Yksittäinen matkarahtaus hinnoitellaan yleensä tonniperusteisesti. Kustannusten kohdistaminen riippuu sovitusta kauppaehdosta.
- Kun lastinmyyjä on rahtaajana, on yleensä kyseessä CIF- tai CFR-kauppaehdoin tehty sopimus. Tällöin myyjä vastaa kuljetuskustannuksista tiettyyn satamaan lastivakuutuksen kera tai ilman.
- Toisessa yleisessä tapauksessa on kyse FOB- tai FAS-kaupasta, jolloin myyjä toimittaa lastin alukseen tai laiturille aluksen viereen. Muut kustannukset maksaa lastinostaja, joka toimii myös rahtaajana.
Rahdinmaksajasta riippumatta varustamo hinnoittelee rahdin kulloisenkin markkinatilanteen mukaan. Taso riippuu päivittäisestä markkinatilanteesta alueella, ja sitä ohjaa tonniston kysynnän ja tarjonnan tasapaino eli käytännössä sen puute. Rahti sisältää kaikki laivan kustannukset satamakäynnit mukaan lukien, ellei toisin sovita.
Varustamon kustannuslaskenta perustuu kulujen lisäksi matkan pituuteen ja ajankäyttöön.
- Lastaukseen ja purkaukseen kuluva arvioitu aika, sen laskutapa ja korvaus ajan alittamisesta tai ylittämisestä sovitaan rahtaussopimuksessa. Mikäli aika alittuu, varustamo korvaa erotuksen rahdinantajalle, ja ajan ylittyessä korvauksen saa vastaavasti varustamo.
- Lastinkäsittelyn kustannukset satamassa ovat laivaajan kustannuksia, mutta esimerkiksi laivan nostureiden käytöstä voidaan sopia varustamon kanssa.
- Mikäli kuljetustarpeen ajankohta on tiedossa hyvissä ajoin, rahtitaso voidaan lukita johdannaismarkkinoilla.
Mikäli kyse on suuremmasta kuljetustarpeesta, voi harkita aluksen rahtaamista peräkkäisille matkoille. Kannattaa kuitenkin selvittää, voiko halutun määrän kuljettaa kerralla, koska suuremmalla laivalla tonnirahti on edullisempi. Suuruuden ekonomia toimii kuivien irtolastien laivauksissa.
Saattaa kuitenkin olla, että satamaan ei voi kerralla toimittaa koko erää, koska sataman lastinkäsittelykyky ei riitä tai väylä ei ole riittävän syvä suuremmalle laivalle. Väylärajoitusten takia taloudellisin vaihtoehto voi olla, että lastataan suurin osa lastista laiturissa mahdollisimman suureen laivaan ja väylän maksimisyväyteen. Tämän jälkeen alus siirtyy joko ankkuriin tai muuhun sopivaan paikkaan, jonne loput lastista kuljetetaan pienemmällä aluksella ja siirretään odottavaan alukseen. Menetelmä toimii myös toisin päin silloin, kun aluksen lastista täytyy purkaa osa, jotta aluksen syväys vastaa satamaan johtavan väylän vaatimuksia. Operaatio edellyttää erityisosaamista alusten miehistöiltä ja lisäksi joitain erityisvälineitä. Tässä tilanteessa voi olla tarkoituksenmukaista kuljettaa kokonaismäärä useammassa peräkkäisessä erässä.
Sivu päivitetty / tarkistettu 27.9.2024.