taliassa on panostettu erityisen runsaasti logistiikkakeskittymien kehittämiseen osana kansallista logistiikan kilpailukyvyn kehittämistä. Itse asiassa erityisesti Pohjois-Italiassa on hyvinkin kehittynyt logistiikkakeskusten verkosto. Tehokkaan logistiikkajärjestelmän kehittyminen avaa Italialle mahdollisuuden toimia koko Välimeren alueen logistiikan solmukohtana, mutta tämän option hyödyntäminen vaatii rohkeaa ja määrätietoista yhteistyötä niin taloudellisesti kuin poliittisestikin julkisen sektorin ja yksityisten yritysten välillä. Se vaatii myös huolellista suunnittelua ja liitynnät koko Euroopan kehitykseen. Tätä kehitystä tulee koordinoida huolella pullonkaulojen tunnistamiseksi ja poistamiseksi.
Euroopan kehittyneimpien logistiikkakeskusten rankingissa Italian keskittymät (Verona 1., Bologna 4., Torino 6., Nola(Napolissa) 7., Parma 8.) ovat kärkisijoilla yhdessä Saksan (GVZ Bremen, Nurnberg, Berlin ja Leipzig) ja Espanjan (Madrid, Barcelona ja Zaragoza) kanssa.
Italiassa on 25 tällaista suurta alueellista logistiikkakeskusta, joista he käyttävät termiä Interporto. Näiden sijainteja on esitetty alla olevassa kartassa. Interportoja on luokiteltu myös niiden volyymien ja palveluiden kattavuuden mukaan. Suomessa useissa esimerkeissä esillä ollut Interporto Bologna kuuluu ykköskastiin, mutta Italiassa tunnistetaan myös sitä pienempiä keskuksia. Lisäksi on muistettava, että logistiikkajärjestelmässä voi paikallisella tasolla olla pienempiäkin yksittäisten toimijoiden ”keskuksia”. Näiden pienempiä yksiköiden liittäminen suurempiin keskuksiin ja siten osaksi koko järjestelmän toimintaa on myös tärkeä tehtävä, jota ei sovi unohtaa. Nämä rahtiliikennekeskukset tuovat sekä tehokkuutta että kilpailukykyä alueelle suojaamalla ympäristöä ja turvaamalla toimintaedellytyksiä.
Italian logistiikkakeskittymien yhteistyöorganisaatio UIR (Unione Interporto Riuniti) pyrkii yhdistämään toimintoja ja edistämään intermodaalikuljetusten hyödyntämistä toimialan kehittämiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Italian logistiikkakeskusten järjestöön kuuluvat keskittymät.
Sisämaan satamien logistiikkakeskusten lisäksi Italialla on luonnollisesti runsaasti satamia Välimerellä, ja nämä käyvät kovaa kilpailua Ranskan ja Espanjan satamien kanssa. Oheisessa kuvassa on Interporto Nola, joka on lähellä Napolin kaupunkia. Sitä vastaavien ominaisuuksien voidaan todeta löytyvän pääpiirteissään myös useimmista muista suurista Interportoista. Nolasta on joustavat liitynnät sekä maantien että rautatien kautta muualle Italiaan ja Eurooppaan. Lisäksi se on kytketty Napolin satamaan toimivilla kuljetuskäytävällä.
INTERPORTO NOLA.
Italialaisissa keskuksissa on pääsääntöisesti erinomaiset liikenneyhteydet sekä suoraan moottoriteille että liityntäraide rataverkkoon. Näihin kytkeytyvien varasto- ja materiaalinkäsittelytilojen lisäksi keskittymissä on monipuolisesti muutakin yritysten toimintaedellytyksiä tukevaa liiketoimintaa. Pinta-alaa on tyypillisesti satojatuhansia neliömetrejä. Tästä osa on suoraan nimetty intermodaaliterminaaleja varten. Suurimman osan tilasta vievät kuitenkin varsinaiset varastorakennukset. Interportojen omistus on jakautunut kaupunkien, maakuntahallintojen ja yritysten kesken. Ne palvelevat sekä käyttäjiensä etuja että ovat laajemminkin tukemassa paikallista ja kansallista kilpailukykyä.