehittävä organisaatio, voivat vahvistaa koko alueen eri toimijoiden yhteistoimintaa ja markkinointia sekä houkutella uusia investointeja alueelle.
Logistiikkakeskukset ovat erilaisia. Siinä missä toinen keskittyy lisäarvoa tuovien keskittymän tavara- ja informaatiovirtojen optimointiin, toinen näkee logistiikkakeskusten roolin liikenneinfrastruktuurin solmukohtana. Logistiikka voidaan tarkastella eri tasoilla, jotka on nimetty oheisessa kuvassa 1) infrastruktuuriksi, 2) liikenne-, 3) kuljetus-, 4) tavara-, 5) tieto- ja informaatio- sekä 6) rahavirroiksi. Jokaisen tason välillä toimivat erilaiset markkinat. Esimerkiksi liikennevälineinä toimivat ajoneuvot operoivat liikennemarkkinoilla liikenneinfrastruktuuria hyödyntäen. Ne eivät yleensä maksa suoraan infrastruktuurin haltijalle ja ylläpitäjille käyttämästään kapasiteetista. Ajoneuvot voivat toimia samalla kuljetusvirtoina kuljetusmarkkinassa täyttäen asiakkaiden saavutettavuustarpeita huolehtimalla tarpeelliset tavarat oikeaan paikkaan.
Kukin kuljetusmuoto ja yritys muodostavat omat verkostonsa, ja siirtymä verkostosta toiseen voi tapahtua vain solmupisteessä eli logistiikkakeskuksessa. Vastaavasti informaatiovirrat huolehtivat toimintojen ja palveluiden toteutumisesta ja rahavirrat täydentävät omistusoikeudet ja markkinoiden toimivuuden.
Logistiikkakeskukset voidaan nähdä yhdistämässä näitä eri tasoja, ja siksi logistiikkakeskusten rooli eri tasoja koskevassa kehittämistyössä on perusteltua. Solmupisteet toimivat operatiivisina siirtäjinä kuljetusvälineestä ja –muodosta toiseen sekä yritysten välillä, mutta ne toimivat myös tarkastelutasojen yhdistäjinä ja niiden eroavaisuuksien tasapainottajina mm. varastoimalla tuotteita. Varastointi tukee saatavuus- ja valikoimahyötyjä, mutta pysähdyspisteen kehittäminen antaa mahdollisuuden myös muuhun tuotannon viivästyttämiseen toimitusketjuissa ja siten toimitusketjustrategian kehittämiseen.
Kehitys logistiikan eri tasoilla ei välttämättä edisty samaan tahtiin, ja usein infrastruktuuri on jäykempää, hidasta ja reagoivaa, vaikka sen toteuttaminen voisi olla myös ennakoivaa ja uusia mahdollisuuksia luovaa. Samalla on myös havaittavissa, että eri tasoilla olevat kanavat ja niissä esiintyvät virrat ovat erikoistumassa ja irrottautumassa toisistaan: kaikkia työvaiheita ei enää tehdä ketjun kaikissa vaiheissa, vaan se voi tapahtua keskitetysti ja viivästytetysti logistiikkakeskuksessa, jossa myös eri kanavien välinen yhdistyminen tapahtuu.