Tuontitullaus

Euroopan unionin tullitoimintaa koskevat säädökset ovat pääosin sen neuvoston ja komission antamia asetuksia, joten ne ovat lain tasoisia säädöksiä ja siten voimassa sellaisenaan Suomessakin. Yhteisölainsäädännössä määrätään mm. tullitariffista ja -nimikkeistöstä, tullittomuudesta sekä tullimenettelyistä.

Tulliselvityksen perustana on yhteisössä tavaranhaltijan ilmoittamisvelvollisuus. Tuon velvollisuuden täyttäminen on säädelty huomattavan yksityiskohtaisesti.
Yhteisön tullilainsäädäntö koskee vain tullia. Esimerkiksi arvonlisä-, auto- ja valmisteverotuksen säädöksiä sovelletaan myös tavaran tuonnissa ja viennissä.

Tullausarvo

Tuontitavaran tullausarvona käytetään CIP-arvoa. Tavaran arvoon lisätään ulkomaiset huolintakulut, ulkomaan rahti ja todelliset vakuutusmaksut.

Rahtia lasketaan tullausarvoon siihen asti, kun lähetys saapuu ensimmäisen kerran yhteisön alueelle. Tämä edellyttää kuitenkin, että rahti on selvästi hinnasta erotettavissa. Jos on valittu toimituslauseke, jossa rahti sisältyy kauppa-arvoon, voidaan yhteisön sisällä kuljetetun rahdin osuus vähentää vain, jos tulliviranomaisille voidaan todistaa, että vapaasti yhteisön rajalla -hinta on alhaisempi kuin yhtenäinen hinta vapaasti toimitettuna määräpaikkaan. Samoin pitää kyetä esittämään kuljetusasiakirja, jossa yhteisön ensimmäinen saapumispaikka todistetaan.

Esimerkiksi meritse, vaikkapa Hampurin kautta, saapuneiden lähetysten osalta tulisi voida esittää vahvistus siitä, että lähetys on jälleenlaivattu Hampurissa. Varustamoilla on hallussaan konossementtikappaleet, joissa on jälleenlaivaussataman vahvistus jälleenlaivaukselle. On tietenkin huomioitava yhteisön alueella tapahtuvan kuljetuksen arvo – jos sen vaikutus lopullisessa verotuksessa on hyvin pieni, ei kannattane nähdä vaivaa em. asioiden todistamiseksi.

Postitse kuljetettujen lähetysten tullausarvoon on sisällytettävä määräpaikkaan saakka kannettavat postimaksut. Lentokuljetusten osalta rahtiosuuden vähentäminen tapahtuu erillisen taulukon mukaisesti. Muuntokursseina käytetään Tullihallituksen kuukausittain julkaisemaa tullauksissa käytettäviä ulkomaanvaluutan kursseja (helpoiten voimassa olevat tullitoiminnan valuutanmuuntokurssit tarkistaa tullilaitoksen Internet-sivuilta). Maahantuodun tavaran tullausarvoa määritettäessä sovelletaan pääsäännön mukaan kalenterikuukauden ajan edellisen kalenterikuukauden toiseksi viimeisen keskiviikon kurssia.

Tullausarvo perustuu kahden toisistaan riippumattoman osapuolen väliseen myyntihintaan, jota oikaistaan CIP-tasolle pääsemisen mukaiseksi lisäyksin tai vähennyksin. Etuyhteys osapuolten välillä on seuraavissa tapauksissa:

  • he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä
  • he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita
  • toinen on toisen palveluksessa
  • toinen suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia toisen liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista
  • toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti
  • kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti
  • he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti
  • he ovat saman perheen jäseniä. Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä, jos heidän suhteensa on joku seuraavista:
    • aviopuolisot
    • vanhempi ja lapsi
    • sisarukset, myös puolisisarukset
    • isovanhempi ja lapsenlapsi
    • setä, eno, täti, sisaren tai veljen lapsi
    • appivanhempi ja vävy tai miniä
    • langokset, kälyt tai lanko ja käly

Mikäli todettu etuyhteys ei vaikuta hintaan, se voidaan hyväksyä tullausarvon perustaksi. Mikäli etuyhteys vaikuttaa hintaan tai mikäli käytettävissä ei ole kauppa-arvoa eli myyntihintaa, arvoa on oikaistava etuyhteyden mukaisella määrällä tai käytettävä ns. toissijaisia arvonmääritysmenetelmiä, jotka ovat:

  • samanlaisen tavaran arvo, tavara on tuotettu samassa maassa ja joka on samanlainen kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa pieniä eroja huomioimatta (pieni ero voi olla esim. väritys tai kätisyys)
  • vastaavan tavaran arvo, tavara on tuotettu samassa maassa ja joka on lähes samanlainen ja kaupallisesti vaihdettavissa, ja jonka laatu, merkki ja maine ovat vastaavia
  • laskujohtoinen arvo, joka johdetaan laskennallisesti maahantuodun, samanlaisen tai vastaavan tavaran sisämarkkinahinnasta
  • laskennallinen arvo, joka perustuu samanlaisen tavaran tuotantokustannuksiin huomioiden normaalit yleiskustannukset ja katteet
  • sovellettu tullausarvo perustuen kaikkiin edellä mainittuihin menetelmiin mahdollisimman oikean lopputuloksen löytämiseksi

Näitä määritysmenetelmiä on käytettävä juuri tässä järjestyksessä ainoana poikkeuksena se, että tavaranhaltijan vaatimuksesta laskennallista arvoa voidaan soveltaa ennen laskujohteista arvoa.

Määrätyin edellytyksin ja tulliviranomaisen luvalla voidaan tullausarvon perustana käyttää ns. ensimmäistä myyntihintaa Euroopan unioniin ketjukauppojen ollessa kyseessä. Menetelmä aiheuttaa kuitenkin eroavaisuuksia eri EU-maiden välisissä arvotilanteissa ja saattaa olla, että mm. EU:n toimijan veloittama royalty jää tullausarvon ulkopuolelle. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen uusimistyön (2013–2014) aikana on mietitty tullausarvoa ketjutettujen kauppojen osalta eli tuleeko tullausarvo perustaa ensimmäiseen hintaan, jolla tavara myydään Unioniin vai viimeiseen. Näyttää siltä, että nykyinen eli vanha tulkinta jäisi ennalleen, jolloin yleensä ensimmäinen hinta olisi pätevä.

Arvonlisäveron perusteet tuontitullauksessa

Alv:n perusteet tuontitullauksessa eroavat tullausarvoista. Alv:n perusteisiin lasketaan tavaran CIP-arvon lisäksi kaikki EU-alueella (ml. tuontimaassa) tavaraan kohdistuvien huolinta-, terminaali- ja jatkokuljetuskustannusten arvo EU-alueella tiedossa olevaan viimeiseen määräpaikkaan asti.

Arvonlisäverolain 91 §:ssä sanotaan mm: veron perusteeseen on sisällytettävä edellä tarkoitetut liitännäiskustannukset (provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskulut) myös silloin, kun ne johtuvat kuljetuksesta toiseen yhteisössä sijaitsevaan määräpaikkaan, jos tämä paikka on tiedossa silloin, kun verotettava tapahtuma toteutuu. Alv-perusteisiin tullausarvoilmoituksiin ei lasketa kannettavia muita veroja. Ne lasketaan alv-arvoon vasta tullausilmoituksella.

Tullausarvoilmoituslomake

Tullausarvoilmoitus annetaan vahvistetulla lomakkeella C.V.1 (PDF), joka on kaksiosainen. Päällisosalla ilmoitetaan sekä tullausarvo ja alv:n perusteet että mm. ostajan ja myyjän väliseen etuyhteyteen liittyvät asiat. Jatkolehdellä ilmoitetaan tullinimikekohtaisesti tullausarvolaskelma. Jatkolehdellä on kolme saraketta nimikkeille. Jos tullinimikkeitä on esimerkiksi yhdeksän, tarvitaan kolme jatkolehteä.

Tullausarvoilmoituslomaketta tarvitaan nykyisin Suomessa erittäin harvoin, se ei ole tarpeen:

  • tehtäessä tullaus sähköisesti
  • arvon ollessa enintään 10.000 euroa
  • jos tavarasta ei mene tullia

Laskentaesimerkit

Tullausarvo
Kauppa-arvo 100.000,-
Ulkomaiset huolintakulut 2.000,-
Rahtikulut EU:n rajalle 5.000,-
Tavaravakuutus 321,-
107.321,-josta kannetaan tulli
Arvonlisäveron perusteet
Kauppa-arvo 100.000,-
Ulkomaiset huolintakulut 2.000,-
Rahtikulut EU:n rajalle 5.000.-
Rahtikulut Rotterdam – Rovaniemi 3.000.-
Tavaravakuutus 327,-
Terminaalikulut Suomessa 600,-
Huolintapalkkio 300,-
Kannettava tulli 10.327,-
121.554,-josta kannetaan alv 24 % (alv 2014)

Huolintalaskussa ei edellä mainittujen palveluiden osalta enää kanneta arvonlisäveroa.
Kuitenkin sellaiset kuluerät, joiden laskeminen tullausta tehtäessä on mahdotonta, arvonlisäverotetaan palvelun suorittajan laskulla. Tällainen kustannus voi olla esimerkiksi huolintaliikkeen veloittama maksupalvelukorvaus, joka on riippuvainen vahvistetun tullaushetken veroista.

Etuuskohtelu tuonnissa

Tullietuuskohtelun (preferenssikohtelun) saaminen tuonnissa edellyttää, että:

  • alkuperämaan tai -ryhmän kanssa on olemassa tullietuussopimus tai vastaava järjestely
  • tuontitavara kuuluu ao. sopimuksen tuotekatteeseen
  • tavara on sopimuksen mukainen alkuperätuote
  • tavaralle esitetään muodollisesti oikea alkuperäselvitys
  • lähetyssääntöä on noudatettu

Erilaisia edullisempaan tullikohteluun oikeuttavia sopimuksia on niin suuri määrä, ettei kannettavia tullimääriä tullitariffista enää suoraan löydä. Helpoiten kannettavat tullit löytyvät Brysselin TARIC-tietokannasta syöttämällä nimikkeen lisäksi alkuperämaa, jolloin järjestelmä kertoo mahdollisen etuustullinkin ja myös mahdolliset rajoitukset.

Tuontikiintiöt

Tuontikiintiöjärjestelmällä tarkoitetaan rajoitusta, joka perustuu arvon tai paljouden mukaiseen määrään. Kiintiöjärjestelmä jakautuu etu- ja rajoituskiintiöihin. Etukiintiöiden alaisia tuotteita voi tuoda kiintiöiden puitteissa alennetuin tullein ja jopa tulleitta, kun taas rajoituskiintiöillä rajataan tiukasti esim. ns. halpatuontia.

Tuontikiintiöt määritellään kunkin jäsenmaan aikaisemman vuoden tuontimäärien mukaan, mutta etukiintiöt jaetaan kuitenkin yhteisestä pussista – kaikkien jäsenmaiden tuojille tuontijärjestyksessä.

Etukiintiöitä ovat:

1.Tariffikiintiö, jota anotaan tullilta tavaran vapaaseen liikkeeseen pyytämisen yhteydessä, jolloin vain tietty määrä voidaan tuoda tulliedulla.

Alkuperäselvitys on esitettävä näissä tapauksissa tullille jo tavaroiden luovutusta haettaessa, jos se tapahtuu ennen täydellisen tullausilmoituksen antamista. Tulli on konekielisessä yhteydessä Brysselin tiedostoihin, joista saadaan tieto siitä, onko kiintiössä tilaa. Jos on, merkitään ko. tuontilähetykselle sen osuus kiintiöstä. Kun tariffikiintiö täyttyy, voidaan tavaraa tuoda maahan edelleen, mutta niiden osalta kannetaan yleinen tulli.
Tämän kiintiön osalta on siis huomioitava, että tulliedun saamisesta ei ole etukäteen varmuutta. Ei siis tule hinnoitella tuotetta etukäteen alennetun tullinkannon mukaan.

2. Tuontikatto, plafondi
Tämä kiintiö on auki ja siihen kohdistetut tavarat saavat tulliedun automaattisesti, kunnes jäsenvaltiot yhteisesti päättävät tai on päätetty jo, että tuontikatto suljetaan. Tähän kiintiökäytäntöön kohdennetaan tuotteita, joiden tuonti ei sanottavasti uhkaa yhteisön alueella tapahtuvaa valmistusta ja joiden myyntimaat ovat pääsääntöisesti kehitysmaita sekä vähiten kehittyneitä kehitysmaita. Kun kiintiö on suljettu, saa tavaroita edelleen tuoda, mutta niistä kannetaan yleinen tulli.

Rajoituskiintiöt jaetaan kansallisesti. Tullihallitus ilmoittaa tiedotuksissaan avatuista kiintiöistä ja siitä ajasta, jonka puitteissa hakemukset on jätettävä. Rajoituskiintiötä haettaessa on usein esitettävä lähtömaan vientilisenssi. Rajoituskiintiöön liittyy elintarvikkeiden osalta usein tuontilupa ja muiden tavararyhmien osalta tuontilisenssi ja/tai alkuperätodistus. Suomen tulliviranomaiset toimittavat Suomen kiintiöiden täyttymisestä tiedot Brysseliin. Kun rajoituskiintiö täyttyy, astuu voimaan tuontikielto.

Tullisuspensiot

Tullisuspensiolla tarkoitetaan EU:n hakemuksesta määräajaksi myöntämää tullittomuutta tai alennettua tullia valmistukseen käytettäville raaka-aineille ja puolivalmisteille. Tullisuspensiot myönnetään pääsääntöisesti kalenterivuodeksi kerrallaan. Suspensioiden uudistaminen ei ole automaattista, vaan suspensiot tulee aina hakea uudestaan. Tullisuspensio (Autonomic Tariff Suspension) myönnetään vain panostuotteille – eli teollisuuden raaka-aineille, puolivalmisteille ja vain poikkeuksellisesti tullisuspensio voidaan myöntää valmistuksessa käytettäville laitteille, ei kuitenkaan tuotantolaitteistoille ja niiden osille.

Myöntämisen edellytyksenä on, että

  • kyseessä olevaa tavaraa tai sitä vastaavaa tai korvaavaa ei ole yhteisön alueella ollenkaan tai sen saanti on riittämätöntä, valmistamattomuus tai riittämätön valmistus osoitettava esim. tarjouspyynnöin ja niihin saaduin vastauksin; kaikki EU-maat voivat myös virallisesti vastustaa suspension myöntämistä, jos katsovat riittävää valmistusta olevan.
  • suspensiolla saavutettavan tullinsäästön on oltava vähintään 20.000 euroa.

Suspensiota ei myönnetä, mikäli kyseinen tavara saa tulliedun jo muulla perusteella, esimerkiksi GSP-kohtelun kautta.

Voimassa olevat tullisuspensiot löytyvät tullilaitoksemme Internet-sivujen kautta DDS-kyselyikkunan kautta kohdasta ”Autonomous Tariff Suspensions”. Myönnetty suspensio ei ole hakijakohtainen, kaikki saman tavaran tuojat koko Euroopan unionissa saavat edun hyväkseen. Tosin usein on mahdollista spesifioida tuote teknisesti niin tarkasti, ettei muille edusta ole hyötyä.

Tullisuspensiohakemukset jätetään kahdesti vuodessa. Hakemuksen on oltava perillä komissiossa

  • 15.3. jos halutaan suspensio voimaan seuraavan vuoden alusta
  • 15.9. jos halutaan suspensio voimaan seuraavan vuoden heinäkuun alusta

Suomessa hakemukset jätetään Tullihallitukselle (jättämisen määräaika yleensä noin kuukautta ennen komission määräaikaa), jossa ne esitarkastetaan. Varsinainen hakemus komissiolle tehdään jäsenmaan nimissä. Jäsenmaa voi myös vastustaa hakemusta taloudellisten tariffiasiain ryhmässä. Hakemus tehdään mieluiten englannin kielellä ja lomake löytyy esimerkiksi EU:n virallisen lehden numerosta C 128/25.4.1998. Hakemukset jätetään Suomessa osoitteeseen:

Tulli
Ulkomaankauppaosasto
Nimikkeistö- ja tullietuusyksikkö
PL 512
00101 Helsinki

Muut edellytykset etuuskohtelun saamiseksi

Eräisiin tullietuussopimuksiin tai GSP-kohteluun mahdollisesti liittyviä lisäedellytyksiä tullietuuskohtelun saamiseksi:

  • erityinen laatu- tai aitoustodistus (esim. viinit, muut alkoholijuomat, tupakka, juustot, liha)
  • tuontilupa (perusmaataloustuotteet)
  • viitehinnan noudattaminen (kalat, marjat)