Arvonlisävero ja tullaus

Tullauksella tarkoitetaan toimintaa, joka on osasuoritus tuotaessa tavaraa kolmansista maista tahi vietäessä tavaroita niihin. Viennin osalta tilanne on arvonlisäverotuksen osalta yksinkertainen: vientitullaaminen eli tavaran vientiselvittäminen kolmanteen maahan on arvonlisäverotonta. Palvelun laskuttajalla tulee kuitenkin olla näyttö siitä, että se liittyy toimittamiseen kolmanteen maahan. Myös vientiin kolmansiin maihin liittyvät alihankkijoiden palvelut voidaan laskuttaa toimeksiantajalta ilman Suomen arvonlisäveroa. Alihankkijaltakin voi vaatia verottoman laskun edellyttäen, että kyseinen alihankkija saa todisteen siitä, että suoritus liittyi välittömästi toimitukseen kolmanteen maahan.

Tällaisia alihankintapalveluja voivat olla mm:

  • kotimaan noutokuljetus
  • Suomessa tapahtuva lastaus-, välilastaus tai muu sen kaltainen tavaran käsittelypalvelu

Tuonnissa kolmansista maista tulee huomioida arvonlisäverolain 91 §: Tuontitavaran tullausilmoituksen veronperusteeseen sisällytetään tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut maahantuontiin liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka. Saman lain toinen momentti jatkaa: Jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen Yhteisön alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, kustannukset sisällytetään kuitenkin veron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tullausarvo (arvo, josta maksetaan tuontitulli) on arvo ensimmäisessä yhteisön saapumispaikassa, mutta arvonlisäverotusarvoon tulee sisällyttää kaikki tiedossa olevat kustannukset viimeisimpään Euroopan unionissa olevaan määräpaikkaan saakka.

Maahantuontihetkellä tieto toimitusosoitteesta on olemassa, jolloin kyseisen arvonlisäverolain pykälän nojalla kaikki kustannukset aina kyseiseen toimitusosoitteeseen saakka tulee arvonlisäverottaa tullausilmoituksella, jolloin ne ovat arvonlisäverottomia kyseisen palvelun tarjoajan laskulla. Poikkeuksen muodostaa vain mahdollisista veroista kannettava maksupalvelukorvaus, joka on laskettavissa vasta tullauksen jälkeen, jolloin se arvonlisäverotetaan palvelun tarjoajan laskulla.

Mikäli suoritettuun tuontitullaukseen jostain syystä jälkeenpäin tehdään oikaisu, valitus tai muuten haetaan veroja takaisin, on syytä huomioida arvonlisäverolain 100 §, joka kieltää palauttamasta mahdollista arvonlisävero-osuutta, mikäli ilmoitetulla maahantuojalla on ollut siihen arvonlisäverolain mukainen ostovähennysoikeus. Poikkeustilanteissa tullilaitos saattaa suostua palauttamaan merkittävästi liikaa kannettua arvonlisäveroa, mutta verotilin käyttöönoton jälkeen poikkeustilanteet ovat entistäkin harvinaisempia.

Poikkeukset arvonlisäverolain 100 §:n soveltamisesta

Passituksesta vastaavalle huolitsijalle määrätään tullipassituksen päättämättömyyden johdosta veroja maksuun ml. arvonlisävero. Voimassa olevien tulkintojen mukaan tällainen maksuunpantu arvonlisävero ei ole huolintaliikkeelle ostovähennyskelpoinen, koska kyseessä ei ollut tämän omistama tavara. Mikäli tällaisessa tilanteessa saadaan toissijainen näyttö siitä, että tavara on kuitenkin asianmukaisesti esitetty tullille ja veroja haetaan takaisin, niin myös maksuunpantu arvonlisävero palautetaan. Edellä alussa mainittuun huolintaliikkeen saamaan päättämättömän tullipassituksen ostovähennyskelvottomuuteen saattoi tulla keväällä 2014 merkittävä muutos: Jo lainvoimaisen suomalaisen arvonlisäveroennakkotiedon mukaan katsottiin huolitsijalla olleen ostovähennysoikeus tilanteessa, jolloin passitustavaraa oli varastettu kulkuneuvosta tavaran ollessa passitustilassa.

Tältä osin tilanne toivottavasti on muuttumassa, sillä yhden vuoden 2014 alkupuolella annetun arvonlisäverottajan ennakkotiedon, josta verottajan asiamies ei ole valittanut, huolitsijalle on myönnetty alv:n ostovähennysoikeus vaikkei tämä ollutkaan kyseisen tavaran omistaja. Ennakkotiedon mukaan kyseinen tapahtuma liittyi huolintaliikkeen verolliseen toimintaan ja näin ollen katsottiin ostovähennysoikeuden olleen olemassa. Tätä kirjoitettaessa 2.1.2016 verottajan kanta on, että kyseessä oli yksittäistulkinta eikä sitä voisi laajemmin soveltaa. Tästäkin lienee valituksia vireillä.

Tuontitullaus on suoritettu virheellisen tavaranhaltijan nimissä, siis toisen yrityksen, joka mitenkään ei ollut kaupan osapuoli. Muutettaessa hakemusteitse (voi olla ongelmallistakin) tuontitullaus toisen tavarat omistaneen yrityksen nimiin myös väärän yrityksen nimissä maksettu arvonlisävero voidaan palauttaa.

Tullauksessa tehdään merkittävän suuri arvovirhe, joka aiheuttaa tilanteen, jossa normaalin liiketoiminnan puitteissa ostovähennyksen tekeminen ei esim. kokonaisen kirjanpitovuoden kuluessa ole mahdollista. Tullilaitoksella on oikeus käyttää harkintavaltaa ja oikaista tullausta vastaavasti. Mikäli maksua ei ole ehditty suorittaa, poiston tekeminen on kaikkein helpointa. Kannattaa myös tiedostaa, että ns. poiston tekemisen määräaika on varsin lyhyt, keskimäärin vain kaksi viikkoa luovutusviikon päättymisestä. Tullilaskujen maksamisen apuna käytettävää maksuerittelyä tullilaitos ei korjaa, vaan sitä tulee vastaavasti muuttaa siten, kuin tullilaitos on tullauspäätöksiä/tullilaskuja pikaoikaissut. Pikaoikaisu saattaa onnistua tullilaitoksen harkinnan mukaan seuraavissa tilanteissa (edellyttää yksiselitteisyyttä):

  • väärä valuuttalaji
  • virheellinen edustuksen muoto
  • tavaranhaltijavirhe
  • väärä arvonlisäveroperuste
  • etuuskohteluvirhe (etuuskohteluun oikeuttava asianmukainen alkuperäselvitys oli käytettävissä jo tullaustilanteessa )
  • kaksinkertainen tullaus samasta tavaraerästä

Huolinnan ja kuljetuksen ongelmatilanteita arvonlisäverotuksen osalta

Käsite ”välitön” liittyminen yhteisökuljetukseen on aina jonkinlainen tulkintatilanne. Jos koko tapahtumaketju on jatkuva, yhtämittainen, välittömyys on selvä. Erään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan (18.3.2004/Taltio 637) satamassa tapahtunut tietyn pituinen varastointi Suomessa odottamassa jatkokuljetusta ei ollut enää kuljetukseen liittyvää varastointia, vaan välivarastointia, josta oli veloitettava arvonlisäveroa varastointiajan kestosta riippumatta. Varastointia ei voitu katsoa myöskään arvonlisäverolain 71 §:n 3. kohdassa mainituiksi lastin välittömiksi tarpeiksi. Vaikka päätösyhteenvedossa ei sanallisesti oteta kantaa tavaraerän tulliasemaan, voitaneen olettaa, ettei kyseessä ollut tullaamaton tavara eikä myöskään jo vientimenettelyyn asetettu erä.

Suomen satamien tavaramaksut ja mm. eri maiden tieverot

Suomen satamien satamamaksut ovat verottomia satamien laskuilla tulkittuina kansainvälisen meriliikenteen välittömäksi tarpeeksi. Kuitenkin kuljetus- ja/tai huolintaliikkeen laskuilla nämä muodostuvat osaksi myytyä palvelua ja ne käsitellään samojen arvonlisäverosäännösten mukaan kuin muutkin myydyn palvelun osatekijät.

Sama koskee myös mm. eri maissa käyttöönotettuja tieveroja, vaikka ne ovat verottajan laskulla kuljetusliikkeelle veroja, ne ovat kuljetusliikkeen laskulla osa tämän myymää palvelua.