Vaarallisten aineiden luokitusjärjestelmä

Vaarallisten aineiden luokitusjärjestelmä on voimakkaasti uudistunut GHS-järjestelmän kehityksen myötä. Eri kuljetusmuotojen kuljetusmääräyksethän perustuvat YK:n julkaisemiin suosituksiin, niin sanottuun UN Orange Book’iin eli oranssikirjaan. GHS on pantu täytäntöön Euroopassa CLP-kemikaaliasetuksella, joka hyväksyttiin EU:ssa joulukuussa 2008 ja tuli voimaan 20.1.2009.

  • GHS = Globally Harmonised System, yhtenäinen järjestelmä kemikaalien luokitukselle ja merkinnöille
  • UN Orange Book = UN Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations, ns.oranssikirja, YK:n julkaisemat suositukset vaarallisten aineiden kuljetus-määräyksistä eri kuljetusmuodoille
  • CLP = Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures

Vaaralliset aineet jaetaan ominaisuuksiensa perusteella seuraaviin vaarallisuusluokkiin, joita kuljetusmääräyksissä sovelletaan ja joista jokaista vastaa oma vaaralipukkeensa. Vaaralipukkeeseen viitataan kuljetusmääräyksissä suoraan näillä numeroilla:

1 Räjähteet (ja niitä sisältävät esineet ja välineet; alajako ja lipukenumerointi 1.1–1.6, jonka lisäksi luokitukseen liittyy aina yhteensopivuusryhmän kirjain)
2 Kaasut (alajako ominaisuuksien perusteella: 2.1 Palavat kaasut, 2.2 Palamattomat kaasut, 2.3 Myrkylliset kaasut)
3 Palavat nesteet
4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet
4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet
4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet
5.2 Orgaaniset peroksidit
6.1 Myrkylliset aineet
6.2 Tartuntavaaralliset aineet
7 Radioaktiiviset aineet
8 Syövyttävät aineet
9 Muut vaaralliset aineet ja esineet

Yksittäisellä aineella, seoksella, valmisteella tai esineellä voi olla yksi tai useampia vaaraluokkia tai sivuvaaraluokkia, riippuen aineen tai aineseoksen ominaisuuksista.

Eri luokissa jokaisella nimikkeellä eli aineella on oma YK– eli UN-numeronsa. UN-lyhenne on kansainvälinen ja muodostuu sanoista United Nations. Meillä kansallinen lyhenne on ”YK”, Ranskalaiset käyttävät lyhennettä ”ONU” ja ruotsin kielessä käytetään ”FN”, mutta UN on kansainvälisesti käytössä kaikkialla maailmassa ja kaikissa kuljetusmuodoissa ja esiintyy kaikissa kuljetusasiakirjoissa luokitusta ilmoitettaessa.

UN-numero on tavallaan kuin sosiaaliturvatunnus, koska sen perusteella vaarallinen aine tunnistetaan samaksi kaikkien kuljetusmuotojen määräysten aineluetteloissa. Esimerkiksi ”UN1963” on joka kuljetusmuodossa heliumia (jäähdytetty neste) merkitsevä tunniste.

Rakenteeltaan UN-numero on aina nelinumeroinen, jossa myös etunollat ovat merkitseviä; esimerkiksi ”UN0004” on ammoniumpikraatin tunniste kaikissa kuljetusmuodoissa, joten nollatkin pitää siis merkinnässä muistaa aina huomioida ja numeroiden molemmilla puolilla!

Tällä hetkellä varsinaisia UN-numeroita on käytössä numerosta 0004 numeroon 3534 eli yli 3 000 kappaletta ja määrä muuttuu jokaisen uuden UN Orange Bookin version tullessa markkinoille; numeroita poistuu ja uusia tulee.

Pakkausryhmätiedolla hallitaan tavaran vaarallisuusasteen vaikutus pakkaustapaan, erityisesti pakkaustyyppeihin ja -materiaaleihin. Pakkausryhmä annetaan luokkien 3-9 aineille, eikä sitä luokilla 1 ja 2 tunneta, ei määritetä eikä luonnollisesti myöskään dokumentoida. Luokalla 7 pakkausryhmien määritys on IAEA:n määräysten mukainen ja poikkeaa tässä kuvatusta yleisestä jaosta pakkausryhmiin muissa luokissa.

IAEA = International Atomic Energy Agency, kansainvälinen atomienergiajärjestö

Pakkausryhmät yleisellä tasolla ovat roomalaisin tolppanumeroin ilmaistuna:

  • I – erittäin vaarallinen aine
  • II – vaarallinen aine
  • III – vähäistä vaaraa aiheuttava aine

Palavien eli syttyvien aineiden tai lisävaaraltaan sellaisten aineiden kuljetuksissa on tiedettävä myös aineen leimahduspiste, koska se on esim. merikuljetuksen vaarallisen aineen deklaraatiossa ilmoitettava.

Luokituskoodi muodostuu kirjaimista ja numeroista ja kertoo jotain aineen kemiallisista ominaisuuksista. Se löytyy ADR/RID:n aineluettelosta, mutta sitä ei kirjoiteta koskaan kuljetusasiakirjoihin, vaikka joskus tietoa joudutaan kyllä soveltamaan kuljetuksissakin. Tai, siitä saadaan lisätietoa eräiden toimien suorittamista varten.

Ympäristövaarallisten aineiden kuljettamisessa ovat vuosien varrella uusiutuneet merikuljetuksen MP eli Marine Pollutant-määräykset kokonaan ja maantiekuljetuksen määräyksiin on tullut kokonaan uusia määrityskriteereitä.

Luokat ja luokitukset tässä tarkemmin, pääasiassa UN Orange Book’in mukaisesti. Osassa on viittaus ADR-aineluetteloon ja mainittu on myös joitakin esimerkkiaineita.

1. Räjähteet ja niistä valmistetut esineet ja välineet, vaarallisuusluokat eli divisions

1.1 Massaräjähdysvaaralliset räjähteet

  • aine, jossa räjähdys tapahtuu samanaikaisesti koko ainemäärässä
  • ajopanokset, hätämerkinantovälineet, louhintaräjähdysaineet

1.2 Sellaiset sirpalevaaraa aiheuttavat räjähteet, jotka eivät ole massaräjäytysvaarallisia

  • raketit, miinat

1.3 Räjähteet, jotka ovat palovaarallisia ja joista aiheutuu joko vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia, mutta jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia. Aiheuttavat palaessaan huomattavasti säteilylämpöä tai palavat yksitellen aiheuttaen vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa.

  • aikatulilanka, ruuti

1.4 Räjähteet, joiden mahdollinen syttyminen kuljetuksen aikana ei aiheuta olennaista räjähdysvaaraa. Vaikutus rajoittuu pääasiassa pakkaukseen eikä vaarallisia sirpaleita tai heitteitä ole odotettavissa. Ulkopuolinen palo ei saa aiheuttaa kollin koko sisällön välitöntä räjähtämistä.

  • erilaiset pistoolin, kiväärin, haulikon, pulttipistoolin panokset

1.5 Erittäin epäherkät massaräjähdysvaaralliset aineet, joiden syttymismahdollisuus tavallisissa kuljetusolosuhteissa on epätodennäköinen.

1.6 Erittäin epäherkät esineet ja välineet, jotka eivät aiheuta massaräjähdysvaaraa, tahattoman syttymisen todennäköisyys on hyvin vähäinen.

Räjähteillä on lisäksi erityiset yhteensopivuuden kirjaintunnisteet eli Compatibility Groups A-S luokituksessaan ja ne pääpiirteissään merkitsevät seuraavaa:

  • A – Aloiteräjähdysaineet
  • B – Aloiteräjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joita ei ole suojattu kahdella tai useammalla luotettavalla tavalla.
  • C – Ajoaineet ja muut humahtavat (deflagroivat) räjähteet
  • D – Varsinaiset räjähdysaineet, niitä sisältävät esineet tai mustaruuti, ilman sytytintä ja ajopanosta
  • E – Varsinaista räjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joissa on ajopanos, mutta ei sytytintä.
  • F – Varsinaista räjähdysainetta sisältävät esineet tai välineet, joissa on sytytin.
  • G – Pyrotekniset aineet tai niitä sisältävät esineet tai välineet.
  • H – Räjähdysainetta ja valkoista fosforia sisältävät esineet tai välineet.
  • J – Räjähdysainetta ja palavaa nestettä tai palavaa geeliä sisältävät esineet tai välineet
  • K – Räjähdysainetta ja myrkyllistä kemikaalia sisältävät esineet ja välineet
  • L – Räjähteet, jotka sisältävät räjähdettä ja jotka on erityisvaaran takia pidettävä erillään muista räjähteistä.
  • N – Erittäin epäherkkää räjähdettä sisältävät esineet ja välineet
  • S – Räjähteet, jotka ovat sellaisia tai siten pakattuja , että kaikki vaaralliset vaikutukset, jotka aiheutuvat tahattomasta syttymisestä, rajoittuvat kolliin. Sirpalevaikutus vähäinen.

2. Kaasut

Kaasut on jaoteltu pääryhmiin seuraavasti fysikaalisen olomuotonsa perusteella:

  1. Puristetut kaasut, compressed gases
  2. Nesteytetyt kaasut, liquefied gases
  3. Jäähdytetyt, nesteytetyt kaasut, refridgerated liquefied gases
  4. Liuotetut kaasut , dissolved gases
  5. Aerosolipakkaukset ja pienet kaasua sisältävät esineet , aerosols
  6. Muut paineenalaista kaasua sisältävät esineet
  7. Paineettomat kaasut, jotka ovat erityisvaatimusten alaisia (kaasunäytteet)
  8. Paineelliset kemikaalit, paineenalaiset nesteet,tahnat,jauheet

Kuljetuksen kannalta merkitykselliset alaryhmät eli divisions ovat:

2.1 Palavat kaasut eli Flammable gases

  • esim. butaani (UN1011)

2.2 Palamattomat kaasut eli Non-flammable, non-toxic gases

  • esim. argon, puristettu (UN1006), helium, jäähdytetty neste (UN1963)

2.3 Myrkylliset kaasut eli Toxic gases

  • esim. kloori (UN1017)

Huomaa: kaasuilla on ADR:n aineluettelossa ominaisuuksia kuvaavat luokituskoodit, joiden perusteella ne ryhmitellään edellä mainittuihin alaryhmiin: A-tukahduttava, O-hapettava, F-palava, T-myrkyllinen, TF-myrkyllinen, palava, TC-myrkyllinen, syövyttävä, TO-myrkyllinen, hapettava, TFC-myrkyllinen, palava, syövyttävä ja TOC-myrkyllinen, hapettava, syövyttävä.

3. Palavat nesteet

Palavat nesteet jaetaan ADR:n aineluettelossa alaryhmiin luokituskoodinsa ja leimahduspisteensä perusteella. Sieltä ja aineiden ominaisuuksista määräytyy pakkausryhmäksi I, II tai III. Pakkausryhmät tällä perusteella seuraavasti:

Pakkausryhmä Leimahduspiste(suljettu kuppi- eli closed cup -menetelmällä) Kiehumisen alkamispiste
I ≤ 35 °C
I < 23 °C > 35 °C
III ≥ 23 °C ja ≤ 60 °C > 35 °C
  • esim. maalit, ohenteet, liuottimet (UN1963), painovärit (UN1210), kosmetiikka, hajuvedet yms. parfyymituotteet (UN1266), leimahduspiste < 60 °C, suljettu kuppi- eli closed cup-menetelmällä
  • luokituskoodit:
    • F – Palavat nesteet ilman lisävaaraa ja näitä aineita sisältävät esineet
      • F1 – Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on enintään 60 ºC
      • F2 – Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on yli 60 ºC ja joita kuljetetaan tai annetaan kuljetettatavaksi lämmitettyinä vähintään leimahduspistettään vastaaviin lämpötiloihin (kohotetussa lämpötilassa olevat aineet)
    • F3 – Palavia nesteitä sisältävät esineet
    • FT – Palavat nesteet, myrkylliset
      • FT1 – Palavat nesteet, myrkylliset
      • FT2 – Torjunta-aineet
    • FC – Palavat nesteet, syövyttävät
    • FTC – Palavat nesteet, myrkylliset syövyttävät
    • D – Epäherkistetyt nestemäiset räjähdysaineet

4.1. Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet

  • ovat epästabiileja, voivat hajota voimakkaasti lämpöä tuottaen (= eksotermisesti) myös ilman happea
  • voivat olla lisävaaraltaan myrkyllisiä ja/tai lämpötilavalvontaa vaativia, ADR-aineluettelossa löytyvät luokituskoodit:
    • F1 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Orgaaniset
    • F2 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Orgaaniset, sulassa muodossa
    • F3 – Helposti syttyvät kiinteät aineet, ilman lisävaaraa, Epäorgaaniset
    • FO – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Hapettavat
    • FT – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Myrkylliset
      • FT1 – Orgaaniset aineet,myrkylliset
      • FT2 – Epäorgaaniset aineet, myrkylliset
    • FC – Helposti syttyvät kiinteät aineet, Syövyttävät
      • FC1 – Orgaaniset aineet, syövyttävät
      • FC2 – Epäorgaaniset aineet, syövyttävät
    • D – Epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet ilman lisävaaraa
    • DT – Epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet, myrkylliset
    • SR1 – Itsereaktiiviset aineet, eivät vaadi lämpötilavalvontaa
    • SR2 – Itsereaktiiviset aineet, lämpötilavalvottavat
  • ovat usein räjähdysaineiden ”pikkuserkkuja”, eli lähes räjähteitä ominaisuuksiltaan
  • esim. selluloidi paloina (UN2000), kamferi (UN2717), varmuustulitikut (UN1944), heinä tai olki (UN1327)

4.2. Helposti itsestään syttyvät aineet

  • aineen reaktio ilman hapen kanssa voi aiheuttaa itsesyttymisen, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • S – Helposti itsestään syttyvät aineet ilman lisävaaraa:
      • S1 – Orgaaniset nesteet
      • S2 – Orgaaniset kiinteät aineet
      • S3 – Epäorgaaniset nesteet
      • S4 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
      • S5 – Organometalliset aineet
    • SW – Helposti itsestään syttyvät aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • SO – Helposti itsestään syttyvät aineet, hapettavat
    • ST – Helposti itsestään syttyvät aineet, myrkylliset
      • ST1 – Orgaaniset, myrkylliset nesteet
      • ST2 – Orgaaniset, myrkylliset kiinteät aineet
      • ST3 – Epäorgaaniset, myrkylliset nesteet
      • ST4 – Epäorgaaniset, myrkylliset kiinteät aineet
    • SC – Helposti itsestään syttyvät aineet, syövyttävät
      • SC1 – Orgaaniset, syövyttävät nesteet
      • SC2 – Orgaaniset, syövyttävät kiinteät aineet
      • SC3 – Epäorgaaniset, syövyttävät nesteet
      • SC4 – Epäorgaaniset, syövyttävät kiinteät aineet
  • pyroforisia ja itsestään kuumenevia aineita ja esineitä
  • esim. metallikatalyytit, öljyllä kyllästetyt kuidut ja kankaat, hiili (UN1361), stabiloimaton kalajauho (UN1374), öljyinen puuvillajäte

4.3. Aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja

  • reagoinnin yhteydessä syntyvät palavat kaasut (esim.vety) voivat muodostaa ilman kanssa räjähtäviä seoksia; mahdollisten palojen sammutukseen on käytettävä mineraaliaineella (hiekalla) tukahdutusta tai erityisaineita eikä koskaan vettä!
  • ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • W – Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja, ilman lisävaaraa sekä esineet, jotka sisältävät näitä aineita
      • W1 – Nesteet
      • W2 – Kiinteät aineet
      • W3 – Esineet
    • WF1 – Palavat nesteet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WF2 – Palavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WS – Itsestään kuumenevat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WO – Hapettavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • WT – Myrkylliset aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
      • WC1 – Nesteet
      • WC2 – Kiinteät aineet
    • WFC – Palavat syövyttävät aineet, jotka veden kanssa kosketuksen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • esim. rubidium (UN1423), maa-alkalimetallit, kalium-natrium-seokset, kalsiumkarbidi (UN1402), natrium (UN1428)

5.1. Sytyttävästi vaikuttavat, hapettavat aineet

  • aineet eivät välttämättä itse ole palavia, mutta edistävät palamista sisältämänsä hapen takia, voivat olla myös itsestään kuumenevia ja myrkyllisiä tai syövyttäviä
  • pakkausryhmiin jako ei perustu leimahduspisteeseen, vaan keskimääräiseen palamisaikaan tietyllä seossuhteella, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • O – Hapettavat aineet ilman lisävaaraa sekä esineet, jotka sisältävät näitä aineita
      • O1 – Nesteet
      • O2 – Kiinteät aineet
      • O3 – Esineet
    • OF – Hapettavat kiinteät aineet, palavat
    • OS – Hapettavat kiinteät aineet, itsestään kuumenevat
    • OW – Hapettavat kiinteät aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
    • OT – Hapettavat aineet, myrkylliset
      • OT1 – Nesteet
      • OT2 – Kiinteät aineet
    • OC – Hapettavat aineet, syövyttävät
      • OC1 – Nesteet
      • OC2 – Kiinteät aineet
  • esim. vetyperoksidi (UN2014), kloraatit, natriumkloraatti (UN1495)

5.2. Orgaaniset peroksidit

  • aineita, jotka voivat normaaleissakin lämpötiloissa alkaa hajota lämpöä voimakkaasti tuottaen (eksoterminen reaktio) ja yleensä hajoaminen alkaa lämmön, hankauksen, iskun tai jonkin epäpuhtauden aiheuttaman reaktion seurauksena, ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • P1 – Orgaaniset peroksidit, jotka eivät vaadi lämpötilavalvontaa
    • P2 – Orgaaniset peroksidit, lämpötilavalvottavat
  • orgaaniset peroksidit jaetaan seitsemään tyyppiin (A-G) niiden aiheuttaman vaaran perusteella
  • voivat edellyttää lämpötilavalvontaa kuljetuksen aikana, joka tuo kuljetuksiin omat rajoituksensa
  • esim. peroksietikkahappo tyyppi D (UN3105), tyyppi E (UN3107), tyyppi F (UN3109)

6.1. Myrkylliset aineet

  • voivat suhteellisen pieninäkin määrinä ihmisen elimistöön joutuessaan aiheuttaa vahinkoa terveydelle tai jopa kuoleman
  • voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä, orgaanisia tai epäorgaanisia, yleensä erilaisia torjunta-aineita; lisävaarana voi olla palavuus, hapettavuus tai syövyttävyys
  • pakkausryhmät muodostuvat ominaisuuksien perusteella seuraavasti:
  Pakkausryhmä Myrkyllisyys suun kauttaLD50 (mg/kg) Myrkyllisyys ihon kauttaLD50 (mg/kg) Pölyjen ja sumujen aiheuttama myrkyllisyys hengityksen kauttaLC50 (mg/L)
Erittäin myrkyllinen I ≤ 5 ≤ 50 ≤ 0,2
Myrkyllinen I > 5 ja ≤ 50 > 50 ja ≤ 200 > 0,2 ja ≤ 2
Lievästi myrkyllinen III > 50 ja ≤ 300 > 200 ja ≤ 1000 > 2 ja ≤ 4
  • ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • T1 – Myrkylliset aineet ilman lisävaaraa
      • T1 – Orgaaniset nesteet
      • T2 – Orgaaniset kiinteät aineet
      • T3 – Organometalliset aineet
      • T4 – Epäorgaaniset nesteet
      • T5 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
      • T6 – Torjunta-aineina käytettävät nesteet
      • T7 – Torjunta-aineina käytettävät kiinteät aineet
      • T8 – Näytteet
      • T9 – Muut myrkylliset aineet
    • TF – Myrkylliset aineet, palavat
      • TF1 – Nesteet
      • TF2 – Nesteet, torjunta-aineina käytettävät
      • TF3 – Kiinteät aineet
    • TS – Myrkylliset itsestään kuumenevat kiinteät aineet
    • TW – Myrkylliset aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
      • TW1 – Nesteet
      • TW2 – Kiinteät aineet
    • TO – Myrkylliset aineet, hapettavat
      • TO1 – Nesteet
      • TO2 – Kiinteät aineet
    • TC – Myrkylliset aineet, syövyttävät
      • TC1 – Orgaaniset nesteet
      • TC2 – Orgaaniset kiinteät aineet
      • TC3 – Epäorgaaniset nesteet
      • TC4 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
    • TFC – Myrkylliset aineet, palavat, syövyttävät
    • TFW – Myrkylliset aineet, palavat, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
  • esim. syaanivedyn vesiliuos (UN1613), nitriilit, tetrakloorieteeni (UN1897), moottorin nakutuksenestoaine (UN1649)
  • LD = Lethal Dose, kuolettava annos, LC=Lethal Concentration, kuolettava pitoisuus, eläinkokeista saadun tiedon perusteella, kun 50 nbsp;% koe-eläimistä kuolee

6.2. Tartuntavaaralliset aineet

  • mikro-organismeja, taudinaiheuttajia, ihmisiin ja eläimiin vaikuttavia, biologisia aineita ja kliinisiä jätteitä, kategorian A tai kategorian B mukaisia
  • esim. kategoria A:UN2814 Tartuntavaarallinen aine, ihmisiin vaikuttava, mm. bakteeriviljelmät, virukset, UN2900 Tartuntavaarallinen aine, vain eläimiin vaikuttava ja kategoria B: tartunnanvaaralliset aineet, jotka eivät täytä kategorian A kriteereitä, luokitellaan UN3373 Biologinen aine, kategoria B, jätteet voidaan luokitella mm. UN3291 Kliininen jäte, määrittelemätön, n.o.s.
  • ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • I1 Ihmisiin vaikuttavat tartuntavaaralliset aineet
    • I2 Vain eläimiin vaikuttavat tartuntavaaralliset aineet
    • I3 Kliiniset jätteet
    • I4 Biologiset aineet

7. Radioaktiiviset aineet

  • aineita, jotka sisältävät radionuklideja, jonka aktiivisuus eli säteilevyys ylittää määritellyt rajat
  • kuljetusmääräykset kaikissa kuljetusmuodoissa samanlaiset, koska perustuvat IAEA:n ohjeisiin.
  • esim. säteilylähteet, UN2908 Radioaktiivista ainetta, peruskolli- tyhjä pakkaus,
  • UN2911 Radioaktiivista ainetta, peruskolli – kojeet tai valmisteet
  • perinteisesti vaikea kuljetusluokka kaikissa kuljetusmuodoissa

IAEA = kansainvälinen atomienergiajärjestö, International Atomic Energy Agency

8. Syövyttävät aineet

  • kemianteollisuuden raaka-aineet, pesu- ja puhdistusaineet, desinfiointiaineet
  • pakkausryhmät muodostuvat vaarallisuusasteen mukaisesti
    • Pakkausryhmä I: Erittäin syövyttävät aineet
    • Pakkausryhmä II: Syövyttävät aineet
    • Pakkausryhmä III: Lievästi syövyttävät aineet
  • pakkausryhmät määritellään OECD Guidelinen mukaisesti

OECD = Organisation for Economic Co-operation and Development

ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:

  • C1 –C11 – Syövyttävät aineet ilman lisävaaraa ja näitä aineita sisältävät esineet:
    • C1-C4 – Happamat
    • C1 – Epäorgaaniset nesteet
    • C2 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
    • C3 – Orgaaniset nesteet
    • C4 – Orgaaniset kiinteät aineet
    • C5-C8 – Emäksiset
    • C5 – Epäorgaaniset nesteet
    • C6 – Epäorgaaniset kiinteät aineet
    • C7 – Orgaaniset nesteet
    • C8 – Orgaaniset kiinteät aineet
    • C9-C10 – Muut syövyttävät aineet
    • C9 – Nesteet
    • C10 – Kiinteät aineet
    • C11 – Esineet
    • CF – Syövyttävät aineet, palavat
      • CF1 – Nesteet
      • CF2 – Kiinteät aneet
    • CS – Syövyttävät aineet, itsestään kuumenevat
      • CS1 – Nesteet
      • CS2 – Kiinteät aineet
    • CW – Syövyttävät aineet, jotka kehittävät palavia kaasuja veden kanssa kosketukseen joutuessaan
      • CW1 – Nesteet
      • CW2 – Kiinteät aineet
    • CO – Syövyttävät aineet, hapettavat
      • CO1 – Nesteet
      • CO2 – Kiinteät aineet
    • CT – Syövyttävät aineet, myrkylliset ja näitä aineita sisältävät esineet
      • CT1 – Nesteet
      • CT2 – Kiinteät aineet
      • CT3 – Esineet
    • CFT – Syövyttävät nesteet, palavat, myrkylliset
    • COT – Syövyttävät aineet, hapettavat, myrkylliset
  • esim. erilaiset hapot ja emäkset, fluorivetyhappo (UN1790), typpihappo (UN2031), natriumhydroksidiliuos (UN1824)

9. Muut vaaralliset aineet ja esineet

  • ollut aikoinaan ns. ”kaatoluokka”, jonne luokiteltiin kaikki ne aineet, joilla oli vaaraominaisuuksia, mutta joille ei löytynyt selkeästi sitä yhtä ja omaa vaarallisuusluokkaa. Nykyään ympäristövaarallisuus voi olla pääominaisuus, mutta luokassa on edelleen hyvin erilaisia aineita
  • esim. PCB:tä tai asbestia sisältävät aineet, hengenpelastuslaitteet, ympäristövaaralliset aineet, kohotetussa lämpötilassa olevat aineet (bitumi, raskas polttoöljy), litium-akut, hengenpelastuslaitteet
  • ADR-aineluettelossa löytyvät myös luokituskoodit:
    • M1 – Aineet, jotka hienona pölynä hengitettäessä voivat vaarantaa terveyden
    • M2 – Aineet ja laitteet, jotka tulipaloon joutuessaan voivat muodostaa dioksiineja
    • M3 – Aineet, joista vapautuu palavia kaasuja
    • M4 – Litium-akut
    • M5 – Hengenpelastuslaitteet
    • M6-M8 – Ympäristölle vaaralliset aineet
    • M6 – Vesiympäristöä saastuttavat aineet, nestemäiset
    • M7 – Vesiympäristöä saastuttavat aineet, kiinteät
    • M8 – Muuntogeeniset mikro-organismit ja organismit
    • M9-M10 – Kohotetussa lämpötilassa olevat aineet
    • M9 – Nesteet
    • M10 – Kiinteät aineet
    • M11 – Muut aineet, joista aiheutuu kuljetuksen aikana vaaraa ja joita ei voida luokitella muihin luokkiin

Yksittäinen kuljetuksessa vaaralliseksi luokiteltu aine voi sisältää yhden tai useamman vaaraluokan ominaisuuksia, mutta saa vain yhden UN-numeron tunnuksekseen. Seoksia luokitellaan ryhmänimikkeisiin niiden useiden vaaraominaisuuksien perustella. UN-numero on silloin ryhmänumero, kuten esimerkiksi UN1993 PALAVAT NESTEET, N.O.S. jossa N.O.S merkitsee Not Otherwise Specified eli Ei Erityisesti Määritelty.

N.O.S.-nimikkeisille aineille on kuljetusmuotokohtaisia erityismääräyksiä siitä, onko kuljetusasiakirjassa ilmoitettavaan kuljetusnimeen liitettävä aineen tekninen nimi. Esimerkiksi: UN1993 PALAVA NESTE, N.O.S. (ISOPROPANOLI).

Luokkakohtaiset varoituslipukkeet on kuvattu erillisessä liitteessä. ADR-aineluettelossa löytyvät luokituskoodit on selostettu tarkemmin luokkakohtaisesti, ADR:n ja VAK:n luvussa 2.2.

Merikuljetuksessa luokituskoodeja ei IMDG-koodin aineluettelo tunne, ei myöskään ilmakuljetusten IATA-DGR-määräyksissä niitä mainita.