Materiaalinohjaus nimiketasolla – johdettu ja itsenäinen kysyntä sekä ohjaustavan valinta
Materiaalinohjaukseen nimiketasolla (SKU) on eri menetelmiä. Menetelmän valitsemiseen vaikuttaa onko materiaalin tarve (kysyntä) johdettua vai itsenäistä.
Itsenäisellä kysynnällä tarkoitetaan kysyntää, joka ei suoraan riipu minkään muun nimikkeen kysynnästä. Tällainen kysyntä on lopputuotteilla ja varaosilla. Johdettu kysyntä on sellaista kysyntää jonka määrää lopputuotteen (tai varaosan) kysyntä. Johdettu kysyntä voidaan laskea, koska se kohdistuu sellaiseen nimikkeeseen joka on alanimikkeenä jonkin lopputuotteen tuoterakenteessa tai reseptissä.
Jos alla oleva kaavio kuvaisi vaikkapa toimistotuolin tuoterakennetta, itse tuolin (A) kysyntä olisi itsenäistä. Tuolin kysyntään vaikuttavat monet seikat (esimerkiksi tuolin ulkonäkö, kestävyys, laatu, markkinatilanne) joista osa on sellaisia että niiden avulla voi arvioida tulevaa menekkiä (esimerkiksi rakennettavien uusien toimistotilojen määrä). Tuolin kysyntää ei voi kuitenkaan laskea suoraan minkään muun nimikkeen kysynnästä. Tuolin jalan (B) tarve on johdettua kysyntää, samoin jalkaan tarvittavien osien (D ja E). Näiden osien tarve voidaan laskea, kunhan tuolin kysyntä on tiedossa.

Johdetun kysynnän nimikkeitä voidaan ohjata tarvelaskennalla (MRP), kun taas itsenäisen kysynnän ohjaamiseen voidaan käyttää esimerkiksi tilauspistettä tai visuaalista ohjausta. Jako ei käytännössä kuitenkaan ole näin terävärajainen, vaan voi olla tarkoituksenmukaista ohjata johdetun kysynnän nimikkeitä tilauspisteellä tai visuaalisella ohjauksella. Eri ohjaustapojen tyypillisiä käyttöalueita on hahmoteltu karkeasti alla olevassa kaaviossa.

Nimikkeen ohjaustavan valinta
Miten materiaalin ohjaustapa sitten kannattaa valita? Hyvän lähtökohdan nimikkeen ohjaustavan valinnalle tarjoaa kulutuksen arvon mukaan tehty ABC-analyysi (katso tarkemmin sivulta Varastonohjaus). Arvon lisäksi usein on syytä katsoa kysynnän tasaisuutta ja ennakoitavuutta, sekä hankinnan helppoutta – onko kyseessä standardinimike jota saa useilta toimittajilta hyvällä saatavuudella, vai mahdollisesti erikoisnimike, jonka saatavuudessa on ongelmia, mahdollisesti pitkät ja vaihtelevatkin toimitusajat.
Huolellisimmin ohjaustavan joutuu miettimään tilanteissa, joissa kulutuksen arvo on korkea (ABC-analyysin A-nimikkeet), kysyntä vaihteleva ja huonosti ennakoitavissa ja hankinta haasteellista. Tällöin nimike on syytä sitoa jollain tavalla S&OP-prosessiin eli myynnin ja tuotannon suunnitteluun, ennustaa kysyntää ja suunnitella varastot mahdollisimman tarkoin. Toinen ääripää eli kulutuksen alhainen kokonaisarvo (C-nimike), joka on helppo hankkia ja vieläpä ennakoitava kysyntä, on ohjauksellisesti helpoin: tällöin nimikkeen ohjaustapaa ei sanele niinkään varastojen minimointi ja saatavuuden turvaaminen, vaan hankinnan kokonaiskustannusten (erityisesti transaktiokustannusten) minimointi.
Näiden kolmen näkökulman eli arvon, kysynnän käyttäytymisen ja hankinnan helppouden lisäksi voi joutua miettimään alakohtaisia erityispiirteitä, esimerkiksi suuri koko tai pilaantuvuus.
Sivun alun jaottelusta itsenäiseen ja johdettuun kysyntään voidaan päätellä, että kun kyseessä on itsenäinen kysyntä (lopputuote, varaosa), sen tarvetta ei voi laskea tarvelaskennalla. Yleensä sen tarvetta pitää ennakoida tilauksia ja tuotantosuunnitelmaan varten, jolloin itsenäisen kysynnän osat ovat osana myynnin ja tuotannon suunnittelua, eli S&OP-prosessia (Sales and Operations Planning). Itsenäisen kysynnän nimikkeitä voi myös ohjata pelkästään tilauspisteellä tai visuaalisella ohjauksella. Silloin, kun nimikkeen kulutuksen arvo on suhteellisen alhainen, tilauspiste tai visuaalinen ohjaus yhdistettynä huolella määriteltyyn varmuusvarastoon voi olla aivan riittävä ratkaisu.
Johdetun kysynnän nimikkeitä eli komponentteja ja raaka-aineita voi ohjata tarvelaskennalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että niitä kannattaisi aina ohjata tarvelaskennan kautta, vaan sama havainto nimikkeen kulutuksen arvosta pätee tässäkin: kun nimikkeen kulutuksen arvo on suhteellisen alhainen, tilauspiste tai visuaalinen ohjaus yhdistettynä huolella määriteltyyn varmuusvarastoon voi olla aivan riittävä ratkaisu, varsinkin jos kysyntä/tarve on suhteellisen ennakoitavissa eikä hankinnassa ole isoja haasteita kuten pitkät ja vaihtelevat toimitusajat tai vähäinen potentiaalisten toimittajien määrä maailmanlaajuisesti.
Katso ohjaustavoista ja niiden valinnasta tarkemmin:
Sivu päivitetty / tarkistettu 19.12.2020.