Vaarallisten aineiden luokitusjärjestelmä

Vaarallisten aineiden luokitusjärjestelmä kokonaisuutena on kehittynyt nykyiseen muotoonsa GHS-järjestelmän myötä. Eri kuljetusmuotojen kuljetusmääräykset perustuvat YK:n julkaisemiin suosituksiin eli mallisääntöihin, UN Orange Book’iin eli oranssikirjaan. GHS on pantu täytäntöön Euroopassa CLP-kemikaaliasetuksella, joka hyväksyttiin EU:ssa joulukuussa 2008 ja tuli voimaan 20.1.2009.

• GHS = Globally Harmonised System, yhtenäinen järjestelmä kemikaalien luokitukselle ja merkinnöille
• UN Orange Book = UN Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations, ns.oranssikirja, YK:n julkaisemat suositukset eli mallisäännöt vaarallisten aineiden kuljetus-määräyksistä eri kuljetusmuodoille
• CLP = Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures

Vaaralliset aineet jaetaan ominaisuuksiensa perusteella seuraaviin vaarallisuusluokkiin, joita kuljetusmääräyksissä sovelletaan ja joista jokaista vastaa oma numeroitu vaaralipukkeensa tai useampikin. Vaaralipukkeeseen viitataan kuljetusmääräyksissä suoraan näillä tunnusnumeroilla:

1	Räjähteet (ja niitä sisältävät esineet ja välineet; alajako ja lipukenumerointi 1.1–1.6, jonka lisäksi luokitukseen liittyy aina yhteensopivuusryhmän kirjain)
2	Kaasut, alajako ominaisuuksien perusteella: 2.1 Palavat kaasut, 2.2 Palamattomat kaasut, 2.3 Myrkylliset kaasut
3	Palavat nesteet
4.1	Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet
4.2	Helposti itsestään syttyvät aineet
4.3	Aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
5.1	Sytyttävästi vaikuttavat, hapettavat aineet
5.2	Orgaaniset peroksidit
6.1	Myrkylliset aineet
6.2	Tartuntavaaralliset aineet
7	Radioaktiiviset aineet, lipukenumerot 7A, 7B, 7C, 7D, 7E
8	Syövyttävät aineet
9	Muut vaaralliset aineet ja esineet
9A	Muut vaaralliset aineet ja esineet, litiumakut

Yksittäisellä aineella, seoksella, valmisteella tai esineellä voi olla yksi päävaara ja/tai yksi tai useampia sivuvaaroja, riippuen aineen tai aineseoksen ominaisuuksista.

Jokaisella nimikkeellä eli aineella on oma YK– eli UN-numeronsa, UNNO, ainenumero. UN-lyhenne on kansainvälinen ja muodostuu sanoista United Nations. Meillä kansallinen lyhenne on ”YK”, lyhenne siis sanoista Yhdistyneet Kansakunnat. Ranskalaiset käyttävät lyhennettä ”ONU” ja ruotsin kielessä käytetään ”FN”, mutta UN on kansainvälisesti käytössä kaikkialla maailmassa ja kaikissa kuljetusmuodoissa ja esiintyy kaikissa kuljetusasiakirjoissa luokitusta ilmoitettaessa.

YK-numero eli UNNO on tavallaan kuin aineen henkilötunnus, koska sen perusteella vaarallinen aine tunnistetaan samaksi kaikkien kuljetusmuotojen vaarallisten aineiden määräysten aineluetteloissa. Esimerkiksi ”UN1963” on joka kuljetusmuodossa heliumia (jäähdytetty neste) merkitsevä tunniste.

Rakenteeltaan UNNO on aina nelinumeroinen, jossa myös etunollat ovat merkitseviä; esimerkiksi ”UN0004” on ammoniumpikraatin tunniste kaikissa kuljetusmuodoissa, niiden aineluetteloissa, joten nollatkin pitää siis merkinnässä muistaa aina huomioida kaikkien numeroiden molemmilla puolilla!

Tällä hetkellä (2022–2023) varsinaisia UNNoja on käytössä numerosta 0004 numeroon 3550 eli yli 3 000 kappaletta ja määrä muuttuu jokaisen uuden UN Orange Bookin eli mallisääntöjen tullessa julkaistuksi; numeroita poistuu ja uusia tulee tilalle.

Ilmakuljetuksissa on lisäksi käytössä kaksi omaa UNNOn kaltaista tunnistetta, ID-numerot ID8000 ja ID8001, joita ei muiden kuljetusmuotojen aineluetteloissa tunneta ollenkaan. ID8000 = Consumer commodityja ID8001, Disilane.

Pakkausryhmätiedolla hallitaan tavaran vaarallisuusasteen vaikutus pakkaustapaan, erityisesti pakkaustyyppeihin ja -materiaaleihin. Pakkausryhmä annetaan luokkien 3-9 aineille, eikä sitä luokilla 1 ja 2 käytetä, ei määritetä eikä luonnollisesti myöskään dokumentoida kuljetusasiakirjoissa . Luokalla 7 pakkausryhmien määritys on IAEA:n määräysten mukainen ja poikkeaa tässä kuvatusta yleisestä jaosta pakkausryhmiin muissa luokissa.

IAEA = International Atomic Energy Agency, kansainvälinen atomienergiajärjestö

Pakkausryhmät yleisellä tasolla ovat roomalaisin tolppanumeroin ilmaistuna ja käytännön tasolla:

• I – erittäin vaarallinen aine
• II – vaarallinen aine
• III – vähäistä vaaraa aiheuttava aine

Pakkausryhmän ilmoittamiseen voidaan käyttää myös tunnetumpia numeroita 1,2 tai 3, jolloin eteen yleensä lisätään lyhenne ’PG’.

Palavien eli syttyvien aineiden tai lisävaaraltaan sellaisten kuljetuksissa on tiedettävä myös aineen leimahduspiste, koska se on esim. merikuljetuksen vaarallisen aineen ilmoituksessa eli deklaraatiossa ilmoitettava. Leimahduspiste ilmoitetaan merikuljetuksen vaarallisen aineen ilmoituksessa, kun se on alle +60°C. Poikkeuksena dieselöljy (UN1202),joka ilmoitetaan palavaksi nesteeksi merikuljetuksessa, vaikka sen leimahduspiste onkin yli +60°C.

Luokituskoodi muodostuu kirjaimista ja numeroista ja kertoo jotain aineen kemiallisista ominaisuuksista. Se löytyy ADR/RID:n aineluettelosta, mutta sitä ei kirjoiteta koskaan kuljetusasiakirjoihin, vaikka joskus tietoa joudutaan kyllä soveltamaan kuljetuksissakin. Tai, siitä saadaan lisätietoa eräiden toimien suorittamista varten. Nämä kirjaintunnisteet luokituskoodeissa perustuvat englanninkieliseen sanastoon.

Ympäristövaarallisten aineiden kuljettamisessa ovat merikuljetuksissa käytössä MP eli Marine Pollutant-määrirtykset, kun taas maantiekuljetuksen määräyksissä puhutaan yleisesti vain lisävaaraltaan ympäristövaarallisista aineista. Samasta asiasta kuitenkin on kyse, eli nykyisin yleisesti GHS-määräysten mukaisista, ympäristövaarallisista aineista

Luokat ja luokitukset tässä UN Orange Book’in eli mallisääntöjen mukaisesti. Osassa on viittaus ADR-aineluetteloon ja mainittu on muutamia esimerkkiaineita.

1. Räjähteet ja niistä valmistetut esineet ja välineet, vaarallisuusluokat eli divisions

1.1 Massaräjähdysvaaralliset räjähteet

• aine, jossa räjähdys tapahtuu samanaikaisesti koko ainemäärässä
• ajopanokset, hätämerkinantovälineet, louhintaräjähdysaineet

1.2 Sellaiset sirpalevaaraa aiheuttavat räjähteet, jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia

• raketit, miinat, sotakäytön räjähteet ja ammukset, pommit

1.3 Räjähteet, jotka ovat palovaarallisia ja joista aiheutuu joko vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia, mutta jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia. Aiheuttavat palaessaan huomattavasti säteilylämpöä tai palavat yksitellen aiheuttaen vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa.

• aikatulilanka, ruuti

1.4 Räjähteet, joiden mahdollinen syttyminen kuljetuksen aikana ei aiheuta olennaista räjähdysvaaraa. Vaikutus rajoittuu pääasiassa pakkaukseen eikä vaarallisia sirpaleita tai heitteitä ole odotettavissa. Ulkopuolinen palo ei saa aiheuttaa kollin koko sisällön välitöntä räjähtämistä.

• erilaiset pistoolin, kiväärin, haulikon, pulttipistoolin panokset, urheilu-, metsästys- ja sotakäytön patruunat, myös ilotulitteet

1.5 Erittäin epäherkät massaräjähdysvaaralliset aineet, joiden syttymismahdollisuus tavallisissa kuljetusolosuhteissa on epätodennäköinen.

1.6 Erittäin epäherkät esineet ja välineet, jotka eivät aiheuta massaräjähdysvaaraa, tahattoman syttymisen todennäköisyys on hyvin vähäinen. Vaara rajoittuu yksittäisen esineen tai välineen räjähdykseen.

Räjähteillä on erityiset yhteensopivuuden kirjaintunnisteet eli englanniksi Compatibility Groups, A-S luokituksessaan seuraavasti:

• A – Aloiteräjähdysaineet
• B – Aloiteräjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joita ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.
• C – Ajoaineet ja muut humahtavat (deflagroivat) räjähteet
• D – Varsinaiset räjähdysaineet, niitä sisältävät esineet tai mustaruuti, ilman sytytintä ja ajopanosta
• E – Varsinaista räjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joissa on ajopanos, mutta ei sytytintä.
• F – Varsinaista räjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joissa on sytytin.
• G – Pyrotekniset aineet tai niitä sisältävät esineet tai välineet.
• H – Räjähdysainetta ja valkoista fosforia sisältävät esineet tai välineet.
• J – Räjähdysainetta ja palavaa nestettä tai palavaa geeliä sisältävät esineet tai välineet
• K – Räjähdysainetta ja myrkyllistä kemikaalia sisältävät esineet ja välineet
• L – Räjähteet, jotka sisältävät räjähdettä ja jotka on erityisvaaran takia pidettävä erillään muista räjähteistä.
• N – Erittäin epäherkkää räjähdettä sisältävät esineet ja välineet
• S – Räjähteet, jotka ovat sellaisia tai siten pakattuja , että kaikki vaaralliset vaikutukset, jotka aiheutuvat tahattomasta syttymisestä, rajoittuvat kolliin. Sirpalevaikutus vähäinen.

2. Kaasut

Kaasut on jaoteltu pääryhmiin seuraavasti fysikaalisen olomuotonsa perusteella:

1. Puristetut kaasut, compressed gases
2. Nesteytetyt kaasut, liquefied gases
3. Jäähdytetyt, nesteytetyt kaasut, refridgerated liquefied gases
4. Liuotetut kaasut , dissolved gases
5. Aerosolipakkaukset ja pienet kaasua sisältävät esineet , aerosols
6. Muut paineenalaista kaasua sisältävät esineet
7. Paineettomat kaasut, jotka ovat erityisvaatimusten alaisia (kaasunäytteet)
8. Paineelliset kemikaalit, paineenalaiset nesteet,tahnat,jauheet

Kuljetuksen kannalta merkitykselliset alaryhmät eli divisions ovat:

2.1 Palavat kaasut eli Flammable gases

• Esimerkkiaineita: butaani (UN1011), propaani (UN1978) , metaani/maakaasu, puristettu (UN1971), metaani/maakaasu, jäähdytetty neste (UN1972)

2.2 Palamattomat kaasut eli Non-flammable, non-toxic gases, myös myrkyttömiä, mutta ovat yleisesti tukahduttavia, happea syrjäyttäviä

• Esimerkkiaineita: argon, puristettu (UN1006), helium, jäähdytetty neste (UN1963), typpi, puristettu (UN1066), typpi, jäähdytetty neste (UN1977)

2.3 Myrkylliset kaasut eli Toxic gases, tyypiltään tappavia

• Esimerkkiaineita: kloori (UN1017), ammoniakki, vedetön (UN1005), eteenioksidi (UN1040)

Huomaa: kaasuilla on ADR:n aineluettelossa ominaisuuksia kuvaavat luokituskoodit, joiden perusteella ne ryhmitellään edellä mainittuihin alaryhmiin: A-tukahduttava, O-hapettava, F-palava, T-myrkyllinen, TF-myrkyllinen, palava, TC-myrkyllinen, syövyttävä, TO-myrkyllinen, hapettava, TFC-myrkyllinen, palava, syövyttävä ja TOC-myrkyllinen, hapettava, syövyttävä. Kirjainlyhenteet tulevat englanninkielestä: A=Asphyxiant, O= Oxidizing, F=Flammable, T=Toxic, C=Corrosive. Uusina jäseninä kaasujen ryhmään tulivat taannoin esineet, joissa on mukana palamatonta myrkytöntä kaasua (UN3538), esineet, joissa on mukana palavaa kaasua (UN3537) ja esineet, joissa on mukana myrkyllistä kaasua (UN3539).

3. Palavat eli syttyvät nesteet

Palavat eli syttyvät nesteet jaetaan ADR:n aineluettelossa alaryhmiin luokituskoodinsa ja leimahduspisteensä perusteella. Sieltä ja aineiden ominaisuuksista määräytyy pakkausryhmäksi I, II tai III. Pakkausryhmät tällä perusteella seuraavasti:

Pakkausryhmä	Leimahduspiste (määritetty suljettu kuppi- eli closed cup -menetelmällä)	Kiehumisen alkamispiste
I	–	≤ 35 °C
II	< 23 °C	> 35 °C
III	≥ 23 °C ja ≤ 60 °C	> 35 °C

• Esimerkkiaineita: polttoaineet, maalit, ohenteet, liuottimet (UN1963), etanoli ja etanoliliuos (UN1170), isopropanoli ja isopropyylialkoholi (UN1219), pine oil (UN1272), painovärit (UN1210), kosmetiikka, hajuvedet yms. parfyymituotteet (UN1266), leimahduspiste < 60 °C, suljettu kuppi- eli closed cup-menetelmällä
• luokituskoodit:
  • F – Palavat nesteet ilman lisävaaraa ja näitä aineita sisältävät esineet
    • F1 – Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on enintään 60 ºC
    • F2 – Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on yli 60 ºC ja joita kuljetetaan tai annetaan kuljetettavaksi lämmitettyinä vähintään leimahduspistettään vastaaviin lämpötiloihin (kohotetussa lämpötilassa olevat aineet)
  • F3 – Palavia nesteitä sisältävät esineet
    • esimerkiksi erilaiset moottorit ja uusi UN3540, eli esineet,joissa mukana on palavaa nestettä
  • FT – Palavat nesteet, myrkylliset
    • FT1 – Palavat nesteet, myrkylliset
    • FT2 – Torjunta-aineet, leimahduspiste alle +23C
  • FC – Palavat nesteet, syövyttävät
  • FTC – Palavat nesteet, myrkylliset syövyttävät
  • D – Epäherkistetyt nestemäiset räjähdysaineet

4.1. Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet

• ovat epästabiileja eli epävakaita, voivat hajota voimakkaasti lämpöä tuottaen (= eksotermisesti) myös ilman happea
• voivat olla lisävaaraltaan myrkyllisiä ja/tai lämpötilavalvontaa vaativia, ADR-aineluettelossa löytyvät luokituskoodit:
  • F1 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Orgaaniset
  • F2 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Orgaaniset, sulassa muodossa
  • F3 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Epäorgaaniset
  • F4 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Esineet
  • FO – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Hapettavat
  • FT – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Myrkylliset
    • FT1 – Orgaaniset aineet,myrkylliset
    • FT2 – Epäorgaaniset aineet, myrkylliset
  • FC – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Syövyttävät
    • FC1 – Orgaaniset aineet, syövyttävät
    • FC2 – Epäorgaaniset aineet, syövyttävät
  • D – Epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet ilman lisävaaraa
  • DT – Epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet, myrkylliset
  • SR1 – Itsereaktiiviset aineet, eivät vaadi lämpötilavalvontaa
  • SR2 – Itsereaktiiviset aineet, lämpötilavalvottavat
  • PM – Polymeroituvat aineet
    • PM1 – Eivät vaadi lämpötilavalvontaa
    • PM2 – Lämpötilavalvottavat
• ovat usein räjähdysaineiden ”pikkuserkkuja”, eli lähes räjähteitä ominaisuuksiltaan
• Esimerkkiaineita: selluloidi paloina (UN2000), kamferi (UN2717), varmuustulitikut (UN1944), heinä tai olki (UN1327), naftaleeni, raaka tai puhdistettu (UN1334)

4.2. Helposti itsestään syttyvät aineet

• aineen reaktio ilman hapen kanssa voi aiheuttaa itsesyttymisen, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
  • S – Helposti itsestään syttyvät aineet ilman lisävaaraa, Self-reactive:
    • S1 – Orgaaniset nesteet
    • S2 – Orgaaniset kiinteät aineet
    • S3 – Epäorgaaniset nesteet
    • S4 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
    • S5 – Organometalliset aineet
    • S6 – Esineet
  • SW – Helposti itsestään syttyvät aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja, W=Water
  • SO – Helposti itsestään syttyvät aineet, hapettavat
  • ST – Helposti itsestään syttyvät aineet, myrkylliset
    • ST1 – Orgaaniset, myrkylliset nesteet
    • ST2 – Orgaaniset, myrkylliset kiinteät aineet
    • ST3 – Epäorgaaniset, myrkylliset nesteet
    • ST4 – Epäorgaaniset, myrkylliset kiinteät aineet
  • SC – Helposti itsestään syttyvät aineet, syövyttävät
    • SC1 – Orgaaniset, syövyttävät nesteet
    • SC2 – Orgaaniset, syövyttävät kiinteät aineet
    • SC3 – Epäorgaaniset, syövyttävät nesteet
    • SC4 – Epäorgaaniset, syövyttävät kiinteät aineet
• pyroforisia ja itsestään kuumenevia aineita ja esineitä
• Esimerkkiaineita: metallikatalyytit, öljyllä kyllästetyt kuidut ja kankaat, hiili (UN1361), stabiloimaton kalajauho (UN1374), öljyinen puuvillajäte, puuvilla, kostea (UN1365), hiili, eläin tai kasvisperäinen (UN1361)

4.3. Aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja

• reagoinnin yhteydessä syntyvät palavat kaasut (esim.vety) voivat muodostaa ilman kanssa räjähtäviä seoksia; mahdollisten palojen sammutukseen on käytettävä mineraaliaineella (hiekalla) tukahdutusta tai erityisaineita eikä koskaan vettä!
• ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
  • W – Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja, ilman lisävaaraa sekä esineet, jotka sisältävät näitä aineita
    • W1 – Nesteet
    • W2 – Kiinteät aineet
    • W3 – Esineet
  • WF1 – Palavat nesteet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • WF2 – Palavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • WS – Itsestään kuumenevat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • WO – Hapettavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • WT – Myrkylliset aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WT1 – Nesteet
    • WT2 – Kiinteät aineet
  • WC – Syövyttävät aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WC1 – Nesteet
    • WC2 – Kiinteät aineet
  • WFC – Palavat syövyttävät aineet, jotka veden kanssa kosketuksen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
• Esimerkkiaineita: rubidium (UN1423), maa-alkalimetallit, kalium-natrium-seokset, kalsiumkarbidi (UN1402), natrium (UN1428), kalsium (UN1401), litium (UN1415), natriumboorihydridi (UN1426), natriumhydridi (UN1427)

5.1. Sytyttävästi vaikuttavat, hapettavat aineet

• aineet eivät välttämättä itse ole palavia, mutta edistävät palamista sisältämänsä hapen takia, voivat olla myös itsestään kuumenevia ja myrkyllisiä tai syövyttäviä
• pakkausryhmiin jako ei perustu leimahduspisteeseen, vaan keskimääräiseen palamisaikaan tietyllä seossuhteella, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
  • O – Hapettavat aineet ilman lisävaaraa sekä esineet, jotka sisältävät näitä aineita
    • O1 – Nesteet
    • O2 – Kiinteät aineet
    • O3 – Esineet
  • OF – Hapettavat kiinteät aineet, palavat
  • OS – Hapettavat kiinteät aineet, itsestään kuumenevat
  • OW – Hapettavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • OT – Hapettavat aineet, myrkylliset
    • OT1 – Nesteet
    • OT2 – Kiinteät aineet
  • OC – Hapettavat aineet, syövyttävät
    • OC1 – Nesteet
    • OC2 – Kiinteät aineet
• Esimerkkiaineita: vetyperoksidi (UN2014), kloraatit, natriumkloraatti (UN1495), kalsiumkloraatti (UN1452), kalsiumnitraatti (UN1454), natriumpersulfaatti (UN1505)

5.2. Orgaaniset peroksidit

• aineita, jotka voivat normaaleissakin lämpötiloissa alkaa hajota lämpöä voimakkaasti tuottaen (eksoterminen reaktio) ja yleensä hajoaminen alkaa lämmön, hankauksen, iskun tai jonkin epäpuhtauden aiheuttaman reaktion seurauksena, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit (P=Peroxide):
  • P1 – Orgaaniset peroksidit, jotka eivät vaadi lämpötilavalvontaa
  • P2 – Orgaaniset peroksidit, lämpötilavalvottavat
• orgaaniset peroksidit jaetaan seitsemään tyyppiin (A-G) niiden aiheuttaman vaaran perusteella
• voivat edellyttää lämpötilavalvontaa kuljetuksen aikana, joka tuo kuljetuksiin omat rajoituksensa
• Esimerkkiaineita: peroksietikkahappo tyyppi D (UN3105), tyyppi E (UN3107), tyyppi F (UN3109), metyylietyyliketoniperoksidi/-t (UN3101)

6.1. Myrkylliset aineet

• voivat suhteellisen pieninäkin määrinä ihmisen elimistöön joutuessaan aiheuttaa vahinkoa terveydelle tai jopa kuoleman
• voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä, orgaanisia tai epäorgaanisia, erilaisia torjunta-aineita, myrkkyjä, jotka on tarkoitettu tappamaan; lisävaarana voi olla palavuus, hapettavuus tai syövyttävyys
• pakkausryhmät muodostuvat ominaisuuksien perusteella seuraavasti:

	Pakkausryhmä	Myrkyllisyys suun kauttaLD50 (mg/kg)	Myrkyllisyys ihon kauttaLD50 (mg/kg)	Pölyjen ja sumujen aiheuttama myrkyllisyys hengityksen kauttaLC50 (mg/L)
Erittäin myrkyllinen	I	≤ 5	≤ 50	≤ 0,2
Myrkyllinen	II	> 5 ja ≤ 50	> 50 ja ≤ 200	> 0,2 ja ≤ 2
Lievästi myrkyllinen	III	> 50 ja ≤ 300	> 200 ja ≤ 1000	> 2 ja ≤ 4

• ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
  • T1 – Myrkylliset aineet ilman lisävaaraa
    • T1 – Orgaaniset nesteet
    • T2 – Orgaaniset kiinteät aineet
    • T3 – Organometalliset aineet
    • T4 – Epäorgaaniset nesteet
    • T5 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
    • T6 – Torjunta-aineina käytettävät nesteet
    • T7 – Torjunta-aineina käytettävät kiinteät aineet
    • T8 – Näytteet
    • T9 – Muut myrkylliset aineet
    • T10 – Esineet
  • TF – Myrkylliset aineet, palavat
    • TF1 – Nesteet
    • TF2 – Nesteet, torjunta-aineina käytettävät
    • TF3 – Kiinteät aineet
  • TS – Myrkylliset itsestään kuumenevat kiinteät aineet
  • TW – Myrkylliset aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • TW1 – Nesteet
    • TW2 – Kiinteät aineet
  • TO – Myrkylliset aineet, hapettavat
    • TO1 – Nesteet
    • TO2 – Kiinteät aineet
  • TC – Myrkylliset aineet, syövyttävät
    • TC1 – Orgaaniset nesteet
    • TC2 – Orgaaniset kiinteät aineet
    • TC3 – Epäorgaaniset nesteet
    • TC4 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
  • TFC – Myrkylliset aineet, palavat, syövyttävät
  • TFW – Myrkylliset aineet, palavat, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
• Esimerkkiaineita: syaanivedyn vesiliuos (UN1613), nitriilit, tetrakloorieteeni (UN1897), moottorin nakutuksenestoaine (UN1649), natriumsyanidi, kiinteä (UN1689), desinfiointiaineet (UN3142), väriaineet (UN3143), organotinayhdisteet (UN3146)
• LD = Lethal Dose, kuolettava annos, LC=Lethal Concentration, kuolettava pitoisuus, eläinkokeista saadun tiedon perusteella, kun 50 % koe-eläimistä kuolee määrätyllä pitoisuudella suoritetulla kokeella.

6.2. Tartuntavaaralliset aineet

• mikro-organismeja, taudinaiheuttajia, ihmisiin ja eläimiin vaikuttavia, biologisia aineita ja kliinisiä jätteitä, bakteeriviljelmiä, rokotteita, kategorian A tai kategorian B mukaisia
• Esimerkkiaineita: kategoria A:UN2814 Tartuntavaarallinen aine, ihmisiin vaikuttava, mm. bakteeriviljelmät, virukset, UN2900 Tartuntavaarallinen aine, vain eläimiin vaikuttava ja kategoria B: tartunnanvaaralliset aineet, jotka eivät täytä kategorian A kriteereitä, luokitellaan UN3373 Biologinen aine, kategoria B, jätteet voidaan luokitella mm. UN3291 Kliininen jäte, määrittelemätön, n.o.s.
• ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit (I=Infectious)
  • I1 Ihmisiin vaikuttavat tartuntavaaralliset aineet
  • I2 Vain eläimiin vaikuttavat tartuntavaaralliset aineet
  • I3 Kliiniset jätteet
  • I4 Biologiset aineet
• Kuljetuksissa noudatettava erityistä varovaisuutta. Usein kuljetetaan lämpötilavalvottuna, esimerkiksi rokotteet hyvin alhaisissa lämpötiloissa.

7. Radioaktiiviset aineet

• aineita, jotka sisältävät radionuklideja, jonka aktiivisuus eli säteilevyys ylittää määritellyt rajat
• kuljetusmääräykset kaikissa kuljetusmuodoissa samanlaiset, koska perustuvat IAEA:n ohjeisiin.
• Esimerkkiaineita: radioaktiiviset lääkeaineet, kuvantamisaineet, reagenssit, säteilylähteet, UN2908 Radioaktiivista ainetta, peruskolli- tyhjä pakkaus,
• UN2911 Radioaktiivista ainetta, peruskolli – kojeet tai valmisteet
• perinteisesti vaikea  ja hyvin rajoitettu kuljetusluokka kaikissa kuljetusmuodoissa
• Kuljetuksissa voidaan edellyttää turvallisuussuunnitelmaa, säteilysuojaussuunnitelmaa, ajoneuvon kuljettajalta erityiskoulutusta ja siten erityisen tyyppistä ADR-ajolupaa.

IAEA = kansainvälinen atomienergiajärjestö, International Atomic Energy Agency

8. Syövyttävät aineet

• kemianteollisuuden raaka-aineet ja puolivalmisteet, pesu- ja puhdistusaineet, desinfiointiaineet, metallinkäsittelyaineet, metsäteollisuuden apuaineet, vedenkäsittelyn puhdistus- ja desinfiointiaineet.
• pakkausryhmät muodostuvat vaarallisuusasteen mukaisesti
  • Pakkausryhmä I: Erittäin syövyttävät aineet
  • Pakkausryhmä II: Syövyttävät aineet
  • Pakkausryhmä III: Lievästi syövyttävät aineet
• pakkausryhmät määritellään OECD Guidelinen mukaisesti

OECD = Organisation for Economic Co-operation and Development

ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:

• C1 –C11 – Syövyttävät aineet ilman lisävaaraa ja näitä aineita sisältävät esineet:
  • C1-C4 – Happamat
  • C1 – Epäorgaaniset nesteet
  • C2 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
  • C3 – Orgaaniset nesteet
  • C4 – Orgaaniset kiinteät aineet
  • C5-C8 – Emäksiset
  • C5 – Epäorgaaniset nesteet
  • C6 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
  • C7 – Orgaaniset nesteet
  • C8 – Orgaaniset kiinteät aineet
  • C9-C10 – Muut syövyttävät aineet
  • C9 – Nesteet
  • C10 – Kiinteät aineet
  • C11 – Esineet
  • CF – Syövyttävät aineet, palavat
    • CF1 – Nesteet
    • CF2 – Kiinteät aineet
  • CS – Syövyttävät aineet, itsestään kuumenevat
    • CS1 – Nesteet
    • CS2 – Kiinteät aineet
  • CW – Syövyttävät aineet, jotka kehittävät palavia kaasuja veden kanssa kosketukseen joutuessaan
    • CW1 – Nesteet
    • CW2 – Kiinteät aineet
  • CO – Syövyttävät aineet, hapettavat
    • CO1 – Nesteet
    • CO2 – Kiinteät aineet
  • CT – Syövyttävät aineet, myrkylliset ja näitä aineita sisältävät esineet
    • CT1 – Nesteet
    • CT2 – Kiinteät aineet
    • CT3 – Esineet
  • CFT – Syövyttävät nesteet, palavat, myrkylliset
  • COT – Syövyttävät aineet, hapettavat, myrkylliset
• Esimerkkiaineita: erilaiset hapot ja emäkset, fluorivetyhappo (UN1790), typpihappo (UN2031), natriumhydroksidiliuos (UN1824), kaliumhydroksidi (UN1823), dinatriumtrioksisilikaatti (UN3253), muurahaishappo (UN1779, UN3412)

9. Muut vaaralliset aineet ja esineet

• ollut aikoinaan ns. ”kaatoluokka”, jonne luokiteltiin kaikki ne aineet, joilla oli vaaraominaisuuksia, mutta joille ei löytynyt selkeästi sitä yhtä ja omaa vaarallisuusluokkaa. Nykyään ympäristövaarallisuus voi olla pääominaisuus, mutta tässä luokassa on hyvin erilaisia aineita ja jopa esineitä. Erilaiset sähköä varastoivat laitteet ja esineet, litiumakut yms. kuuluvat tähän luokkaan.
• Esimerkkiaineita ja -esineitä / -laitteita: PCB:tä tai asbestia sisältävät aineet, hengenpelastuslaitteet, ympäristövaaralliset aineet, kohotetussa lämpötilassa olevat aineet (bitumi, raskas polttoöljy), litium-metalli (UN3090) ja litiumioniakut (UN3480) ja niitä sisältävät laitteet (UN3091, UN3481), hengenpelastuslaitteet, joissa mukana räjähteitä tai itsestään täyttyviä pelastuslauttoja tms. varusteita, polttomoottorit tai polttomoottorilla varustettu kone (UN3530), akkukäyttöinen ajoneuvo tai laite (UN3171), ajoneuvot (UN3166)
• ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit (M=Miscellaneous)
  • M1 – Aineet, jotka hienona pölynä hengitettäessä voivat vaarantaa terveyden
  • M2 – Aineet ja laitteet, jotka tulipaloon joutuessaan voivat muodostaa dioksiineja
  • M3 – Aineet, joista vapautuu palavia kaasuja
  • M4 – Litium-akut
  • M5 – Hengenpelastuslaitteet
  • M6-M8 – Ympäristölle vaaralliset aineet
  • M6 – Vesiympäristöä saastuttavat aineet, nestemäiset
  • M7 – Vesiympäristöä saastuttavat aineet, kiinteät
  • M8 – Muuntogeeniset mikro-organismit ja organismit
  • M9-M10 – Kohotetussa lämpötilassa olevat aineet
  • M9 – Nesteet
  • M10 – Kiinteät aineet
  • M11 – Muut aineet, joista aiheutuu kuljetuksen aikana vaaraa ja joita ei voida luokitella muihin luokkiin

Yleistä

Yksittäinen kuljetuksessa vaaralliseksi luokiteltu puhdas aine, kemikaali tai kaasu voi sisältää yhden tai useamman vaaraluokan ominaisuuksia, mutta voi silti saada vain yhden YK-numeron tunnuksekseen. Seoksia luokitellaan ryhmänimikkeisiin niiden useiden vaaraominaisuuksien perustella. YK-numero on silloin ryhmänumero, kuten esimerkiksi UN1993 PALAVAT NESTEET, N.O.S. jossa N.O.S merkitsee Not Otherwise Specified eli suomeksi Ei Erityisesti Määritelty.

N.O.S.-nimikkeisille aineille on kuljetusmuotokohtaisissa aineluetteloissa kuljetusmuotokohtaisia erityismääräyksiä ja niistä tärkein on erityismääräys 274. Se kertoo, onko kuljetusasiakirjassa ilmoitettavaan aine- eli kuljetusnimeen liitettävä kuljetusdokumentoinnissa myös seoksessa olevan vaara- aineen tekninen eli kemiallinen nimi. Rahtikirjalla tekninen nimi liitetään ainenimeen kirjoittamalla se sulkuihin ainenimen perään. Esimerkiksi: UN1993 PALAVA NESTE, N.O.S. (ISOPROPANOLI).

Yleisesti ottaen kaikki ainekohtaiset erityismääräykset eri kuljetusmuotojen aineluetteloissa on syytä tutkia tarkkaan ja ymmärtää niiden merkitys. Niitä on sekä lähettäjälle että rahdinkuljettajalle tarkoitettuja ja molemmat ovat yhtä tärkeitä, Erityismääräysten ehtojen noudattaminen saattaa joskus jopa vapauttaa kuljetusmääräyksistä kokonaan. Silloin on kuitenkin muistettava GHS-luokitellun aineen ominaisuuksien edelleen olemassa olevat vaaraominaisuudet, jotka vahinko- ja vuototapauksissa saattavat vaatia erityistoimia. Näiden ymmärtäminen ja osaaminen on erityisesti rahdinkuljettajalle tärkeää.

Luokkakohtaiset varoituslipukkeet on kuvattu erillisessä liitteessä. ADR-aineluettelossa löytyvät luokituskoodit on selostettu tarkemmin luokkakohtaisesti, ADR:n ja VAK:n luvussa 2.2.

Merikuljetuksessa luokituskoodeja ei IMDG-koodin aineluettelo tunne, ei myöskään ilmakuljetusten IATA-DGR-määräyksissä niitä mainita.