Tarvelaskennalla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan algoritmia, jolla lasketaan lopputuotteen tarpeesta (todellisesta tai ennustetusta) valmistamiseen tarvittavat osat ja materiaalit. Laskennassa hyödynnetään tuoterakenteita ja varastotietoja, ja laskenta on aikaan sidottua: esimerkiksi viikon tai päivän tarpeet. Tutustu tarvelaskennan laskentatapaan sivulla Tarvelaskennan laskentatapa.
Tarvelaskennan logiikka
Alla olevassa kuvassa on hahmoteltu tarvelaskennalla ohjatun nimikkeen varastotason käyttäytymistä. Varastotasoa alentaa nimikkeen suunniteltu kulutus. Sen pohjana on niiden tuotteiden tuotanto- tai toimitussuunnitelma, joihin nimikettä kuuluu. Tämä ylimmän tason suunnitelma perustuu joko todellisiin tilauksiin tai ennustettuun tarpeeseen.
Nimikkeelle on määritelty varmuusvarasto. Kun sen varastotaso saavuttaa laskennallisesti tulevaisuudessa hälytysrajan (varmuusvaraston rajan), järjestelmä ehdottaa täydennystilaisuutta toimitus- / täydennysajan (lead time) verran ennen tätä hetkeä. Kuten tilauspisteohjauksessakin, todellinen kulutus voi olla suunniteltua suurempaa jolloin käytetään varmuusvarastoa ennen täydennyserän saapumista.
Tarvelaskenta eroaa tilauspisteestä käytännössä eniten aikanäkökulman vuoksi: kun tilauspiste tarkastelee tilannetta nykyhetkessä, tarvelaskenta tutkii tulevaa tarvetta ennakoiden tulevien ajanjaksojen tarpeet nykytiedon perusteella. Tarvelaskenta vaatii enemmän lähtötietoja kuin tilauspiste, esimerkiksi tuoterakenteet ja tulevan kysynnän (tarpeen). Se vaatii myös enemmän laskentaa. Tämän vuoksi tarvelaskenta on herkempi lähtötietojen oikeellisuudelle, jolloin riskinä on virheelliset tulokset. Se mahdollistaa kuitenkin puhdasta tilauspistettä tarkemman ohjauksen silloin kun lähtötietojen oikeellisuus on hyvä. Tarvelaskennassa perustietojen oikeellisuuden vaatimus korostuu.
Ääritapauksessa tarvelaskentaa voidaan käyttää myös nimikkeen ohjaamiseen suoraan asiakastilaukselle. Tällöin varmuusvarasto on nolla ja tilauseräkoko = tarve. Tämä voi olla tarkoituksenmukainen toimintatapa tilausohjautuvassa tuotannossa, jossa eri variaatioita on suuri määrä. Etuna toimintatavassa on varastojen vähäinen määrä, haittana puolestaan pitkät toimitusajat asiakkaalle kun materiaalien hankinta-ajat sisältyvät asiakkaan toimitusaikaan
Tarvelaskennan edut ja haasteet
MRP:n suuri etu on se, että hyvin parametroituna ja oikeilla lähtötiedoilla se mahdollistaa tarkan materiaaliohjauksen pitkälti automatisoidusti. Se on vakiintunut menetelmä ja yleensä vakiopiirre toiminnanohjausjärjestelmissä.
MRP:n haasteet liittyvät usein monimutkaisuuden ja epävarmuuden hallintaan. Perustietojen on oltava hyvällä tasolla, sillä väärillä tiedoilla laskenta ymmärrettävästi tuottaa vääriä tuloksia, jolloin saatavuus voi kärsiä tai varastotasot olla suunniteltuja suurempia. Tarvelaskennassa epävarmuutta käsitellään yleensä joko varmuusajalla (täydennysaikaan lisätään ylimääräistä aikaa) tai varmuusvarastolla. Tämän lisäksi eräkokojen määrittelyyn ja varmuusvarastojen määrittelyyn voidaan käyttää erilaisia automaattisia logiikoita. Koska laskenta tehdään monitasoisen tuoterakenteen läpi, käyttämällä runsaasti erilaisia logiikoita eri tasoilla voidaan koko laskennasta saada ”läpinäkymätön”, ja pahimmillaan laskennan tulokset voivat vaikuttaa epäloogisilta. Kun laskentaan lisätään älyä, on käyttäjän oltava kartalla mitä tekee.
Tarvelaskenta voi myös johtaa ei-toivottuun työntöohjaukseen (kts. tarkemmin sivulta JIT ja imuohjaus). Tarvelaskentaa viisaasti käyttämällä tältä vältytään, kun suunnittelun aikajakso on mietitty asianmukaiseksi (päivä vai viikko) ja etenkin monitasoisessa tuoterakenteessa mietitty miten pitkälle tarvelaskentaa käytetään tuotannon sisäisessä ohjauksessa, jolloin riskinä on tuotannon läpäisyaikojen tarpeeton piteneminen, ja miten pitkälti ainoastaan ulkoisen tarpeen määrittelyyn.
Katso myös: