Suomen rataverkon tunnusomaisia piirteitä ovat leveä raideleveys 1524 mm, yksiraiteisen rataverkon suuri osuus (yli 89 %) ja lähes kaikkien ratojen sekakäyttömahdollisuus matkustaja- ja tavaraliikenteen kesken.
Suomen rataverkon kokonaispituus on 5926 km ja siitä on sähköistetty 3270 km. Kaksi- tai useampiraiteisia osuuksia on yhteensä 643 km (Väylä, 2019). Rataverkon rungon muodostavat päärata Helsingistä Tampereen ja Seinäjoen kautta Ouluun, Karjalan rata Helsingistä Kouvolan ja Imatran kautta Joensuuhun sekä Savon rata Kouvolasta Pieksämäen kautta Kajaaniin ja Kontiomäelle. Verkkoa täydentävät useat poikittaisradat sekä yhteydet tärkeimpiin satamiin.
Rataverkollamme on neljä raja-asemaa Venäjälle ja yksi Ruotsiin. Venäjän raja-asemat ovat Vainikkala-Buslovskaja, Imatrankoski-Svetogorsk (vain rajoitetulle metsäteollisuuden liikenteelle), Niirala-Värtsilä ja Vartius-Kivijärvi. Venäläisen kaluston liikennöinti Suomessa ja toisin päin on mahdollista lähes saman raideleveyden ansiosta. Venäjällä on käytössä raideleveys 1520 mm.
Ruotsin suunnan raja-asema on Tornio-Haaparanta. Liikennöinti Suomen ja Ruotsin välillä tapahtuu siirtokuormaamalla Haaparannassa tavara kalustosta toiseen. Ruotsissa on käytössä normaali eurooppalainen raideleveys 1435 mm.
Suomen rataverkon sähköistys on useaan Euroopan maahan verrattuna moderni vaihtovirtaan perustuva 25 kV, 50 Hz järjestelmä. Sen rakentaminen aloitettiin varsin myöhään, vasta 1960-luvulla. Tämän jälkeen sähköistyksen laajentaminen on edennyt varsin nopeasti. Viimeisimpinä rataosina ovat valmistuneet Rovaniemi-Kemijärvi vuonna 2013 ja Kehärata (vain matkustajaliikennettä) Vantaalla vuonna 2015. Vuonna 2017 avattiin Pännäinen–Pietarsaari-rataosa sähköliikenteelle.
Suomen rataverkkoon voit tutustua tarkemmin Väylän verkkosivuilla.
