Velvollisuudet ja vastuut vaarallisten aineiden kuljetuksissa

Sivu päivitetty / tarkistettu 6.11.2024.

Lähettäjä vastaa siitä, että vaarallista ainetta saa kuljettaa käytettävässä kuljetusmuodossa. Lähettäjä vastaa siitä, että aine on luokiteltu, pakattu, merkitty ja dokumentoitu kaikkien kuljetuksessa sovellettavien kuljetusmuotojen vaatimalla tavalla. Vastuu on ankara.

Kuormaajalla, pakkaajalla, säiliön täyttäjällä ja vastaanottajalla on lainsäädännössä säädetyt omat vastuunsa. Selvilläolo- ja huolehtimisvastuu on kaikilla kuljetusketjun osapuolilla.

Kuljetuksen suorittaja ja kuljettaja on huolehdittava erityisesti siitä, että hän lähettäjän antamien tietojen ja dokumenttien perusteella tarjoaa kuljetukseen määräysten mukaisen kuljetuskaluston mahdollisine erityisvarusteineen ja ammattitaitoisen henkilöstön; tarvittaessa siis ADR-ajoluvallisen kuljettajan mahdollisine erityisvarusteineen.

Maantiekuljetuksen kirjallisista turvallisuusohjeista vastaa kuljetuksen suorittaja myös siltä osin, että hänen palveluksessaan olevan (jokaisen alihankkijankin!) kuljetusliikkeen kuljettajalla on määrämuotoinen kirjallinen turvallisuusohje käytössään sillä kielellä, jota hän ymmärtää, ja että hän osaa toimia ohjeiden määräämällä tavalla ja että ajoneuvossa on tarvittavat varusteet toimien suorittamista varten.

Kuljettaja ja kuljetuksen suorittaja vastaavat maantiekuljetuksessa siitä, että ajoneuvo vastaa kysymyksessä olevaa kuljetusta ja on kuormattu ja henkilöstö on koulutettu ja varustettu riittävin varustein ja asianmukaisella tavalla. Kuljetuksen suorittaja ja kuljettaja vastaavat siitä, että kuljetus suoritetaan säännösten mukaisesti ja näkyvin merkki on se, että kuljetusyksikkö on merkitty vaaditulla tavalla.

Kuljetuksen suorittaja ja kuljettaja voivat luottaa muiden osapuolten antamiin tietoihin.

Laki vaarallisten aineiden kuljettamisesta, 541/2023 ja muutama huomio itse laista

Uudessa vak-laissa on muutama erityinen kohta, jotka kannattaa jokaisen vaarallisten aineiden kuljetuksen kanssa työskentelevän henkilön lukea läpi ja miettiä, miten ne omaan toimintaan vaikuttavat ja sitä säätelevät.

Tärkeimpänä heti alussa ovat yleiset turvallisuusperiaatteet eli selvilläolovelvollisuus ja huolellisuus- ja varovaisuusvelvollisuus, jotka liittyvät kaikkia kuljetukseen tai siihen liittyvää toimintaa suorittavien tehtäviin. Sitten on kerrottu kuljetuskiellon aiheuttavat, yksinkertaiset periaatteet. Luokitus, vaaratiedon merkitseminen ja tarvittavat tiedot vaarallisesta aineesta kuljetusta varten määritellään seuraavaksi.

Määräykset tilapäisestä vaarallisen aineen säilytyksen paikasta, sen edellytykset ja sisäisestä pelastussuunnitelmasta ja vastuuhenkilöstä huolehtiminen toimipaikalle löytyvät kuudennesta luvusta. Jokaisen terminaalin pitäjän, yleensä jokaisen rahdinkuljettajan, on syytä lukea tämä tarkasti. Varsinainen vaarallisen aineen varastointi on määritelty eri lainsäädännössä.

Kahdeksannessa luvussa määritellään yleisestä vaarallisten aineiden kuljetukseen tarvittavasta koulutuksesta tai pätevyydestä. Vähintään yleinen tiedostavuus tarvitaan sen selvittämiseksi ja ymmärtämiseksi, että missä roolissa itse työskentelee kuljetusketjussa ja mitä silloin on toimijan tiedettävä. Koulutusta on nykyisin saatavana kattavasti, osa jopa toimipaikasta riippumattomana sähköisenä verkkokoulutuksena.

Kolmannessatoista luvussa ovat kuljetuksen eri osapuolten velvollisuudet huolehtia kuljetuksen turvallisuudesta. Lähettäjän ja kuljetuksen suorittajan osalta edellytetään paljon osaamista ja vastuullista toimintaa. Roolit ovat hyvin selvästi kuvattu, osaamisvelvollisuuksineen.

Viidennessätoista luvussa on säädetty työnantajan vastuusta varmistaa oman henkilökuntansa riittävä osaaminen ja koulutus vaarallisten aineiden kuljettamisessa. Siellä mainitaan myös turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuudesta tie- ja rautatiekuljetuksissa.

Kahdeskymmeneskolmas luku sisältää määräykset seuraamuksista, mikäli lakia ja sen nojalla annettuja alempiarvoisia asetuksia ja viranomaismääräyksiä ei noudata. Rikoslakiviittaus löytyy myös.

Tilapäisen vaarallisen aineen säilytyksen paikan sisäinen pelastussuunnitelma

• Vaarallisen aineen erottelu eri yhteensopimattomien aineiden välillä määräysten mukaisesti on varmistettava. Myös kaluston osalta piha-alueella, huomioiden mahdolliset pakkausten rikkoutumisen aiheuttamat vuodot. Ainemäärien tulee olla selvillä, päivittäinkin.
• Luokkien osalta ja niiden perusteella sekä merkinnöillä, vaaralipukkeiden avulla, on mahdollista tuottaa selkeä ymmärrys henkilöstölle erilaisista vaaroista ja riskeistä. Jo kuljettajan kirjallinen turvallisuusohje antaa perustiedot tähän asiaan hyvin kiteytettynä.
• Missä säilytyspaikan alueella tai tilassa nämä aineet ovatkin säilytyksessä, on turvallisuus aina tarkoituksenmukaisesti varmistettava.
  • Aineiden kuljetuspakkaukset, millaisia, minkä kokoisia ja niiden käsittely tilassa, onko mahdollista, että pakkaus (astia, kanisteri, pullo, tynnyri, laatikko, säkki) rikkoutuu kuljetuskäsittelyssä ja ainetta pääsee vuotamaan siitä ulos?
  • Millaisia vuotomäärät saattavat olla?
  • Onko mahdollisesti vuotava vaarallinen aine rikkoutuneesta kuljetuspakkauksesta kiinteää, jauhetta, kaasua vai nestemäistä?
  • Onko haihtuvaa, aiheuttaako vuoto haitallista höyryä tai kaasua säilytyspaikan ilmaan, jos ainetta pääsee vuotamaan  tai se pääsee reagoimaan toisen aineen tai epäpuhtauksien kanssa?
  • Onko vaara henkilöstön altistumisesta haitalliselle/vaaralliselle höyrylle, kaasulle?
  • Onko suuronnettomuuden vaaraa ja miten ja millaista vaaraa voi aiheutua ympäristölle tai kiinteistön, toimitilan,  naapureille?
  • Onko vaara aineen itsesyttymisestä tai reagoinnista muiden aineiden tai epäpuhtauksien kanssa? Onko tulipalo mahdollinen?
• Alkusammutusvarusteet, toimintavalmius, saatavuus ja toimintavarmuus, käytön osaaminen Sammutusveden joutuminen ympäristöön, vesistöön, onko varmistettu, ettei aiheuta ympäristövahinkoja tai huomioitu muuten?
• Aina on huolehdittava myös viemärien suojauksesta, niin sisätiloissa kuin ulkona olevien hulevesiviemärien. Sulkuventtiilit ja niiden käyttö? On huolehdittava vesipisteiden toimivuudesta, onko letkuja käytössä riittävästi tai saatavissa käyttöön? Entä sammuttimet ja niiden toimivuus ja soveltuvuus aineille/laitteille? Osaako henkilöstö käyttää niitä oikein? Sammutuspeite ja sellaisen käyttö?
• Patoamisvälineet, imeytysaineet ja niiden käyttö?
• Onko pidetty riittävästi harjoituksia henkilöstölle?
• Käytännön harjoituksia ja kirjoituspöytäharjoituksia?  Onko harjoitusten järjestäminen ja osaamisen varmistaminen systemaattista, jatkuvaa ja riittävää eli aikataulutettua vuositasolla?
• Imeytysaineet ja lapiot, soveltuvat keruuastiat, harjat aineen keruuseen? Suojaimet siivouksen tekijöille, silmäsuojaimet, käsineet ja saappaat.
• Omat toimintaohjeet henkilöstölle?
• Ensiapuvalmius, pelastaminen?
• Vahinkotilan oikea eristäminen, henkilöstön evakuointi riittävän kauas vuotopaikasta.
• Lisävahinkojen estäminen?
• Pelastuslaitos ja 112.