Vastuullisen toimintakulttuurin toteuttaminen on haasteellista erityisesti silloin, kun toimitusketjuun kuuluu jopa satojatuhansia toimijoita. Yhteisten toimintamallien onkin aluksi keskityttävä ketjujen kannalta kaikkein keskeisimpiin asioihin. Usein yritykset aloittavat yhteisen toimintamallin toteuttamisen kertomalla toimintakulttuuristaan muille yhteistyökumppaneilleen.
Hyvin monet suomalaisyritykset ovat jo ottaneet käyttöön eettisen ohjeiston (Code of Conduct, Code of Ethics), jonka kautta yritykset linjaavat vastuullisen toimintansa periaatteet. Yleensä eettinen ohjeisto liitetään kauppasopimukseen. Eettisen ohjeiston on pystyttävä ohjaamaan toimintaa kaikenlaisia toimintaympäristöissä.
Jos toimittajalta edellytetään eettistä ohjeistoa, on luonnollista että myös sen noudattamista valvotaan ja mitataan. Valvonta hoidetaan yleensä toimittaja-auditoinnin yhteydessä. Aina tapaamista yritykseen ei kuitenkaan ole helppo järjestää, ja yritykset saattavat todellisuudessa toimia ihan eri lailla kuin osto-organisaatiolle näytetään. Kansainvälisesti tunnettuja ja vakiintuneita ovat taloudellista suorituskykyä ja ympäristöasioita kuvaavat tunnusluvut. Ympäristöasioiden mittareina käytetään esimerkiksi päästöjä ja jätteitä sekä energian ja raaka-aineiden kulutusta.
Ohjeet, suositukset ja lainsäädäntö
Vastuullista yritystoimintaa koskevat lukuisat ohjeet, suositukset ja lainsäädäntö. Keskeisiä ovat muiden muassa osakeyhtiö- ja arvopaperi-, markkina-, kirjanpito- ja vero-, tietosuoja-, tuoteturvallisuus- ja kuluttajansuoja- ja ympäristölainsäädännöt. Lisäksi on huomioitava muun muassa tasa-arvo- ja vahingonkorvauslaki. Lakien lisäksi kannattaa perehtyä OECD:n suosituksiin ja ohjeisiin, YK:n sopimuksiin, julistuksiin ja aloitteisiin. Elinkeinoelämän periaatteita ja aineistoa ovat luoneet muun muassa toimialajärjestöt ja kauppakamarit.
Vastuullisuuden toteuttaminen
Lukuisat suomalaiset suuryritykset korostavat vastuullisuutta liiketoiminnassaan. Yritykset valvovat käyttämiensä materiaalien ja raaka-aineiden laatua, alkuperää ja hankintaketjun vastuullisuutta osana yritysvastuutyötä. Raaka-aine- ja palveluntoimittajien kanssa on usein tehty hankintasopimukset, joissa on määritelty laatuvaatimukset ostettaville raaka-aineille, tuotteille ja palveluille. Sopimus toimittajien käyttö mahdollistaa muun muassa raaka-aineiden jäljitettävyyden.
Vastuullisuutta toteutetaan myös toimittajien valinta- ja seurantaprosessien avulla. Toimittajia valittaessa halutaan noudattaa tasapuolisuuden ja puolueettomuuden periaatetta. Yritysten tavoitteena on yleensä pitkäaikainen yhteistyö, ja avaintoimittajien kanssa pyritään mahdollisimman avoimeen toimintaan. Toimittajaa valittaessa vastuulliset yritykset tarkistavat sen strategisen sopivuuden sekä palveluvalikoiman ja tuotteiden laadun lisäksi ympäristö- ja yhteiskuntavastuutoimintaan liittyvät asiat. Toimittajien on sitouduttava noudattamaan toimintaohjeessa määritettyjä periaatteita, niiden on tunnettava yhtiön työterveys- ja turvallisuusvaatimukset ja ohjeet ja noudatettava niitä silloin kun ne toimivat asiakkaansa toimipaikoissa.
Toimittajia voidaan kannustaa käyttämään hallintajärjestelmiä, kuten ISO 9001-, ISO 14001- ja OHSAS 18001 -standardeja sekä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja käytäntöjä ympäristökuormituksen, työtapaturmien ja terveysriskien vähentämiseksi.
Sosiaalisen vastuun minimivaatimuksista
Sosiaalisen vastuun minimivaatimukset voivat perustua Kansainvälisessä Työjärjestössä (ILO) hyväksyttyihin työelämän perusoikeuksiin sekä YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja lasten oikeuksien julistukseen. Tavarantoimittajilta saatetaan edellyttää esimerkiksi seuraavien vastuullisuuden periaatteiden ja toimintatapojen noudattamista, dokumentointia ja avointa tiedottamista:
- Tuotannon on täytettävä EU:n tai kansallisen ympäristölainsäädännön vaatimukset.
- Toimittaja on sitoutunut ympäristöasioiden jatkuvaan parantamiseen.
- Toimittajalla on oltava jäljitettävyysjärjestelmä ja riskinarviointiin perustuva omavalvontaohjelma.
- Asiakkaalla tai kolmannella osapuolella on oikeus auditoida toimittaja.
Pk-yritysten yhteiskuntavastuuseen tulisi kiinnittää lisää huomiota. Vastuullisen yritystoiminnan toteutuminen vaatii koko jakeluketjun, myös pienten yritysten, osallistumista. Hyvin monet pk-yritykset toimivat suuryrityksen alihankkijana tai osana laajaa hankintaketjua. Suuryritykset vaativatkin alihankkijoiltaan aiempaa enemmän tietoa tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta. Myös rahoitus- ja vakuutussektorit ovat kiinnostuneita rahoituskohteidensa, kuten pk-yritysten, toiminnasta ja riskeistä. Iso asiakas tai rahoittaja voi tulevaisuudessa edellyttää alihankkijaltaan nykyistä laajempaa raportointia, mikä voi olla yrittäjälle työläs tehtävä.
Logistiikkaketjujen toimintaa kehitetään eettisten periaatteiden mukaisesti. Vastuullisuuttaan korostavien yritysten on välttämätöntä pyrkiä vähentämään logistiikkaketjussa sattuvia onnettomuuksia ja vahinkoja. Esimerkiksi kuljetusonnettomuus voi merkittävästi heikentää yrityskuvaa esimerkiksi jos onnettomuuteen joutuneen kuljetusliikkeen logo näkyy onnettomuutta käsittelevissä uutisjutuissa. Taloudellisten menetysten merkitys etenkin julkisuuteen päässeissä tapauksissa voikin olla varsin pieni yritysten brändimielikuvan rinnalla. Koska yhteiskuntavastuu vaikuttaa yrityskuvaan, on vastuullisuus myös maineriskin hallintaa. Hyvästä yhteiskuntavastuun hallinnasta voi saada kilpailuetua.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry, Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ry ja Logistiikkayritysten Liitto ry. Ohjeilla vahvistetaan lakien, sopimusten ja hyvin liiketapojen noudattamista logistiikkaketjuissa ja kannustetaan toimimaan reilun pelin hengessä. Lisäksi kuljetusverkoston eettisillä ohjeilla halutaan tukea verkostoitumista. Kuljetusverkostotoiminnan kulmakiviä ovat keskinäinen kunnioitus, avoimuus ja kitkaton tiedonkulku.