Sivu päivitetty / tarkistettu 28.6.2026.
Perinteisen tarvelaskennan (MRP, Materials Requirements Planning) periaate on yksinkertainen ja edelleenkin järkevä: lasketaan yksittäisten materiaalien (raaka-aineet, komponentit, puolivalmisteet jne) tarve kysyntään perustuen, hyödyntäen tuoterakenteita ja varastosaldoja. Käytännössä tarvelaskennassa on yleensä haasteita. Näille haasteille on monia taustasyitä ja ne ilmenevät eri tavoin, esimerkiksi:
- Monitasoisissa tuoterakenteissa todellinen tarve voi käyttäjän näkökulmasta hämärtyä, etenkin jos joka välitasolle on lisätty erilaisia optimointi-, yhdistely-, eräkoko- ja muita vastavia sääntöjä. Kun käyttäjän näkökulmasta systeemi käyttäytyy epäloogisesti, se on omiaan rapauttamaan luottamusta järjestelmään.
- Tarvelaskennassa(kin) pätee ”roskaa sisään, roskaa ulos” -periaate. Jos lähtötiedot ovat virheellisiä, etenkin jos tuoterakenteissa ja varastosaldoissa on vakavia puutteita, ei laskennan tuloskaan ole oikein.
- Monitasoiset tuoterakenteet aiheuttavat myös hitautta läpimenoaikaan, kun jokaiselle tasolle on määriteltävä läpäisyaika johon usein lisätään varmuusaikaa. Tämä voi myös johtaa ei-toivottuun työntöohjaukseen.
- Jos laskennan perustana oleva kysyntä on ennustettua kysyntää, ei todellisia tilauksia, ja ennustetarkkuus on huono, laskenta voi lähteä heilahtelemaan kun ennusteita korjataan. Laskenta voi siis lisätä niin sanottua piiskanisku-, eli bullwhip-ilmiötä.
Perinteinen tarvelaskenta käsittelee varastoja (jotka ovat olennainen osa laskennan lähtötietoja ja koko ohjausta) myös tavallaan seurauksena, ei aktiivisesti ohjattavana suureena.
MRP:tä täydentämään on ehdotettu ominaisuus, jossa kysynnän periytyminen tiukasti tuoterakenteen mukaisesti ylhäältä alas asti purettaisiin (”decoupling”) strategisesti valituista puskurivarastoista. Näitä puskurivarastoja täydennettäisiin todellisen kulutuksen mukaisesti annettujen tavoitearvojen mukaisesti: onko varastoa liian vähän, sopivasti vai liikaa. Tuoterakenteessa alempana sijaitsevien nimikkeiden täydennys laukaistaan näiden rajojen, ei laskennallisen, ennusteeseen perustuvan tarpeen mukaan.
Ohjaustavalla sanotaan olevan eri lähteistä aiheutuvaa huojuntaa hillitsevä vaikutus. Tämä perustuu siihen, että laskennan perustana olevana kysyntänä käytetäänkin todellista kulutusta (eli mennyttä käyttöä), ei ennustettua tulevaa kysyntää, jolloin materiaalivirta parhaimmillaan voidaan saada paremmin synkronoitua todelliseen kysyntään.
Tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä Demand Driven MRP eli DDMRP. Toiminnallisuus on jo löydettävissä muutamissa moderneissa toiminnanohjausjärjestelmässä. Alla olevassa kuvassa on tuoterakenteen avulla hahmoteltu DDMRP:n logiikkaa
DDMRP:tä toteutettaessa määritellään mitkä olisivat strategisia varasto-pisteitä, määritellään näille profiilit ja tavoitetasot. Järjestelmä voi myös dynaamisesti päivittää varaston tavoitetasoja. Pyrkimys on siis valmistaa ja ostaa mahdollisimman hyvin todellisen kysynnän / todellisen tarpeen mukaan sitä mukaa kun kysyntä varmistuu, ja visualisoida tilanne.